SCH

Kiitos Pengantin! Kuulostaa ihan parhaimmalta idealta, näin teen. Ihanaa, kun täältä saa apua kaikenlaisiin pohdintoihin.

Hei! En löytänyt mistään tietoa, että miten on tapana tehdä. Eli ajatuksenani oli tehdä vieraille kiitoskortit ja niihin pieni kuva. Kuitenkin useimmat läheiset sukulaiset haluavat tietysti ison hääkuvan seinälleen, joka on ymmärrettävää. Äitini ehdotti, että haluaisi kuvat muistitikulla voidakseen teettää itse taulun yms. Varmaan monet muutkin haluaisivat kuvia. Käyttämällämme kuvaajalla ei ole nettigalleriaa. Tässä tapauksessa mietin, olisiko järkevintä laittaa jokaiselle kiitoskortit pienellä kuvalla ja sitten jakaa muistitikkua lisäkuvia haluaville? Vai pitäisikö minun teettää isot kuvat parhaasta hääkuvastamme läheisimmille sukulaisille? Toisaalta sitten joudun kyselemään jokaiselta, minkä kokoisen haluavat jne. Kuulostaa tyhmältä miettiä tällaista, mutta kun ei ole aiempaa kokemusta, miten menetellä

Meillä mies haluaisi ottaa minun nimeni ja syyksi on kertonut, että haluaa tarjota minulle tällaisen mahdollisuuden jota useimmat naiset eivät saa (kun useimmiten mies ei halua vaihtaa nimeä). Lisäksi hänen mielestään oma nimensä ei ole niin tärkeä ja hänelle sopisi vaikka arpoa, kumpi nimi otetaan! Arvostan hänen elettään asian suhteen ja omasta nimestä luopuminen voi tuntua jossain määrin haikealta, mutta hänen nimensä minulla kuulostaa paljon "sulavammalta" kuin minun nimeni hänellä. Lisäksi isekin olen tavallaan odottanut, että pääsen vaihtamaan nimeni, joten siihen päätökseen varmaan kallistutaan... ainakin jos minulta kysytään.

Saksasta

Olemme suunnitelleet viettävämme ravintolahäät, joten tarjoamme vieraillemme hääillallisen. Vieraita kutsuttaisiin 20 -25 henkilöä. Kyselin jo alustavasti menuvaihtoehtoja ravintolalta ja olin ajatellut mielessäni, että valitaan joku niistä tai sitten räätälöidään erikseen. Mutta perusideana tarjota kaikille sama ruoka, mutta toki tiedustella kutsussa vieraiden mahdollisia erityisruokavalioita. Tuleva mieheni taas ehdotti, että koska kaikille mieleistä ruokaa ei ole helppo löytää, tekisimme seuraavasti: paria viikkoa ennen häitä tiedustelisimme vierailta, että haluavatko he lihaa, kalaa vai kasvisruokaa. Sitten ilallisella tarjottaisiin vieraille heidän "tilaamaansa" vaihtoehtoa ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Mitä mieltä te muut olette ideasta? Itse vierastan sitä. Ensinnäkin se kuulostaa hankalalta ja uskoisin, että se tulee myös kalliimmaksi järjestää(?). Sitä paitsi, tuskin kukaan kieltäytyy "ilmaisesta" ruoasta, vaikka se ei omaa suosikkia olisikaan! Kärjistäen, jos joku haluaa mennä nakkikioskille sen sijaan kun illallistaisi kaikkien kanssa yhdessä, se on kyseisen ihmisen oma häpeä. No joo, olen ehkä hieman tympääntynyt siihen, koska mies haluaisi tarjottavan lihaa ja itse kun en sitä juuri syö, pitäisin parempana kala/kasvistarjoilua, joka sekin kaiken ymmärryksen mukaan on ihan täysipainoinen illallinen.

215,50 €. Kyseessä itsetehty puku, lopputulos oli kuin suoraan unelmista, vaikka itse sanonkin Olen niin iloinen!

Miten tälläinen tilanne: Epätoivottu vieras on äidin uusi kumppani! Voisin kuvitella, että ehkä vaikein vieraspäätös. He ovat olleet naimisissa jo pitkään, mutta en voi sietää kyseistä miestä. Varsinkin viinaa ottaneena hän alkaa selostaa ihan ihmeellisiä juttuja ja on vieläpä kovaääninen. Se on ärsyttävää. Lisäksi hän on joskus vuosia sitten (heidän ollessaan yhdessä) osoittanut kiinnostustaan jopa minuun! Itse koen sen lähinnä kiusallisena. Voitte kuvitella, etten haluaisi tällaista ihmistä näinkin tärkeisiin juhliin, kuin omiin häihini. Meille on tulossa tosi pienet ja rennot häät, noin 20 vierasta. Meillä on periaatteena, ettei kutsuta ketään "koska täytyy" -ihmistä, vaan ne oikeasti tärkeimmät ja läheisimmät. Mutta mitä sanotte, voisiko kutsuun laittaa vain äitini nimen...?

