Polly-Anna

Rouva
  • Content count

    49
  • Joined

  • Last visited

About Polly-Anna

  • Rank
    Juniori

Profile Information

  • Gender
    Female
  1. Tässäpä meidän kutsut. Kuvanlaatu hieman huono, mutta kyllä siitä selvää saa
  2. Meille tulee Coldplayta , biisiä ei ole vielä päätetty. Todennäköisesti kuitenkin joko Yellow tai Fix you. Molemmat ollaan kovia Coldplay faneja
  3. Kyllä tuntuu vaikealta päättää nimiasiasta. Ensin olin ehdottomasti sitä mieltä että pidän oman nimeni kun naimisiin menen. Oma nimeni ei ole mitenkään erityisen harvinainen (nykyisenä nimenä n. 1300 henkilöllä) tai kauniskaan, aika neutraalin kuuloinen. Pidän kuitenkin erittäin paljon nykyisestä nimestäni. Kun kuulin tulevan mieheni sukunimen ensimmäistä kertaa, päätökseni pitää oma nimeni oikeastaan vain vahvistui. Miehellä on savolainen nimi, josta löytyy ä:tä ja ö:tä. Ei mikään kaunis nimi minun korvaani, ja etunimeni yhdessä tämän sukunimen kanssa kuulostaa jotenkin omituiselta. Ja vaikka tulenkin miehen suvun kanssa toimeen, olemme kuitenkin niin erilaisia että en tunne kuuluvani hänen sukuunsa. Päätös oman nimen pitämisestä alkoi horjua sen jälkeen kun saimme lapsemme. Aloin ajatella että olisi mukavaa kun kaikilla olisi yhteinen sukunimi. Tällä hetkellä mies on ainoa eriniminen, lapset ovat minun nimelläni (oli muuten anopille kova paikka). Helpointa siis olisi, että mies vaihtaisi nykyisen nimensä minun nimeeni. Mies on sanonut että tämä sopisi hänelle. Minä sitten ehdotin että jos tasa-arvon vuoksi vaihdetaan kaikki nimeä johonkin uuteen. Meillä on sellaiset sukunimet, että niistä ei saa mitään järkevää kokonaan uutta nimeä, joten vaihtoehdoksi jää etsiä jomman kumman suvusta sellainen nimi joka miellyttää kumpaakin. Minä siis kyselin omilta vanhemmiltani suvussa olleista nimistä, ja sain todella hyvän vastaanoton nimenvaihtoasialle. Tosin äitini on itse vaihtanut oman nimensä isoisoisoisänsä nimeen, joten häneltä osasin odottaakin positiivista reaktiota. Anopin kohdalla asiaa ei niin hyvin otettukaan vastaan. Mies kun soitti äidilleen ja alkoi kysellä sukunimistä, niin ensimmäinen reaktio oli että mitä järkeä vaihtaa kokonaan uuteen sukunimeen. Että sitten pitäisi vaihtaa pankki- ja ajokortit uusiin, ottaa uudet passit, ja sekin on kuulemma ongelma että koulu- ja työtodistukset ovat entisillä nimillä (!?)...Joo, sehän onkin tosi hankalaa sanoa vain että nimi on muuttunut avioliiton myötä, jos joutuu koulu-/työtodistuksia jossain näyttelemään, ja joku eri nimeä ihmettelee. Ja aivan varmasti jos minä olisin päättänyt ottaa mieheni sukunimen, niin mikään noista asioista ei olisi ongelma. Nyt kun hänen poikansa olisi vaihtamassa sukunimeä, niin koko asia tuntuu olevan yhtä suurta ongelmaa. Hitto että suututtaa. Meni maku koko uuden nimen hankinnasta. Taitaa siis käydä niin että pidämme kumpikin oman nimemme. Ärsyttää todenteolla tuo anopin puuttuminen joka asiaan. Oli kyseessä mikä tahansa