Marjasin

Otin mieheni sukunimen. Yhdysnimi ei tullut kysymykseen, sillä kummatkin nimet olivat varsin pitkiä. Mieheni sukunimi ei kuitenkaan ole täkäläinen, joten oikeastaan vaihdoin yhdestä "oudosta" sukunimestä toiseen "outoon" (sain sekä ennen että nyt tavata sukunimen melkein aina)...

Komppaan Ebbaa. Lasten juhlat ovat nimen omaan lasten juhlia, joissa saa juosta, olla äänekäs, tarjottavat ovat lasten makuun ja vaatetuksenkaan ei välttämättä tarvitse olla sieltä hienoimmasta päästä. Mielestäni on kuitenkin hyvä, jos lapset saavat tulla myös muihin perhejuhliin (merkipäivät, häät, hautajaiset) oppimaan että välillä käydään juhlissa ja tilaisuuksissa, joissa pitää käyttäytyä hillitymmin, ei saa juosta tai olla äänekkäästi, ruoka ei ehkä ole siitä tavallisimmasta päästä (mutta sitä otetaan lautaselle vähän ja sitä pitää maistaa), vaatteet täytyy valita tilaisuuden henkeä kunnioittaen ym. Kuten todettu, lasten käyttäytyminen on vanhempien vastuulla. Ebban mielipiteitä mukaillen ajattelen, että vanhempien voi olla hankala tehdä em. kaltaista kasvatustyötä (varsinkin kun sitä hillittyä käyttäytymistä elämässä kuitenkin tulee tarvitsemaan), jos lapsille ei sallita mitään muita kuin ns. lastenjuhlia.

En keksi oikeastaan yhtään syytä, miksi vieraideni lapset eivät olisi tervetulleita juhliini, ehkä siksi, että kaikissa juhlissa joissa olen ollut, ovat lapset käyttäytyneet hyvin. Minun on siis hieman vaikea ymmärtää kommentteja, joiden mukaan lapset automaattisesti, juhlassa kuin juhlassa, pistävät ranttaliksi. En ole ikinä joutunut todistamaan lasten pilaavan koko juhlatunnelmaa. Minun korviini em. kaltaiset kommentit kuulostavat siis vahvasti liiotelluilta. Ehkä meillä on siis hyvin erilaiset kokemukset lapsivieraista. Tärkeimpänä syynä pidän ehkä kuitenkin sitä, että minusta on hieman surullista, että lapsivieraat kategorisesti jätettäisiin pois kaikista juhlista olettaen että "ne nyt kuitenkin pistää ranttaliksi". Jokainen saa toki järjestää juhlansa juuri niin kuin itse haluaa, mutta vastustan periaatteessa tuota ajattelua, jonka mukaan lapset olisivat pieniä demoneita, joiden läsnäolo pilaa koko juhlan (varmaankin juuri siksi kun omat kokemukseni ovat enemmän positiivisia kuin negatiivisia). Tällainen ajattelu on minusta jotenkin... sorry vaan, rasistista. En usko, että itse ärsyyntyisin siitä, että omaa lastani ei kutsuttaisi juhlaan. Sen sijaan pidän hirveän itsekkäänä sellaista ajattelua, jossa juhlan järjestäjä loukkaantuu, jos vieras ei pääse tulemaan juhlaan siksi, että lapselle ei ole jostain syystä järjestynyt hoitoa juhlan ajaksi. Ne juhlat kun eivät ole kaikille vieraille Vuoden Kohokohta ja Elämän Kiintopiste, joihin on saavuttava oli oma elämäntilanne mikä tahansa. Toivottavasti sait edes osittaisen vastauksen kysymykseesi. Pohjimmiltaan tässä lapsiasiassa taitaa siis olla kysymys erilaisista kokemuksista, ja siitä, mitä itse kukin pitää miellyttävänä tai ärsyttävänä tapna juhlia/viettää aikaa isossa ihmisjoukossa.

Kun ennen häitä tiedustelin asiaa Suomen maistraatista, niin pyysivät hankkimaan miehelle ns. virkatodistuksen tästä maasta, jossa asumme. Todistuksesta tulee siis käydä ilmi ainakin nimi, kansalaisuus, asuinpaikka ja se, että kyseinen henkilö on naimaton. Tarvittaessa todistus tulee myös kääntää (käännättää) suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Maistraatti ei siis käsittääkseni selvitä itsekseen mitään, vaan naimalupaa hakevien henkilöiden tulee liittää hakemukseen kaikki tarvittavat liitteet. Myös minä jouduin liittämään mukaan virkatodistuksen asuinmaastamme, sillä olen jo asunut sen verran aikaa poissa Suomesta että väestörekisterissä ei ollut ajankohtaista tietoa minun naimattomuudestani 😊

Otan sormukset, kuten muutkin korut, pois nukkumaan mennessä. Samoin siivotessa, tiskatessa, urheillessa ym. Joskus, jos on pelkkä kotipäivä ("verkkaripäivä") en välttämättä käytä sormuksia tai koruja. Muuten sormukset ovat käytössä lähes aina (eli työ- ja juhlapäivinä).

Olen ollut häissä, jossa sulhanen on heittänyt poikamiehille oman rusettinsa.

