Kyllikki-Kaarina

Meillä oli juuri tuon tyyliset juhlat. Meillä tosin bestman toimi sen verran "juontajana", että ilmoitti muutamista käytännön asioista tarvittaessa. Mitään vitsinvääntäjän roolia hänelle ei kuitenkaan määrätty. Mä ainakin huomasin sen, että jos häiden kaava poikkeaa kovasti siitä perinteisestä, ihmisiä kannattaa vähän infota, mitä seuraavaksi tapahtuu. Meidän tapauksessa nuo asiat olivat ruokien tarjoiluun, alkoholitarjoiluun ym. liittyviä asioita. Hääkimpun mä laskin ihan vain siihen johonkin alttarin reunalle kirkossa. Ja minusta 21-22 on ihan sopiva aika poistua. Ihan hyvältä kuulostaa teidän suunnitelmat.

Me nukuimme olosuhteiden pakosta eri osoitteissa häitä edeltävän yön. Ja sitä edeltävän ja sitä edeltävän yön. : Ei ollut yhtään romanttista. Olisin halunnut jutella mieheni kanssa hääpäivän aamun tunnelmista. Olisin halunnut jännittää yhdessä. Minusta se, ettemme saaneet olla yhdessä, latisti vähän tunnelmaa.

Mielenkiintoinen ketju. ;D Minusta tuntuu, että erot eri "koulukuntien" välille syntyvät pitkälti siitä, mitä avioliitto itse kullekin merkitsee. Joillekin avioliitto on muodollisuus, sama sukunimi, hyvä syy pitää juhlat. Toisille avioliitto on konkreettinen päätös sitoutua sekä tunnetasolla että juridisesti. Kaikki ovat varmasti sitä mieltä, että ennen lasten hankkimista on tärkeää sitoutua parisuhteeseen. Joillekin riittää se, että tykätään kovasti ja itse se tiedetään. Minulle ainakin oli tärkeää, että mieheni on juridisesti lähin omaiseni ja muutkin tietävät meidän sitoutuneen toisiimme. (En siis tarkoita sitä, että todistetaan jotain sukulaisille ja tutuille, vaan tarkoitan lähinnä viranomaisia. Avoliitto on mielestäni vain eri sukupuolta olevien henkilöiden yhteinen osoite. Avoliitto siis katsotaan päättyneeksi, jos pariskunta jostain syystä muuttaa eri osoitteisiin) Avioliitossa me ja mahdolliset lapsemme saamme perheellemme parhaan suojan ja parhaat edut, mitä yhteiskunta pariskuntien ja perheiden tueksi tarjoaa. Tässä ketjussa on myös paljon kommentteja siitä, miten avioliitto/häät ei ole jotenkin ajankohtainen asia tai naimisiin meno tuntuu jotenkin työläältä, vaikka lapsi on kuitenkin ajankohtainen asia. Minä olen sitä mieltä, että isojen sukujuhlien järjestäminen ja sukulaisten miellyttäminen on työlästä, mutta itse avioliiton solmiminen on helppoa. Se hoituu nopeammin kuin uuden passin saaminen. Ymmärrän kyllä ensin lapsi, sitten avioliitto -ajattelun, jos avioliiton solmimiseen liittää hemmetinmoiset kekkerit, joita pitää suunnitella kuukausia tai jopa vuosia, säästää rahaa jne. Se taas on ainoastaan vastuutonta, jos ei olla valmiita sitoutumaan puolisoon, mutta ollaan valmiita tekemään lapsia.

Mitähän pinnallista tai laskelmoivaa on siinä, jos haluaa tunnesiteiden lisäksi luoda puolisoonsa myös juridisen siteen ennen kuin ottaa tämän kanssa yhteisen vastuun pienestä ihmisestä? Mitä pinnallista tai laskelmoivaa on siinä, että ottaa vastaan yhteiskunnan perheiden suojelemiseksi tarkoittamat edut? :-? :-?

Häistä on kahdeksan kuukautta ja häälahjaksi saatu albumi odottaa edelleen kuvia, jotka on tarkoitus tilata... joskus.

Se vähäinenkin hössötys (jos sitä naikkareissa edes hössötykseksi katsottaisiin) tuntuu nyt turhalta. Nyt jos pitäisi tällä viisaudella järjestää häät, niin jäisivät varmaan järjestämättä ja juhlisimme ihan kahdestaan.

.

.

.

Meille tulee päiväksi 4H dogsitter ja yöksi koiramme menee "mummolaan" eli minun vanhempieni luokse.

Tämä on ihan sopimuskysymys. Meillä on henkilökunnan kanssa sovittu, että alkuruuan jälkeen on illan ensimmäinen puhe ja sen jälkeen tarjoillaan pääruoka, ja kun asia on etukäteen sovittu, siinä ei ole mitään ongelmaa.