asia, hän on esittämässä kantaansa siihen. Miehen vanhemmat ovat muutenkin aina olleet jotenkin holhoavia omia lapsiansa (ja välillä muitakin) kohtaan. Aivan erilaisia siis kuin omat vanhempani. Miehen vanhemmilla on siis sellainen tyyli, että me ajatellaan sinun puolestasi, kun taas minun vanhemmilla sellainen että ajattele itse omilla aivoillasi. Voitte uskoa että on ollut minulla totuttelemista kun kohdellaan kuin jotain viisi vuotiasta joka ei itse kykene tekemään järkeviä päätöksiä... Huh, kyllä helpotti avautua vaikka menikin osittain aiheen vierestä
  4. Meillä ei muuta vaihtoehtoa taida olla kuin koirahoitola. En keksi ketään jolle voisi uskoa meidän koirat hoitoon, kaikki luotettavat hoitajat ovat häissämme. Täällähän oli puhetta 4H yhdistyksen koiranvahdeista, mutta meillä se ei ole ratkaisu ongelmaan. Koirat ovat isoja, ja luonteeltaan sellaisia että vaativat ehdottomasti kokeneen koiraihmisen että niiden kanssa pärjää. Onneksi tiedän hyvän koirahoitolan, jossa toinen koiristamme on ollut kaksi kertaa, ja kaikki oli mennyt hyvin. Taitaa olla vieläkin meidän koiralla sen hoitolan kuopankaivamisennätys hallussa, sellainen monttu oli sinne ulkoaitaukseen ilmestynyt kun menin koiraa hakemaan .
  5. Minuakin hieman jännittää etukäteen että miten pystyn olemaan itkemättä, varsinkin kun tarkoitus olisi pitää puhe. Olen puheenkin jo kirjoittanut valmiiksi, ja alkaa itkettää jo kun mielessäni sitä luen. Eihän siitä kukaan saa edes selvää jos se vollottamiseksi menee . Normaalisti en kyllä ole edes mitään itkijä tyyppiä, mutta kun oma mies on niin ihana että nostaa väkisin tunteet pintaan .
  6. Ainakin näillä näkymin maksetaan koko lysti itse. Mutta jos jommankumman vanhemmat jotain tarjoutuvat maksamaan, apu otetaan vastaan .
  7. Meillä mies on varannut hääpaikan+pitopalvelun, suunnitellut musiikkipuolta, valinnut itse oman pukunsa ja tietysti jaksaa kuunnella minun hössötystä häistä . Yhdessä me päätetään häihin liittyvistä asioista, ja jos jostain asiasta ollaan eri mieltä, yritetään löytää kompromissi. Minähän se enemmän teen häihin liittyviä juttuja ja heittelen ideoita kehiin, mutta aina kuitenkin kysyn miehenkin mielipidettä. Usein mies kyllä sanoo vain että kaikki käy. Esimerkiksi kun kysyin mitä värejä hän haluaisi käyttää kutsukorteissa, hän sanoi että minä saan päättää. Kun sanoin että selvä, niistä tulee sitten vaaleanpunaiset, glitter-timantti-höyhen koristeilla, mies veti sanansa takaisin .
  8. Ihana aihe niinkuin sanottu! Tässä muutamia syitä miksi juuri Hän... -Hän rakastaa minua/hyväksyy minut juuri tällaisena -Hän on loistava isä lapsillemme -Hän on komea -Hän on paras ystäväni -Hän omaa mahtavan huumorintajun -Hän on aina minun puolellani, niinkuin minä hänen -Hän on kohtelias -Hän on rehellinen -Vasta kun tapasin Hänet, ymmärsin mitä on oikea rakkaus -Voin puhua hänen kanssaan ihan mistä tahansa -Hän sanoo joka päivä rakastavansa minua Oikeastaan välillä tuntuu etten edes noin hyvää ja ihanaa miestä ansaitse. Ja voitteko kuvitella, että näiden 4 vuoden aikana kun olemme olleet yhdessä, Hän ei ole kertaakaan sanonut minulle ei, mitä tahansa olenkaan Häneltä pyytänyt!