En ehtinyt lukea koko ketjua läpi, mutta lohdutuksen sananen kaikille asiaa pohdiskeleville: omien ja serkkuni häiden väliin jäi 6 viikkoa, eikä haitannut yhtään; ei meitä eikä sukulaisia (ainakaan tietääkseni). Serkun hääpäivävalinta tuli huomattavasti meidän päivämäärävalintaamme jälkeen, mutta emme ottaneet nokkiimme, päinvastoin oli ihanaa päästä taas häätunnelmiin pian omien juhlien jälkeen, sai ikään kuin elää sen kaiken onnen uudestaan, mutta tällä kertaa ilman stressiä Lisäksi häämme pidettiin eri paikkakunnilla ja häät olivat muutenkin melko erilaiset, joten mitään "deja vu" ilmiötä ei mielestäni tullut.

Tilasimme kutsut painotuotteita valmistavasta yrityksestä ulkomailta (maasta, jossa Suomea huomattavasti halvempi hintataso). Kutsut olivat kaksiosaiset ja mukana oli kuva meistä. Kirjekuoret sisältyivät hintaan, samoin koko paketin postittaminen kotiin. Hintaa tälle kaikelle tuli noin 100 € ja kutsuja oli muistaakseni noin 55 kpl. Mielestäni sopuhinta siitä, ettei tarvinnut alkaa askartelemaan (etenkin kun en ole askartelijatyyppiä). Saimme vierailtamne paljon positiivista palautetta kutsuista Muok. typot

No ei todellakaan! Äitini halusi kyllä tietää, mihin väriin sulhasen äiti pukeutuu, jotta hän ei vahongossa pukeudu samaan (osti sitten toisen mekon, kun kuulemma alkuperäinen beigen värinen mekko olisi ollut liian lähellä sulhasen äidin lilan väristä mekkoa ) Kaasoillakaan ei ollut mitään "värikoodia", vaan saivat pukeutua niin kuin parhaaksi katsoivat.

High Power soitti meidän häissämme ja olimme valtavan tyytyväisiä! Meillä oli kolme toivekappaletta mutta muilta osin annoimme bändille vapaat kädet (sanoimme myös että meidän puolestamme kappaleet saavat edustaa useita musiikkityylejä). Kokoonpanona meillä oli kvartetti, jossa oli laulava mieskitaristi. Vieraamme viihtyivät tanssilattialla ruuhkaksi asti ja positiivista palautetta tuli myös jälkeenpäin. Olimme myös tilanneet Jannen soittamaan taustamusiikkia ruokailun ajaksi, ja myös tämä setti oli oikein onnistunut! Omasta puolestani voin siis lämpimästi suositella!

Veljeni hankki meille hääauton ja toimi myös kuskina.

Noin 5 kk ennen häitä.

Tämä oli minun pukuni.

Meillekin tuli Lumea! Asutaan täällä "lätäkön takana" ja halusin, että olisi jotain suomalaista meidän kodissa muistuttamassa minun kotimaastani. Ja oikeasti minusta tuo Lumi on kaunis, vaikka onkin melko yksinkertainen. Ainoa miinus on tosin se että sitä ei tuosta noin vaan täältä käsin hankitakaan jos tarvitsee ostaa täydennystä.

Kaunis!

Meidän juhlissa oli noin 10 lasta aina 5 viikkoisesta vauvasta 14 vuotiaaseen teiniin. Lapset olivat tosi kilttejä niin kirkossa kuin itse juhlapaikallakin! Mieheni 6-vuotias veljentyttö tanssi innoissaan pitkälle iltaan asti ja muutamat pienemmät haettiin illan mittaan hoitoon/yökylään, laitettiinpa yksi vaunuihin nukkumaan juhlapaikan rauhallisempaan osaan. Kaikki meni mukavasti lasten osalta, ja he saivat paljon positiivista huomiota osakseen, suloisia ja kilttejä kun olivat!

Ehdottomasti! Bändi ja pianisti olivat yksi häidemme suurimmista kulueristä, mutta koska olemme kummatkin musiikki-ihmisiä, emme halunneet kitsastella musiikin suhteen. Bändi oli aivan loistava, tanssilattialla oli tungosta koko ajan ja vierailta tuli paljon positiivista palautetta!

Emme antaneet toisillemme huomenlahjoja, mutta eipä niitä kaivattukaan, onnellisia olimme silti!

Minulla on mielikuva, että hymyilin koko matkan. Tämä täytyy tosin tarkistaa valokuvista.

Levottomasti... Illalla ei meinannut uni tulla ja yölläkin heräilin silloin tällöin. Nukuin arviolta ehkä 5-6 tuntia.

Mekin unohdimme (tästä tuli humoristisia "valituksia" jälkeenpäin). Tosin mies suikkasi minulle suukon juuri ennen kirkosta ulos menoa.

Me emme saaneet kovinkaan paljon rahaa, koska meillä oli lahjalista, mutta ne 400 € jotka saimme, käytimme keräämämme (ja lahjalistallakin olleen) astiaston täydentämiseen. Edit. typot.

Mieli halajaa jo kampaajalle... haluan leikata kaikki huonot latvat pis ja vähän lisää. Mies vähän huolestuneena kyllä kyseli että kuinkahan paljon aion leikata, mutta totesi sitten että "sulle sopisi varmasti myös lyhyt tukka". Ihana!

Me kutsuimme papin hääjuhlaamme, josta hän meinasi lähteä jo pääruoan jälkeen, mutta sanoimme ettei vielä passaa kun on kakkukahvitkin vielä jäljellä. Meidän pappimme oli mukava ja aiomme lähettää hänelle kiitoskortin, kunhan sellaiset saamme aikaiseksi.

Meille "lapset ennen avioliittoa"-järjestys ei ollut missään vaiheessa edes harkinnassa. Jokainen tyylillään. Lisäys: ja tässä asiassa mies taisi olla se vanhanaikaisempi osapuoli