aivansama

Mulla on tällä hetkellä vaan kasvuvaiheessa oleva tatska vasemmassa koivessa, ja oonkin tässä itse pohtinut ihan päinvastaista, että ottaisin polvimittaisen hamosen, että saisin sen näkyville. En kai mä nyt turhaan oo jo reilua puolta tonnia itseni koristamiseen käyttänyt. Muutama tatska taitaa siunaantua lisää häihin mennessä, mutta ne tulee luultavasti sellaisiin paikkoihin, etteivät näy ellei vallan siveettömään pukuun päädy xD

Tuli vielä yks mieleen: Hectorin Jos sä tahdot niin. Siis Hectorin, ei mitään Jippua ja Juppia.

Täh, onko se joku oletus muka, että puolituttuja työkavereitakin häihin kutsutaan o___O Ihan uusi juttu mulle, vaikkakin itse sain kutsun kesätyöpaikan yhden työntekijän häihinkin kerran. Se tosin oli minusta vähän hassua, kun enhän mitenkään kovin hyvin kyseistä tyyppiä tuntenut, vaikka hän mukava olikin. Häälahjaan taisin tosin rahaa antaa silloin. Ite olen vielä opiskelija, häiden aikaan jo valmistunut, mutta muutamasta luokkatoverista on niin hyviä ystäviä saanut, että heidät häihin kutsutaan. Mies on jo töissä ja sieltä muutaman pelkkää työtoveruutta paremman tutun saanut, joten heille on kutsu menossa, mutta eihän me nyt todellakaan voitaisi kaikkia sieltä kutsua, siitähän tulisi jo useampi kymmenen ihmistä enemmän! Muutenhan sitä saisi olla kutsumassa lähikaupan kassaneidit ja parturitkin x)

Meillä lukee kihlasormuksissa mun omassa miehen sen hetkinen kotipaikkakunta ja miehellä taas mun, ja päivämäärä tietty. Eleltiin kihlautumisen aikaan kaukosuhteessa, jota kaikkiaan kesti kolme vuotta, niin se jotenkin sopi vain niin hyvin meille. Lisäksi kun sormukset olivat "vain" tavis kultaiset, niin halusin kaiverruksiin jotain spesiaalimpaa. Ja on tuosta ollut hyötyäkin, mun sormus jäi kesätöissä työpuvun taskuun ja päätyi pesulaan, ja kun soittelin sinne (vaikken edes uskonut sormuksen siellä olevan, luulin että se on pudonnut lattialle), niin heti ne tiesi mun sormuksen! Vihkisormus onkin vaikeampi pala, jotain ei-perinteistä mä sinnekin haluaisin. Oon kyllä vihkin kanssa vielä vähän kahden vaiheilla, jos otankin toisen perusrinkulan niin sitten voisi vihkimispäivän kaivertaa siihen päällipuolelle. Mut se on vielä harkinnassa.

Poistin kuvan, kun en pukua ottanutkaan.

Mulle on käynyt vähän vastaava juttu, mutta ihan häihin liittyen. Poikakaverini serkun hääkutsuissa luki vain poikakaverin vanhempien ja poikakaverin nimi, ei mitään mainintaa avecista, vaikka olimme kuitenkin jo muistaakseni kaksikin vuotta seurustelleet. Poikakaverin veljet avokkeineen oli kuitenkin kutsuttu, ja aika pahalta se silloin tuntui, ajattelin, että meitä pidettiin vain jonain teinipariskuntana, ei minään "oikeana" parina. Noh, sitten häissä oli kuitenkin kyselty, että mihin minä olin jäänyt. Siinä sitten sain tuplasti harmia, kun oikeasti minut olisikin häihin ilmeisesti ollut kutsuttu, en sit tajua miksei oltu oikein nimeltä mainittu kutsussa.

Mun (köh, eikun meidän)EIt: - uskonnollisuus - hääleikit - karaoke - valkoinen/täyspitkä puku morsiammella+ huntu - tumma puku miehellä - viljojen heittelyt - > 50 vierasta ja kumminserkunveljenkaimat vieraslistalla Siinä ehkä tärkeimmät.

