Joo, me mennään "salaa" naimisiin, parin kuukauden päästä jo. Siellä missä rakastuttiin, järven rannalla, käppyräisen männyn alla, missä aurinko paistaa aina:) Mukaan tulevat meidän kaksi kaunista tytärtä, morsiusneidoiksi puettuina heittelemään kukan terälehtiä. Tulee myös pappi, ja mun vanhemmat. Ihan perinteiseen hääpukuun pukeudun ja paikalle varataan myös valokuvaaja. Sitten kun meidät on vihitty, kävelemme alas niemen kärjestä niemenpoukamaan missä kesämökkimme sijaitsee, ja voitaisiin vaikka juoda kakkukahvit. Hääyön vietämme ehkä mökillä, lapset ja muut tietysti mummilassa, voi olla että keksimme jotain muutakin, mökille voimme mennä kuitenkin muulloinkin...Täytyy miettiä. Sitten maanantaina lähdemme unelma häämatkalle karibialle... Musta tää on parasta mitä voi olla:) Syitä tälläiseen järjestelyyn on monia. Kun häitä ruvettiin miettimään, heti iski suuri ahdistus siitä, että kuinka vieraat saadaan "tulemaan toimeen keskenään" ilman että ilmapiiri on kireä jne. meillä on rikkonainen suku, ja eronneita koko porukka ristiin rastiin, ystävät ei monet tunne toisiaan...Rahaa menisi niin paljon että kunnon häämatkaan ei olisi varaa, ja....En pidä perinteisistä hääjuhlista, suoraan sanottuna en tykkää yhtään!!!!en pidä tanssimusiikista, seuraleikeistä, ja seurain yms. taloista, en pidä kaasoista ja bestmäneistä jne jne. En pidä häälahjojen "kinuamisesta" ja toisaalta en halua "tuhlata" muitten rahoja sellaiseen mitä ei tarvita...lista on loputon. Me ja meidän rakkaus, siitähän tässä kai on kyse...Juhlia voidaan muulloinkin, ja muissa merkeissä, ja ohimennen kertoa asiasta. toi ilmottamis asia ei ole vielä oikein selvinnyt että miten se tehdään, katotaan nyt.