kukkis/

Meidät vihitään näillä näkymin minun kotipaikkakunnallani ja kaupungissa jossa nykyisin asumme. Juhlimme kuitenkin naapurikunnassa, josta puolisoni on kotoisin. Kompromissi

Mie kysyin joskus puolisoltani, että mitä hän meinasi laittaa häihin päälleensä. Hän tiesi tietävänsä tarkalleen, otti tietokoneen ja etti googlesta mulle seuraavan kuvan

Me ilmoitimme äideillemme viesteillä. Muuten facebookin kautta kulki tieto ja sukulaisille puskaradion kautta.

Minusta tulee myös rouva Heino!

Hän -on huumorintajuinen ja käytännönläheinen -on maalta, eli ymmärrämme toisiamme -on törkeän hyvännäköinen -on rauhallinen ja tasapainoinen -ei lähde mukaan mun juttuihin, eli kiukutteluun ja riidan haastamiseen. Oon vähän temperamenttinen.. -osaa hellästi palauttaa mut maan pinnalle pilvilinnoistani -on haaveillut samanlaisista asioista kuin minä. -tuli elämääni juuri silloin, kun häntä eniten tarvitsin -on anteeksiantavainen ja tukee minua asioissa, joita haluan tehdö

Me tutustuimme yhteisten ystävien kautta. Minun hyvä ystäväni ja hänen ystävänsä seurustelivat keskenään ja puoliksi vitsillä alkoivat meille vihailemaan, että nyt ois sopiva kumppani tiedossa. Tapasimme ensimmäisen kerran yksissä illanistujaisissa, mutta sieltä jäi mukaan vain muutama sana ja facebook-kaveruus. Ajoittain törmäiltiin kesän aikana, mutta mitään mjuuta kuin juttelua ei ollut ilmassa. Nämä meidän ystävämme suunnitteivat loppukesäksi reissua Tampereella ja Särkänniemeen ja meidät molemmat oli pyydetty mukaan. Oma osallistumiseni tosin meinasi jäädä toteutumatta, kun rakas isoisäni nukkui pois paria viikkoa ennen tuota reissua ja hautajaiset pidettiin samana päivänä. Multa jäi siis Särkänniemi väliin, mutta tuon kamalan hautajaispäivän päätteeksi hyppäsin junaan ja suuntasin ton porukan kanssa iltaa viettämään Tampereen yöhön. Junassa päätin, ettei kyseisen päivän tarvitse päättyä niin huonosti kuin miten se oli muuten sujunut. Illalla hotellilla aloitellessamme vaihdettiin katseita ja kaupungille lähdettäessä mieheni otti mua kädestä kiinni ja se oli sitten menoa. Kukaan ei olisi kuulemma oikeasti kuvitellut, että päädymme yhteen

Me kihlauduimme toisena vuosipäivänämme.

Me ollaan aina tehty asiat nopeeseen tahtiin. Muutettiin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen yhteen ja mentiin kahden vuoden seurustelun jälkeen kihloihin. Neljä vuotta vanhempi isosiskoni on seurustellut poikaystävänsä kanssa vuoden kauemmin kuin me keskenämme ja he asuvat edelleen eri kaupungissa omissa vuokrayksiöissään, eikä kuulemma yhteenmuutto saatika kihlat ole lähitulevaisuuden heiniä. Eli kukaan ei yllättynyt, kun me kihlauduimme ennen isosiskoani ja hänen puolisoaan

Me oltiin oikeastaan sovittu, että mennään kihloihin. Ostimme talon hieman ennen vuosipäiväämme ja olin puoliksi leikilläni sanonut, että kihlat on pikku juttu asuntolainan rinnalla.

Me maksoimme toistemme sormukset ja otettiin tismalleen samanlaiset. Tosin miehellä tietysti hieman isompi ja tätä myöten kalliimpi

Täällä ilmoittautuu myös yksi överiunelmoija Meillä on kosinnasta ja naimisiinmenosta ollut puhetta ja pitkään ollaan jo tiedetty, että siihenhän tämä parisuhde on menossa Meillä tosin on naimisiinmeno ollut mielessä ja vitsinä jo suhteen alusta lähtien. Nimittäin samana päivänä kun todettiin, että taidetaan seurustella, poikaystävänä tokaisi leikillään, että mennään naimisiin. Kavereille sitten laitoin viestin ihan vitsillä, että "me mennää sit muute ens kesänä naimisiin". Tämän läpänheiton takia kosinnan tulee olla oikeasti spesiaali, jotta uskon miehen olevan tosissaan Haluaisin sen tapahtuvan jossain matkalla kahden kesken. Tai kotona sillä tavalla, että mies olisi työntänyt koiran hoitoon, siivonnut ja laittanut kodin kivaksi, kynttilöitä ja kaikkea. Mun mies on vaan niin uskomattoman epäromanttinen, joten luulen että not gonna happen Meillä kuiteskin on häitä suunniteltu ja hääpäiväkin päätetty, koska suhteen viisipuotispäivä on lauantai. Sinne siis tähdätää ja tämä on puoliksi jo päätetty. Eli periaatteessa vissiin ollaan kihloissa Ollaan kotoisin naapurikunnista ja ollaan suunniteltu, että vihkiminen tapahtuisi minun kotikirkossani ja hääjuhla vietettäisiin hänen kotikylänsä seuratalolla (olemme siis molemmat pienistä maalaiskunnista). Näin, koska kirkolliset asiat ovat minulle tärkeitä ja mieheni tavaramerkki on, että hän on juuri siltä kylältä kotoisin ja haaveenamme on joskus rakentaa oma talo juuri samalle kylälle. Voi olla, että suunnitelmat voivat muuttua vielä moneen kertaan, koska minun kotikuntani puolella on upeita juhlapaikkoja ja mieheni kotikunnassa on upea kirkonkylä, jossa vihkimisen olisi ihanaa tapahtua. Voihan olla, että siirretään kaikki häihin liittyvä tänne opiskelupaikkakunnalle

Meidät, sitten joskus kun se päivä koittaa, vihitään kirkossa. Kuulumme molemmat kirkkoon, itse olen uskovainen ja avomieheni tapa-sellainen. Hänellä ei ole kuulemma ikinä käynyt mielessäkään erota kirkosta, mutta minkäänlaista vakaumusta ei löydy, eikä hän edes halua uskonasioita ajatella. Samapa tuo. Itselleni on tärkeää nimenomaan se, että sanomme tahdon Jumalan kasvojen edessä. Ja se, että yhdessä rukoillaan liitolle Jumalan siunausta. Mielestäni on täysin asiatonta matkustaa pummilla tässä asiassa. Liittyä kirkkoon kirkkohäiden takia ja erota sitten? Ette voi olla tosissanne. Kuten täälläkin on sanottu, ymmärrän (ja mielestäni on upeaa) jos liittyy kirkkoon sen takia, että asia on puolisolle tärkeä. Itse olisin otettu (jos siis puolisoni ei kuuluisi kirkkoon), jos hän liittyisi takiani. Jos hänelle uskonasiat olisivat todella vastenmielisiä ja hän olisi ääriateisti, en todennäköisesti edes pystyisi hänen kanssaan yhteistä elämää ajattelemaan Anyways, kirkkohäiden haluaminen vain sen takia, että se on upeaa ja juhlallista ja sen takia liitytään kirkkoon ja samantien erotaan. Minkä takia minä maksaisin teidän vihkitoimituksenne? Pistää vihaksi tuollainen. Itse maksan kirkollisveroa työssäkäyvänä opiskelijana ja en ole ikinä edes ajatellut sitä minään menoeränä vaan itsestäänselvänä. Palveluista pitää maksaa. En ole itseasiassa edes ajatellut, että ihmiset oikeasti tekevät tuolla tavalla, että liittyvät kirkkoon ja samantien eroavat. No, maailma on kaikenlaisia tapauksia pullollaan