^ Kiitos kommentista! Meillä on onneksi avokeittiö, joka omalta osaltaan avartaa tilaa. Ja häät pidetään kesällä, joten ikkunoita voidaan huoletta pitää auki ja hengailla myös ulkona. Hmm... täytyypä vielä tarkastaa vieraslistaa.

Meillekin on tulossa kotihäät. Molemmat haluamme kutsua vain läheisimmät vieraiksi ja paikan olevan meille merkityksellinen. Juhlan tunnelman on tarkoitus olla rento ja vapaa. Tarjolla olisi ensin salaatteja, piirakoita yms. ja lopuksi tietenkin hääkakku + leivonnaisia. Sen jälkeen vapaata seurustelua ja drinkkejä. Istumajärjestyksiä ei tule, vaan vieraille varataan riittävästi tuoleja ja penkkejä. Ainoa asia, jotka mietityttää on asunnon koko: 40,5 m2. Vieraita haluttaisiin kutsua noin 20-25. Onko paikka liian pieni tälle vierasmäärälle? Jos on, mikä olisi maksimimäärä? Omasta mielestäni ongelmaa ei ole "kyllä mahdutaan", mutta sulhon epäilevä mielipide alkoi mietityttämään.

Samaa mieltä pitopalveluista kuin Pearly. Olen myös ruokaintoilija ja itsetehty on aina parempi. Kaikkihan tietää, että itse panostaa asioihin enemmän verrattuna siihen, jos joku toinen tekee saman palkattuna. Heh, varsinkin siinä tapauksessa, jos on tarkkana kaikista ainesosista kuten minä. Hääruokien tekeminen itse riippuu tietenkin vieraiden määrästä ja ruoan laadusta (onko monimutkaisesti valmistettavia / säilytettäviä ruokalajeja). Tarjoilut 70 hengelle kuulostaa aika isolta työtä...

Pidetään peukkuja, Mimosah, että onnistuu! Itsekin jännitin tosi paljon saammeko vihkijän ylipäätään suunnittelemallemme päivälle elokuulle. Tietenkin juuri klo 15 aika oli mennyt meidänkin tapauksessamme. Se näyttäisi olevan suosituimpia tämän gallupinkin perusteella. Otimme kuitenkin tarjotun klo 17 ajan, koska toinen vaihtoehto olisi ollut ennen klo 13.30. Meillä on tosin pieni tilaisuus, noin 30 vierasta. Kuvaus hoidetaan ennen vihkimistä. Vihkimisen jälkeen kevyt ruokailu, jonka jälkeen hääkakku ja muut leivonnaiset. Muuten ohjelmassa vain vapaata seurustelua. Tässä tapauksessa tuo myöhempi aika tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Mitä mieltä te muut olette?

Valkoinen, murrettu sävy. Sopii parhaiten näin ruskeahiuksiselle Malliltaan kapealinjainen, yksinkertainen malli, mutta tyylikäs.

Mentyämme kihloihin soitin innoissani sukulaisille iloiset uutiset. Yllätyksekseni isäni ei kuulostanut olevan innoissaan, vaikka olin odottanut muuta toista. Tiedän, että hän pitää kumppanistani, mutta siitä huolimatta kerrottuani tapahtuneesta en saanut edes onnitteluja! Hän ei oikeastaan osannut sanoa mitään. Tuli hieman pettynyt olo, kun olen kuitenkin aina ollut "isän tyttö". Ehkäpä asiaan on vaikuttanut se, että hän on ajatellut että etenemme liian nopeasti. Kihlaus tapahtui siis 1v 2 kk seurustelun jälkeen. Mutta jokainenhan itse tietää sydämessään, milloin on oikea aika. Mutta isäni elämänkumppani vasta töykeä olikin: hän sanoi suoraan että eikö tuo ole liian nopeaa toimintaa ja alkoi jakelemaan neuvoja, miten pitäisi hänen mielestään tehdä. Siinä sitten sai yrittää pitää itsensä kasassa ihan murtuneena... Äitini sen sijaan oli innostuneempi ja kyseli sormuksesta yms. Muut sukulaiset olivatkin sitten vielä enemmän positiivisilla fiiliksillä. Kiva, että edes jotkut iloitsivat kanssani