Meillä maksoi kihlat yhteensä jotain 200 euron pintaan, oma muistaakseni 99€ ja miehen reilu 100€. Muuten ovat identtiset perus kultarinkulat, miehen oma vaan oli isompi niin hintakin sitten hivenen korkeampi.Oishan noita halvemmallakin varmasti saanut, näin jälkikäteen etenkin on vähän huiputettu olo kun nuo ovat vissiin 14 karaatin kultaa. Kauan sai noitakin varten säästää, varmaan vuosi pantiin rahaa sivuun, silloin kun lukiossa vielä oltiin molemmat. Tuleva vihki kustantaa sitten jotain 350€. Siinä on muutama pieni timantti, jotka kulkevat "vinottain" sormuksen päällä. Toisalta säästyisi rahaa kun ostaisi vaan toisen rinkulan, mut ehkä turhamaisuus kuitenkin voittaa. Mulle ei kuitenkaan ole järkeä mitään kallista sormusta hankkia, kun terveydenhuoltoalan työn vuoksi ei juuri tule sormusta pidettyäkään.

Mun tukka kun ei tästä paljon lyhyemmäksi enää vois tulla, niin ei ole rouvatukkaa tiedossa x)Hiusten kasvattaminen häihin ei ole käynyt edes mielessä, ei ole mun juttu pitkä tukka.

Sen nyt voi ainakin ilman mitään ihmiskoettakin kertoa, että kaikki nämä Yves Rocherin sunmuiden ihmetabletit on vaan erittäin kalliin virtsan rakennusaineita... Ite kokeilin hiustenkasvatusmielessä tuota eläinten biotiinia, en huomannut suurta eroa entiseen, ei hiukset tuuhentuneet tai kasvaneet sen nopeammin (mutta tämän uskon oikeasti toimivan, ainakin joillakin, mulla nyt ei vaan toiminut). *Pinky* niitä biotiinitabletteja löytyy siis apteekista eläinten hyllystä.

Omalla miehellä on hiustenkasvatusoperaatio menossa, vaikka eiväthän ne kovin pitkiksi varmaankaan häihin mennessä ehdi. Joku tuolla alussa niitä vampyyrityylin kuvia pyysi, ja vaikkei siitä heille enää hyötyä olekaan, niin mulle tuli samantien mieleen Brat Pitt Veren vangeissa. Vähän huonosti niitäkin kuvia löytyi, mut tässä nyt ois yks (tai sit pitää kattoa kyseinen [aivan loistava] leffa): http://www.moviepicturedb.com/pictures/10_11/1994/110148/l_110148_9b9235b6.jpg

Mun tämän hetken suosikki parfyymeissä on Estée Lauderin Sensuous. Vähän ehkä samantyylinen kuin Chanel no. 5 (toinen suosikkini), muttei ehkä ihan yhtä voimakas, vähän nuorekkaampi ehkä. Voisi minusta sopia hääparfyymiksi.

Meillä nimien päättäminen on edennyt tähän mennessä siten, että aluksi pidin itsestäänselvänä, että vaihdan nimeni miehen nimeen. Sitten aloin pohtia vaihtoehtoja, koska en oikeastaan pidä miehen sukunimestä. Kaksoisnimi oli suoraan poissuljettu vaihtoehto, koska siitä tulisi liian pitkä, eikä meidän nimet sovi yhteen. Ehdotin siis, että otetaan mun sukunimi --> mies kieltäytyi samantien --> minä sanoin, että noh, jospa sitten pidänkin omani --> mies asia on aivan sama, kunhan lapset saa hänen sukunimen --> minulle se on ihan OK, koska lapsia nyt tuskin tulee vielä seuraavaan 8 vuoteen kuitenkaan, ja voihan sen nimen takaisin muuttaa, jos siltä tuntuu. Eli tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä, että oma nimi säilyy. Ja myös meille on tulossa monella tapaa ei-niin-perinteiset-häät, mutta sekös meikäläiselle sopii, jos mun avioituminen saa sukulaisissa kuohutusta aikaan, en minä niistä niin kummemmin edes tykkää xD

Haluatko itse pilata juhlapäivän aamun tappelemalla teinin kanssa vaatteista? Voi käydä niin, että teini raivostuu ja kieltäytyy lähtemästä koko juhlaan. Itkevää ja riehuvaa teiniä ei voi jättää yksin kotiinkaan. Ties mitä se keksii: juo viinat kaapista, hajottaa paikkoja, karkaa kokonaan kotoa tai tekee itselleen jotain, joten sitten jää koko perhe pois vahtimaan yhtä idioottia ja kaikkia harmittaa. Hohho, onko edes vähän räikeä yleistys teini-ikäisistä ihmisistä tuossa? Tuskinpa nyt kovinkaan moni teini vetää lärvit tai "tekee itselleen jotain" vain, jos ei saa pukea farkkuja häihin. Kyl mut vaan ois "julmasti" tuossa iässä joko a ) laitettu pukemaan jotain asiallisempaa päälle tai b ) jätetty yksin kotiin murjottamaan. Mut oon samaa mieltä siitä, että Suomessa ei oikein osata pukeutua juhliin. Tai miehillehän se nyt on suhteellisen helppoa, kun samaa pukua voi kierrättää juhlasta toiseen, mutta naisilla kyllä näkee joskus ihan ihme viritelmiä juhlapukujen kanssa. Niin kuin nyt vaikka yhdistämällä joku hieno iltapuku johonkin ihan tavanomaiseen ja täysin puvun kanssa riitelevän väriseen huiviin. Ja ne legginsit sais kieltää lailla

