mairaam

Hui että, hurjia summia! Meillä nyt vaikuttaa se, että paikka on ilmanen, ruuat saadaan varmaan about tarvikkeiden hinnalla ja muutenki paljo talkoohommilla saadaan aikaseksi. Ja vaikka vieraita on sellanen vajaa 100, niin koitetaan melko simppelillä selvitä. Näillä näkymin taidetaan selvitä alle 1300e, jossa tosin ei ole minun pukua, koska sen vanhempani kustantaa. Ja vaikka sekin laskettaisiin, niin alle 1800e selvitään.

Minua eniten on vihastuttanut kysymys, että olenko raskaana kun tämmönen päätös tehtiin. No kyllä mie ainakin jo kihloihin mennessä (vuos sitten) tiesin, että naimisiin ollaan menossa joskus, eikä sillon kukaan mitään kysellyt raskaudesta. ARGH. Ja kertokaa mitä tarkoittaa "Minä en ainakaan usko avioliittoon." Mikä uskon asia se on? (Ja tämän sanoi eräs kaveri kuultuaan häistä ja siitä, että valitettavasti häntä ei sinne ole kutsuttu.)

Meillä voisin luokitella myös useamman mainitseman pönöttämisen ihan ehdottomalle nounounounounou-listalle. Lisäksi paikan sanelemia nou nou juttuja tulee: ei sähköä, ei juoksevaa vettä, ei takakonttibaaria (mikä itseasiassa mua vähän harmittaa, mutta lähin tie menee 2km päässä ). Niin ja kieltolistalla on myös vieraat, joiden kanssa oikeasti ei olla tekemisissä. Esimerkiksi minun kummeista paikalle ei ole kutsuttu kuin yksi, ihan vain kun en muista ole kuullut moneen vuoteen eivätkä he ole osa elämääni.

Apua! Kuuluuko sellanen pitää? En oo kuullutkaan! Ehkä tämä vois olla sellanen yön pikkutunneilla tapahtuva asia meidän häissä, jos sellanen tulee...

Me raakasti kutsuimme ystävät ilman aveceita. Yhteen kutsuun kirjoitin avec, ihan sen takia että kyseessä oli lapsuuden ystäväni, joka on hieman ulkopuolinen muusta nykyisestä kaveriporukastani, enkä nyt muistanut hänen avokkinsa sukunimeä (tunnen siis kyseisen henkilön kuitenkin hyvin, nimet ei vaan ole ehkä vahvin puoleni) Muuten tosiaan kutsut meni ihan vain yhdellä nimellä, vaikka kutsutulla on avokki tai jopa yksi on naimisissa. Teimme raakasti päätöksen, että kutusumme meidän kaverit, ei meidän kavereiten puolisoita, joita hyvä kun tunnemme. Näiden kavereitten kanssa me aikaa vietämme ja hauskaa pidämme normaalistikin. Toisaalta sovimme, että jos joku ilmoittaa avecinsakin, niin ei haittaa. Ja itseasiassa opiskelukavereilleni sanoinkin, että saavat itekseen ja keskenään miettiä haluavatko ottaa aveceita mukaan ja kerroin miksi heitä ei ole kutsuttu. Kaikki kenen kanssa asiasta puhuin, ymmärsi pointin. Ja sitten huvittava ero miehissä ja naisissa, naiset näyttävät haluavan tunkea nokkaansa joka paikkaan: yksikään naispuolisista kavereistani ei ilmoittanut ottavanasa avecia mukaan, itseasiassa yksikin sano, että hänen avokkinsa oli heti kysynyt, että eihän hänen tarvi lähteä. Toisaalta taas, minun kavereista miehet tulevat kaikki avecinsa kanssa, vaikka juuri heidän puolisot tunnen tunnen huonoiten.

Meidän häistä yritetään tehdä parhaamme mukaan lähinnä itsemme näköiset. Paikkana on vanha talo kaukana kaikesta, jossa myös siviilivihkiminen suoritetaan. Jo talolle pääsy vaatii parin kilometrin vaeltamisen suon ja metsän poikki. Saa nähdä moniko vieras on kyllästynyt jo paikalle päästessään Jos sää sallii (häät elokuun lopussa, joten keli voi olla mitä vain), isäni soutaa minut järven yli, eli hieman erilainen "alttarille" talutus. Itse juhlan toivotaan olevan lähinnä vapaata yhdessä oloa ja hauskan pitoa. Saa nähdä kuinka tässä onnistutaan, paljolti toki riippuu vieraistakin.