roomatar

Italiasta!

Tunteekò tietààkò kukaan pààkaupunkiseudulta tai Kymin alueelta italiankielentaitoista (ev.lut) pappia?

Olisi kiva saada avioliitonsiunaukseen pappi joka osaisi hieman meidàn kotikieltàkin.

Meilla kaytetaan avon kielta eli espanjaa yhteisena kielena. Itse opin kielen vain asumalla yhdessa ensin avon perheessa ja sitten me kaksi yhdessa. Osaan puhua espanjaa paremmin kuin kirjoittaa, mutta nyt koitan duunissa panostaa myos kirjalliseen tuotokseen

En vielakaan myonna etta osaisin taydellisesti ilmaista itseani "vaaralla" kielella, ja joskus tulee vaarinymmarryksia puolin ja toisin. Onneksi avokki on karsivallinen

Nyt olen viime kuukausina huomannut etta suomeni on heikentynyt huomattavasti! Keskustellessa vanhempienkin kanssa ja varsinkin puhelinkeskusteluissa tulee lausuttua kaikenmaailman yhdyssanahirvioita ja lauseenmuodostus on ihan espanjalaisen kieliopin mukaan!

Olemme keskustelleen myos miten lapsemme tulevaisuudessa opetamme ja paras tapa (jotta oppivat molemmat kielet) on mielestamme etta mina (ja perheeni+suomalaiset kaverit yms) puhumme heille mahdollisimman paljon suomea, avo tietty perheineen espanjaa ja sitten kotikielena eli kun ollaan kokoperhe yhdessa niin espanjaa. Katsotaan kuinka lapsiparan kay...

Meillà on ihan sama tilanne mutta ja kàytòssà on kotikielenà miehen àidinkieli eli italia, tai valitettavan usein rooman murre, eh.

Suomea mies ymmàrtàà kohtuullisen hyvin, mutta varsinkin pidempien lauseiden tuottaminen on vàlillà vaikeaa. Tarkoitus on, ettà meillàkin joskus pystyttàisiin puhumaan kotona molempia kielià - ettà tulevat lapsetkin oppisivat suomea.

Suomalaisten ja italialaisten eroista jälleen kerran..

Allekirjoitan lähes kaikki täällä jo mainitut erot ja kyllähän niitä tietysti löytyy.

Onneksi ollaan suht tasainen pari kun mies ei ole ihan ehkä tyyppillisimpiä italialaisia.

Rassaa tosissaan välillä se että suomessa ollaan aikuisia ja italiassa "lapsia" (molemmat reippaasti kolmannella kymmenellä!)

Italialaiset usein kuvittelevat että kaikkeen on oikeus puuttua ja tulla antamaan omat ohjeet ja mielipiteet. Pientä kinaa on meinannut syntyä kun anoppi on pelkällä ikä-kortilla yrittänyt tulla päsmäilemään asioissa joista ei mitään tiedä. Sitten pitäisi olla vaan hiljaa ja hyväksyä. Suomessa voin vanhemmilleni sanoa ihan rauhassa vastaan, (meillä erittäin hyvät ja lämpimät välit!) Italiassa ei tule missään nimessä kyseeseen.

Joskus leikkisästi puhuin miehen kanssa että saa olla tyytyväinen kun en niin monien italialaisten naisten tapaan ole vaatimassa merkkilaukkuja ja vaatteita.. niin mies vastasi että saattaisi olla helpompaa kun italialainen vaimo ei olisi kaikessa väittämässä vastaan ja eikä haluaisi aina olla oikeassa.

Vaikka italialaiset usein laukovatkin kaikenlaisia juttuja sen suuremmin ajattelematta (kommentit painonmuutoksista.tms) On minun juttuni suomalaisittain kohteliaina joskus tulkittu tylyiksi tai liian suorasukaisiksi. Sen kun vielä oppisi että mistä se sitten on kiinni..

EDIT:

Ja noitten läheisyysjuttujen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa kun olen ollut ns.poskipussailija jo kauan ennen italiassa asumista.

Allekirjoitan!