  9. Meillä menee hääkuluihin todennäköisesti n. 4000 €, ja kutsuttuja on 73 hlö joista 8 on lapsia. -Tarjoilut(Ruuat,booli,alkumaljat,iltapala)+Hääpaikka n. 2500€ -Morsiamen hääpuku+korut+kengät n. 270€ (Puku ja korut ostettu käytettynä) -Sulhasen puvun vuokra n. 120€ -Kampaus+meikki n.180€ -Kutsut n.100€ -Kalevala Korun sormukset n. 80€ (Halvaksi tulee kun minä olen hopean ystävä ja mies pronssin) Tuohon tulee sitten vielä lisäksi lastemme asut, karkkibuffetin kustannukset ja kiitoskortit, voi olla että jäädään jopa alle 4000€. Kaikki koristelut ja kukat tulevat hääpaikan puolesta, ja eivät ota niistä lisähintaa. Valokuvaajana on isän naisystävä, joka on ammattikuvaaja, ei ota maksua ollenkaan. Vihkiminen ei maksa mitään, käydään etukäteen maistraatissa. Hääyöksi mennään sulhasen vanhempien mökille, ei maksa mitään. Jos halutaan hääauto, saadaan minun isäni porche lainaan. Häämatkaa tuohon ei ole laskettu, mutta se tehdäänkin sitten joskus myöhemmin kun lapset ovat vähän isompia.
  10. Minulla on kaksi kaasoa. Toinen on hyvä ystäväni jonka olen tuntenut 16 vuotta, todella tärkeä ihminen minulle . Toinen on isoveljeni, joka myös on hyvin tärkeä ja rakas . Kun pyysin veljeä kaasoksi, vastasi hän kyllä, kunhan ei tarvitse olla yhtenevä asu toisen kaason kanssa .
  11. Meillä tulee kutsuja 41 kpl, ja yhdelle kutsulle hintaa n. 2,3 €. Tuohon hintaan siis sisältyy kutsu (koristeluineen), kirjekuori ja postimerkki. Alle sataseen siis jää kutsukorttien kustannukset. Ihan hyvin, kun meinasi vähän mopo karata käsistä kun Sinellin sivuja selailin .
  12. Juuri sain kahlattua tämän ketjun läpi, ja täytyy kyllä sanoa että todella kauniita kutsukortteja olette saaneet tehtyä . Kohta pääsee itsekin askartelemaan, tarvikkeet on jo tilattu Sinellistä. Meille tulee puna-mustat kutsut, tulen sitten laittamaan kuvia kun saan ensimmäisen valmiiksi .
  13. Minä maksoin miehen sormuksen ja mies minun, vaikka yhteiset rahat meillä on ollut seurustelun alusta saakka.
  14. Enpäs ollut ajatellut koko asiaa ennen tämän ketjun lukemista. Itse olen siis kihlautunut ennen isoveljeäni, eikä silloin tullut mielenkään että olisin tekemässä jotain "väärää". En tosin usko että veljeni on siitä herneitä vetänyt nenään, tuskin on edes itse tiennyt että olisi olemassa joku kihlautumisjärjestys. Minä ja avopuolisoni mentiin kihloihin syksyn aikaan, ja veljeni kihlautui silloisen tyttöystävänsä kanssa seuraavana kesänä. Ovat siis jo eronneet, eivät ehtineet naimisiin asti.
  15. Meidän lapset ovat häiden aikaan 1 1/2 ja 2 1/2 vuotiaita. Täällä on myös pähkäilty tuota lastenhoitoasiaa. Joku ulkopuolinen pitäisi kai hommaan palkata. Anoppi jo tarjoutui lähtemään aikaisin häistä lasten kanssa, mutta siihen en todellakaan suostu!