marialoponen

Meilläkään ei ollut tienvarsiopasteita, vaan jo kutsun mukana lähti kartta, johon oli merkitty reitti kirkolta juhlapaikalle. Hyvin löysivät kaikki perille.

Tuore aviomieheni sai minulta hopeisen, Matti Hyvärisen suunnitteleman solmioneulan. Siinä oli vähän samanlaista tuntua kuin Lapponia Jewelery:in koruissa, jollaisen kaulakorun äitini osti minulle hääpukua varten. Kovasti näytti mies tykkäävään ja ilahtuvan, vaikka tiesikin solmioneulan saavansa. Kävi nimittäin niin, että ajattelin alun perin ostaa hänelle hopean värisen taskukellon, mutta se olisi maksanut noin 280 euroa, enkä sellaista summaa opiskelijana halunnut tuhlata ilman varmistusta. Hyvä, että varmistin: mies kun halusi mieluummin solmioneulan, jota pääsee sitten vähän useammin käyttämään kuin taskukelloa.

Kihlaani joudun varjelemaan, vaikkei siinä timangeja olekaan. On nimittäin sen verran löysä, että pelkään tiputtavani sen viemäriin, joten suihku- ja saunareissuilla se on ehdottomasti poissa sormestani. Otan pois myös tiskaamisen ajaksi (yleensä) ja käsien rasvaamisen ajaksi (aina).

Pitääkin mennä tuonne reseptipuolelle, koska alkoholitotonta etsin minäkin. Osittain samasta syystä kuin -miiru-. On kiva, että kaikki saa juoda saman juoman. Toisaalta joku alkoholiton tulee varmastikin vähän halvemmaksi kuin kuohuviini, joka ei voisi ihan huonointa olla.

Kalervo Salo on nykyisin asessorina Helsingin hiippakunnassa. Eli ei enää Leppävaarassa töissä.

Meillä tulee alkoholiton tervetuliasmalja ja ruuan kanssa viiniä. Tasapainoilemme näin sekä budjettimme, että vieraittemme erilaisten juomatottumusten kanssa.

Kannattaa käydä sunnuntain messussa (jumalanpalvelussa) katselemassa, kuka tuntuisi mukavalta itselle. Useimmat papit kyllä opettavat rippikoululeireillä, joten tilanne kannattaa aina tarkistaa halutun papin kohdalta.

Niinhän sitä on itsekin tullut välillä ajateltua, mutta sitten kauhukseen huomaa, että budjetti venyy ja paukkuu ihan liiankin kanssa ja on pakko ottaa sakset käteen, ettei ihan vararikkoon jouduta. Kukin siis tyylillään. Meillä kutsut lähtenevät kakkosluokan tarramerkeillä. muokattu: Niille, joita muutenkin helposti tapaamme, ajattelimme antaa kutsut henkilökohtaisesti. Tulisi säästöä siinäkin. Miltä tällainen kuulostaa? :-/

En jaksa kommentoida enää itse kysymystä, kun siihen on niin moni jo kommentoinut. Joissakin vastauksissa on tullut esiin, että hyvin monet pitävät 50 euroa sopivana naapurin tytölle yo-lahjaksi. HUI! Kuulostaa huimalta summalta. Markka-aikana meidän perheessä annettiin 50 mk tai ehkä joskus jopa 100 mk. Siinä on ihan tarpeeksi muistamista mielestäni. Ei ne hirmu isoja summia vanhemmilleni olleet, mutta naapurin tyttö pärjännee sillä hyvinkin. Välillä tuntuu, että rippilahjoista ja yo-lajoista on tullut sellaisia helpon rahan juttuja. Jälkeen päin kuulee, kuinka sankari kavereilleen hehkuttaa, kuinka hirveän suuret summat on saanut lahjaksi.

Mulla on puvussa olkaimet, joten olkapäiden peitoksi aion hankkia vielä jonkinlaisen huivin. Minunkaan mielestäni ei tunnu hyvältä mennä hakemaan siunausta avioliitollemme liian alasti. Juhlissa otan sitten rennommin.

Kerroin jo, että meidät vihitään Malmin kirkossa, mutta nyt on selvinnyt juhlapaikkakin sen menetetyn paikan tilalle (katso pari viestiä aiempaa). Juhlaa vietetään siis Suutarilan palvelukeskuksen juhlasalissa. Paikka ei ole niin ihana kuin VPK-talo olisi ollut, mutta on tuossa hyviäkin puolia: saa koristella edellisenä päivänä ja siivota sunnuntaina ilman vuokraa ja tila on isompi, eli vieraat mahtuvat väljemmin istumaan. Aluksi kyllä tuntui kaiken olevan pilalla, mutta kyllä tästäkin vastoinkäymisestä löytyi sitten myös nämä kultareunukset.

Malmin kirkossa vihitään ja juhlat jossain lähettyvillä. Piti olla Tapanilan VPK-talolla, mutta menivät siellä kirotut möhlimään meidän varauksen. Tai siis purkamaan meidän varauksen ilmoittamatta meille.