Meillä on tosiaan häihin nyt puolitoista viikkoa ja pikku hiljaa alkaa stressi iskemään.. Enkä edes tiedä vielä mikä tulee sukunimekseni. En haluaisi kaksoisnimeä mutta suurlähetystö ei suosittele nimen vaihtamista kokonaan (aiheuttaa kuulemma hankaluuksia viimeistään siinä vaiheessa kun meillä on lapsia) enkä halua enää pitää tyttönimeäni.. No, onhan tässä aikaa päättää ja muuttaa mielensä muutamaan otteeseen. Me tosiaan päätettiin mennä Italiassa naimisiin, koska asutaan Suomessa ja pääteltiin et mun sukulaiset ja kaverit on kuitenkin helpommin liikuteltavissa. Kohta täältä lähteekin Italiaan isompi delegaatio kun osasin ikinä kuvitellakaan!

Kuuden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen ollaan siis päätymässä naimisiin! Mä en enää jaksais millään odottaa :-X

Pitääpä kommentoida vielä sukunimi asiaan! Minäkin haluaisin vaihtaa sukunimeni, sillä on hölmöä, että perheessä kaikilla muilla on sama nimi paitsi äidillä! Meinaako kukaan vaihtaa nimeä? Jos tänne eksyy jo naimisissa olevia, sukunimen vaihtaneita, kertokaahan kokemuksista! Onko niin vaikeeta kun pelottelevat? Mitä tapahtuu codice fiscalelle? Saako sitäkin muutettua?

Olen samaa mielta, ettà tuntuis tyhmàltà olla ainoa "eriniminen" perheessà ja haluaisin koko porukalle saman sukunimen. Olinkin ihan varma, juuri tàstà syystà, ettà haluaisin sukunimen vaihtoon.. mutta kun làhdin asiaa selvittàmààn niin juuri tuon codice fiscalen takia suomalainen nimenvaihto on kàytànnòssà mahdotonta. Kuitenkin olen alkanut tottua italialaisittain ajatukseen, ettà nimi ei vaihdu passiin mutta nimeà voi halutessaan kàyttàà missà vaan ja esimerkiksi Carta d'identità:n voidaan lisàtà "coniugata x" jossa x=uusi sukunimi.

Tuntemistani fin-ita pareista, ne joissa on vaihdettu nimeà, ovatkin yleensà menneet Suomessa naimisiin ja asuneet siellà.

Esteettòmyystodistukset ja muut on meillà tilattu just. Pikkasen alkaa jo jànnittàà!

Ciao kaikille italialaisten puolisoille,

ja onnea vastavihityille

Mekin on viimein saatu päätettyä, että häät on tulossa vuoden 2012 puolella. Nyt kyselisin kokeneemmilta paperihommista, onko tietoa sujuuko paperihommien järkkääminen helpommin Suomen vai Italian päässä? EDIT: Siis pitääkö mitä papereita saada Suomesta ja onnistuuko kaikki suurlähetystön kautta vai suoraan Helsingin maistraatista?

Haluttais vain siviilivihkiminen Italiassa ja perhelounas, ja Suomessa avioliiton siunaus (ja juhlat) - Asutaan Italiassa, mutta residenza on mulla toistaiseksi käytännönsyistä Helsingissä.

Olisin muutenkin kiinnostunut kuulemaan onko joku järjestänyt siviilivihkimistilaisuutta juhlallisemmin Italiassa, vai onko se ollut vain ns. pakollinen osa ennen kirkollista vihkimistilaisuutta?

Me sovittiin niin, että vihkiminen tapahtuu asuinmaassa (eli Italiassa) mutta suurempia juhlia ei siellä ruveta järjestämään. Tämä lähinnä sen takia, että mitään päivämäärää tai paikkaakaan ei voi varata ennenkuin paperihommat kunnossa, ja siinä vaiheessa on ikävä ruveta järjestämään isompia juhlia (saati suomalaisvieraiden kuljetuksia/majoituksia.ym)

Eli varmaankin pienimuotoisesti juhlitaan Italiassa ja sitten siunaustilaisuus + enempi juhlintaa Suomessa myöhempänä ajankohtana.