Lynx

Et sitten yhtään äärimmäisempää esimerkkiä keksinyt? Pukukoodin pointti EI ole, että sitä käytetään vain mahdollisimman juhlavissa tilaisuuksissa kuten presidentin vastaanotolla, vaan se auttaa olemaan ylipukeutumatta ihan yhtä lailla kuin alipukeutumatta. Siksi pidänkin tuota "pukeutuminen: juhlava" -esimerkkiä vielä huonompana kuin ei pukukoodia lainkaan, se kun ei oikeastaan tarkoita paljon mitään ja joku voi tajuta sen tarkoittavan frakki- ja iltapukulinjaa ja se räikeä ylipukeutuminen on yhtä noloa kuin alipukeutuminen - etenkin jos vahingossa pukeutuu isäntäparin "yli". Erityisen tärkeänä pidän pukukoodia jos juhlat alkavat klo 18.00 jälkeen. En tunne yhtään ihmistä, joka ei tietäisi mitä tumma puku pukukoodina tarkoittaa, mutta jos joku ei tiedä, siinä on se hyvä puoli, että sen voi muutamassa minuutissa tarkistaa netistä tai etikettioppaasta. Jos ei kiinnosta pukukoodia noudattaa, se on oma asia, eikä minua haittaisi lainkaan jos joku minun juhlieni vieraista ei sitä noudattaisi, sen tarkoitus on vain helpottaa vieraita ja estää mahdolliset tahattomat nolot tilanteet.

- polttarit

Aurinko paistaa, äänestämässä käyty ja mies nakitettu tekemään jotain hyvää syötävää illaksi. Jännä ilta tiedossa ja elämässä kaikki niin hyvin, ettei jaksa stressata tai murehtia työasioista, hääjutuista tai edes siitä että kissa oksensi mun hienolle valkoiselle matolle.

Mä en ikinä järjestäisi alkottomia häitä. Mun mielestä juhlissa kuuluu olla ruokaa ja juomaa tarpeeksi vaikka mitään muuta ei sitten olisikaan. Tai vähintään sitä juomaa.

Voi ½¤#%! Ei ole olemassa mitään sivistynyttä tapaa kutsua yhtä tädeistä ja jättää loppuja kutsumatta. Luovutan. Pelkät kaverit ja perheet siis.

^ Kyllä mä tunnen mieheni kaverit. En varmasti yhtä syvällisesti kuin mieheni heidät tuntee, mutta kuitenkin.

Joo, en tosiaan vastatessani tullut ajatelleeksi, että vanhemmat saattavat maksaa häänne/osan niistä. Silloin tilanne on varmasti vähemmän yksinkertainen, vaikka toki soisi vanhempien maksavan siitä, että saavat lapselleen mieluisat juhlat, eikä siitä, että pääsevät itse päättämään. Sitten kai pitää vain yrittää löytää se tasapaino niin että kaikki ovat mahdollisimman tyytyväisiä... Oletko yrittänyt ihan suoraan ja rauhallisesti sanoa sun isälle, että jatkuva kritisointi tuntuu ikävältä ja lannistavalta? Jotkut ihmiset on sellaisia, ettei ne oikein edes tiedosta millä tavalla niiden puheet ja käyttäytyminen vaikuttaa, kun siitä kritisoinnista ja negatiivisesta asenteesta on tullut enemmän tapa ja tyyli kuin mitään muuta.

Meille tulee sukulaisista vain miehen äiti (isä on kuollut), sisarukset puolisoineen ja 18- ja 21-vuotiaat veljentytöt sekä minun puoleltani vanhemmat ja veli. Veli tuonee tyttöystävänsä ja nuo miehen veljentytöt tuovat jos haluavat tai ovat tuomatta mahdolliset seurustelukumppanit (en tiedä onko sellaisia). Tädit, sedät ja serkut jätetään pois ja kutsutaan pakollisten verivelvoitteiden sijaan oikeasti läheisiä ihmisiä. Isovanhemmista minulla on elossa enää äidin isä, jolle varmaan laitan kutsun, mutta josta tiedän jo valmiiksi, ettei pääse terveydentilansa vuoksi paikalle. Nyt mulla on vain sellainen ongelma, että ihan oikeasti haluaisin yhden tädeistäni (+ tietenkin miehensä) mukaan. Nämä ihmiset ovat minulle oikeasti tärkeitä ja kaiken lisäksi tosi mukavaa seuraa. Tuntuisi vain törkeältä kutsua yksi täti ja jättää muut kutsumatta! Pitäisikö mun tehdä tästä syystä päätös olla kutsumatta häntä lainkaan? Sukuni on iso, ja kaikkien tätien, setien ja enojen kutsuminen ei ole vaihtoehto, tai menettäisimme kokonaan ne pienet ja intiimit juhlat, joista olemme haaveilleet.

Meille tulee pienehköt häät, mutta ihan kaikkia en varmaan siltikään tunne, koska niille kutsutuille, jotka eivät ole avio-/avoliitossa, menee varmaan avec-kutsut. Tuokoon sitten seuralaisen tai ovat tuomatta, on ainakin mahdollisuus siihen. Ehtiihän sitä tutustua sitten häissäkin.

^ On kyllä ikävää tuo isäsi reagointi. Herää vain kysymys, miksi edes puhut noista jutuista isällesi/vanhemmillesi, jos suhtautuminen on tuollaista? Kannattaisiko ottaa vähän etäisyyttää ja jakaa hääjutut iloineen ja ongelmineen jonkun ihan muun kanssa? Olisi varmaan teillekin vähemmän stressaavaa kuin joutua jatkuvasti puolustelemaan omia valintojaan.

^ Siis voi luoja, että ihmiset osaa olla tahdittomia. Mä saattaisin jättää kyllä tuossa tilanteessa jo ihan kylmästi kutsun sittenkin lähettämättä. Tai no, en ehkä kehtaisi, mutta eipä tuolla tyypilläkään mitään käytöstapoja ole. Oletko varma, ettei ko. henkilöllä ole jotain hampaankolossa sua tai teitä vastaan? Kyllä mä ainakin tiesin jo ala-asteella, ettei kaverille sanota, että mitä ihmettä sä nyt mut sinne sun synttäreilles kutsut...

Miksi ei avioliittoon siunausta? Koska ei ole ensimmäistäkään syytä sellaiselle. Jos olisimme uskovaisia, varmaan kirkkovihkiminen olisi paikallaan, mutta kun ei olla, joku ylimääräinen siunaus tuntuisi vielä kirkkohäitäkin suuremmalta (ja turhemmalta) pelleilyltä.

Tupla.

Voi apua. Tekeekö tällaista oikeasti joku vielä? Turhaahan tää kuorossa hymistely on, mutta silti on pakko minunkin sanoa: ihan kamala tapa. Noloa ja mautonta.

Linkitän kun satuin juuri lukemaan aiheeseen liittyvää keskustelua, tuossa ketjussa siis enemmän pohdintaa aiheesta: