Mömmis

Ei tulisi kyllä mullekaan edes mieleen laittaa valkoista muiden häihin, ellei se nimenomaan olisi toiveena, niin kuin eräissä häissä kuulemma oli. Olisin myös todella hämmentynyt, jos joku tulisi meidän häihin kokovalkoisessa. Asustetta en varmastikaan pitäisi mitenkään kummana. Valkopohjainen mekko voisi olla liikaa, mutta kuviossa en pitäisi sitä kamalana, jos toinen väri olisi se hallitseva.

Pääasiassa maksetaan itse säästörahoista, mutta vanhemmat kun haluavat hiukan auttaa, niin ei me siitä kieltäydytä. Isoimmat asiat maksetaan ite, mutta mun äiti esim. haluaa osallistua mun asusteisiin, anoppi taas haluais maksaa meille kuvaajan häihin.. Kattoo nyt..

Minä taisin maksaa kihlat, jos en väärin muista.. Mies oli sillon intissä, eikä tulot päätä huimanneet ja mulla sattui sillon olemaan "ylimäärästä". Vihkit sitten niin, että minä maksoin miehen sormuksen ja mies mun.

Minä kosin miestäni, en tosiaankaan mitenkään romanttisissa olosuhteissa, mutta kosin kuitenkin ja mies suostui epäröimättä. Kertaakaan en ole ajatellut, että harmi kun mies ei kosinut. Eikä mieskään ole muistaakseni koskaan maininnut, että se olisi mennyt jotenkin "väärin"...

Meillä olisi suunnitteilla tehdä ruuat "itse" eli siis talkoovoimin. Mukaan on ilmoittautunut täysin vapaaehtoisesti mun sisko ja äiti sekä veljen vaimo, mieheni siskot ja äiti sekä pari kaveria. Sisko ja kaverit keskittyy oletettavimmin kakkuihin, kun innostusta siihen riittää. Itse juhlan aikana kukaan vieraista ei missään nimessä nimessä huusaa keittiössä, kiellen sen heiltä ehdottomasti (vaikka äidillä ja anopilla voi kyllä tehdä tiukkaa:girl_haha:), vaan siihen palkataan erikseen tarjoilijat (miehen siskon luokkatoverit ottavat mielellään pestin vastaan, kun saavat siitä hyvää kokemusta).

Meille ei tule - ahdistavia ja nolostuttavia leikkejä, joissa pakotetaan ihmiset "esiintymään" vasten tahtoa - suuria kukka-asetelmia, ties vaikka kukat jäisivät kokonaan pois - huntua - ryöstöjä - pitkiä puheita - häävalssia Noi nyt tuli ainakin ensi alkuun mieleen..

Kuusissa häissä olen ollut. Kaksia häitä en muista, kun olen ollut niin pikkuinen. Yksissä häissä olin morsiusneitona siskoni kanssa (olin 9 v.) Ainoastaan yksissä olen ollut nyt aikuisiällä, hyvin pienissä perhepiirin häissä. Ensi kesäksi olisi tiedossa omien häiden lisäksi miehen isän häät. Ja ties vaikka tässä jollain kaverillakin olisi jotain suunnitelmia..

Me ollaan alettu seurustelemaan 24.10.2004, kihloihin mentiin 24.6.2007. Haluttiin hääpäiväksi kans 24. jotakin kuuta. Mä olisin halunnut talvihäät, mutta mies ehdottomasti halusi kesähäät, joten joustin sitten tästä asiasta. Alun perin suunnitteilla oli vuosi 2012, mutta kun poikamme ilmoitti tulostaan, haluttiin mennä maistraatissa naimisiin, jotta oltiin yhtä perhettä alusta asti, samalla sukunimellä. Hääjuhla ja liiton siunaaminen jätettiin kuitenkin tuonne kesälle 2012. Alun perin ajateltiin, että häät olisi 24.8., mutta kun se on perjantai, niin se olisi varmasti ollut hankala monelle vieraalle. Ja nyt kun virallinen vihkiminen oli jo, niin ei se niin justiinsa, joten otettiin päiväksi sitten 25.8.2012. Hääpäivää tulemme kuitenkin aina juhlimaan virallisen vihkimisen mukaan, joka oli siis 24.9.2010.

Tässä mun yhdistelmä:

Meidän budjetti on tällä hetkellä jossain 2000€ kieppeillä, mutta saattaa vielä nousta.. Sormukset on jo, samoin miehen puku, joten niitä ei tohon ympätä. Vieraita on tulossa n. 70. Ahistaa kyllä, kun ei ole enempää rahaa laittaa, mutta ei auta itku markkinoilla. Bändiä/DJ:tä ei tule rahapulan takia, ruuat ja kakut tehdään talkoovoimin. Puvun yritän löytää käytettynä. Mun äiti ja isä haluaa osallistua ainakin mun asusteisiin, anopillakin sormet syyhyää, kun haluaisi osallistua ja varmaan maksaa meille kuvaajan häihin.. Kaikesta tingitään, mistä vaan voidaan.

Meillä tuntuu olevan vähän samaa ongelmaa.. Anoppi olisi koko ajan ehdottamassa kaikkea mahollista. Yritän aika hillitysti vastailla kysymyksiin, kun jos meen esim. jonkun teemavärin sanomaan, niin ihan varmasti se menee ja ostaa jotain koristeita. Oon kans minä-ite-tyyppi, joten vaikeaa on suhtautua, kun toinen tyrkyttää apuaan (älkää käsittäkö väärin, anoppi on oikein mukava ihminen ja ajattelee varmasti kauniisti). Sama on oman äidin kohdalla, mutta sille on helpompi sanoa "vastaan" ja toisaalta mun äiti tuntee mut niin hyvin, että osaa tehdä ehdotukset varoen..

Mulla piti alun perin olla vaan yksi kaaso (isosisko), mutta sitten homma lipesi käsistä ja nyt niitä onkin neljä (tai no yhtä en vielä ole virallisesti kysynyt, mutta oletettavimmin suostuu hän). Eli siis siskon, joka oli aivan ehdoton valinta, lisäksi on kolme ystävää. Yksi on tuttu ekaluokasta asti, yksi yläasteelta ja yksi jatko-opinnoista. Kaikki on erilaisia ihmisiä, mutta minulle hyvin tärkeitä. Siskon lisäksi aloin toista kaasoa pohtimaan, koska veikkasin, että siskolle tulee omien puuhiensa lisäksi kiirus kaasohommissa, enkä sitten osannut päättää näistä ystävistä vaan yhtä tai edes kahta.

Minä kosin, vähän niin kuin hetken mielijohteesta ja se päivä kaiverrettiin sormuksiinkin.

Ties onko kellään muulla samaa tilannetta, mutta siis mehän ollaan jo naimisissa. Ja silti rekkauduin tänne, kun hääjuhlat on pitämättä ja ne olisi suunnitteilla vuoden päähän, eli elokuulle 2012. Me siis tavattiin 10/2004. Kihloihin mentiin 06/2007. Muutettiin yhteen 05/2008. Naimisiin mentiin maistraatissa 09/2010. Esikoisemme syntyi 04/2011. Koko ajan meillä on siis ollut häät suunnitteilla ensi vuodelle, mutta kun poika ilmoitti tulostaan, niin tahdottiinkin jo vähän aiemmin. Haluttiin olla yhtä perhettä, samalla sukunimellä, ilman isyydentunnustamisia. Häät halutaan kuitenkin pitää, ensi vuonna olisi siis tarkoitus siunata liitto ja pitää hääjuhla. Molemmat olemme 24-vuotiaita ja ollaan vakitöissä, minä toki nyt äitiyslomalla. Yhteisen rivitaloneliön ostimme kesällä 2010.