Meidän koriste on perintökalleus. Se on kököttänyt minun vanhempieni hääkakun päällä melkein 26 vuotta sitten.

Yhteisellä asuinpaikkakunnalla. Jos jotain muuta vaihtoehtoa olisi pitänyt miettiä, niin sitten se olisi ollut sulhasen kotipaikkakunta. Minulla ei ole mitään sellaista paikkaa, minkä tuntisin kotipaikkakunnakseni.

En pidä hääleikeistä. Monet leikit ovat kuluneita tai tekohauskoja. Osa on vain pelkästään kiusallisia katsojille ja esiintyjille. Myös vanhempani, varsinkin isäni, inhoaa hääleikkejä niin syvästi, että ei tarvitse harkitakaan mitään leikkejä meidän häihin. Mun mielestä juhlat ovat juhlat ja funny gamesit ihan erikseen.

Minä hoidin. Meidät vihitään meidän kummankin nykyisessä kotiseurakunnassa ja kotikirkossa, mutta sulhanen ei ole kovin ahkera seurakuntalainen ja kaikki papit ovat hänelle vieraita. Minulla oli toiveita papin suhteen, joten tein varauksen.

Suomessa yleisin tapa taitaa olla se, että ensin kahvit ja sitten valssi, mutta ei se ole mikään kiveen kirjoitettu sääntö. Muistaakseni siinä Häähullut-ohjelmassa yhdellä parilla oli ammattilainen suunnittelemassa juhlapäivän ohjelmaa, ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että tanssi pitää aloittaa ennen kahvitusta, sillä muuten juhla ei ala koko iltana. Ohjelmassa morsian ja suunnittelija pitivät sulhasta aivan idioottina, kun tämä ehdotti, että ennen tanssia juotaisiin kahvit.

Kaikki kerjääminen on minusta todella mautonta. Jos on tarvetta kerätä vierailta rahaa juhlan kustannuksiin, kannattaisi miettiä pienemmän budjetin juhlia.

Useimmissa häissä, joissa olen ollut, ongelmana on se, että kaikilla tuntuu olevan sellainen asenne, että kunhan tässä on kohotettu onnittelumaljat, syöty ja juotu kahvit, niin sitten juhlat voivat alkaa. Valitettavasti tässä vaiheessa hätäisimmät alkavat tehdä lähtöä. Eli heillä jää ns. juhlat juhlimatta. Mielestäni morsiusparin sekä heidän lähimpiensä tulisi jotenkin omalla esimerkillään osoittaa, että juhlat alkavat heti. Ehkä jotain pientä ohjelmaa voisi olla jo ruokailun aikana. Enkä tarkoita välttämättä mitään perinteistä leikkiä, vaan esim. täälläkin mainittu snapsilaulu tms., joka yllättää ihmiset. Morsiuspari voi hyvin pitkälti omalla käytöksellään vaikuttaa tunnelmaan. Jos morsiuspari katselee kuin ulkopuolisena juhlien kulkua, se ei ainakaan edesauta rennon tunnelman syntymistä. Kaiken ei tarvitse mennä joidenkin tiettyjen perinteisten kaavojen tai suunnitellun aikataulun mukaan. Jos meininki on hyvä, ei tunnelmaa kannata rikkoa vain sen takia, että joku suunniteltu leikki on vielä leikkimättä. Boolia, tanssia ym. ei kannata pantata liian pitkään. Tohina päälle vaan. ;D

Juuri tätä ajatusta olin tulossa tänne kirjoittamaan. Minä en aio stressata sormusasialla. Ostamme sellaisen sormuksen, joka miellyttää minua nyt, tällä hetkellä. Jos joskus kyllästyn siihen, voin aina ostaa uuden (tai laittaa miehen ostamaan ) tai kulkea ilman sormuksia. Makuni on aika yksinkertainen, joten suhteellisen halvalla uskoisin mieheni pääsevän.

Näin meilläkin. Mies ei meidän seurakunnan pappeja tunne, joten minä sain valita papin. Niinpä valitsin oman suosikkini, joka sattuu olemaan nainen.

En aio pyytää ketään kaasoksi, joten ajattelin, että kutsun varmaan itse lähimmät ystävät "polttareihini". Tai sovimme jotain yhdessä. Minulle on tärkeintä, että kokoonnutaan porukalla muistelemaan niitä Vanhoja Hyviä Aikoja, ei niinkään se järjestetty ohjelma.

Tuosta ylipukeutumisesta... olen ollut kerran vieraana häissä, joissa eräällä vieraalla oli vanhojenpäiväpuku tai joku vastaava "uhkea" mekko. Minä kyllä tulkitsin sen siinä tilaisuudessa ylipukeutumiseksi. Puku oli vielä lähes valkoinen pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta. :