Tuli itellekki tuo sellofaani&nauha yhdistelmä mieleen, suklaatin kohdalla toiminee melkein parhaiten. Mä kun en ite haluaisi mitään bokseja myöskään, niin ehkä ne kiskisit sitten jää pois, kun kaipa ne pitäisi johonkin sellaiseen laittaa, että näyttäisi hyvältä. Joku suklaa olis kyllä ihan kiva juttu kans. NOOO onneks on aikaa pohtia näitä asioita, ei vielä ihan hetkeen hääkellot kilkata xD

Minulle tulee luultavasti hääkimpuksi sellainen pitkänomainen, parista kukasta koostuva asetelma, joka sitten saa toimittaa pöytäkoristeen virkaa ravintolassa. Itekkin pidän kimppua siis turhana raahata ympäriinsä, vihkimisessä se jotenkin sopii kouraan mutta tanssiessa jne. se ois varmaan enempi tiellä vaan.

http://www.patra.fi/?wpsc-product=karkkikauha Tuolla on ainaki kiva ja siro kauha Mä ajattelin laittaa kakkukahvien ajaksi myös pienen karkkibuffan. Itse hääkarkkien sijaan jokaiselle naiselle/tytölle annetaan itse tehdyt heijastinkukat (meillä siis talvihäät) ja miehille todennäköisesti jaetaan sikari, jonka voivat säilyttää muistona tai vaihtoehtoisesti polttaa juhlan aikana Mitäs, jos joku nainen haluaisi mielummin sikarin heijastimnen sijaan, ja annetaanko pojillekki sikarit? Nuo KisKisit olis ihan meidän hääkarkkeja, pitäisköhän niitä jo hamstrata itselleen valmiiksi. Kuinka muuten noiden hääkarkkien kanssa teette, annetaanko niitä yksi per persoona vai useampi? Jos siis on tuollaisia pienempiä, yksittäisiä karkkeja, esim. tikkareitahan nyt on luontevaa antaa vain yksi mutta näyttääkö tuollainen yksittäinen karkki liian vähältä?

Kuopiossa mennään ja joskus elokuussa 2013 näillä näkymin

Mä pähkäilen tän sukunimiasian kanssa, vaikkei häitä vielä ihan hetkeen tulekaan... Toisalta haluaisin pitää oman nimeni, ja toisalta ottaa miehen. Yhdysnimi kävisi muuten, mutta meidän sukunimien yhdistelmä olisi aivan liian pitkä ja K-K alkuinen, eivätkä nimet muutenkaan sopisi yhteen. Perustelut miehen nimen ottamiselle: - Noh, "kun se on tapana" - Jos tulee lapsia, mies haluaa niille hänen sukunimensä (mikä on mulle OK), joten perheellä olisi sama nimi. - Ei tarvitse selitellä kenellekään, että ollaan naimisissa vaikkei olekaan sama sukunimi. Perustelut oman nimen pitämiselle (ja en kiellä, etteikö jopa suurin osa niistä olisi täysin naurettavia/itsekkäitä): - Olen Pohjanmaalta ja asun nykyään Savossa, Pohjanmaa on iso osa identiteettiäni, plus mun sukunimi erottuu täällä kivasti - En erityisemmin tykkää miehen nimestä, ja se on n. kaks kertaa yleisempi (vaikka on mun sukunimisiäkin jotain 2000). - Miehelle asialla ei ole väliä, hän ei kuitenkaan aio vaihtaa omaa sukunimeään, miksi siis minäkään? - Ei tarvitsisi kummemmin ruveta uusimaan mitään kortteja ja todistuksia. - Nimenhän voi vaihtaa myöhemminkin, jos siltä alkaa tuntua. - Musta on aina tuntunut, ettei miehen suku minusta pahemmin pidä. - Näkeehän sitä kahdesta sormuksestakin, että olen naimisissa. - Anoppikin on sanonut, ettei kannata ottaa miehen nimeä - Sukunimi pitenisi 1 kirjaimella, nykyäänkin rassaa kirjoittaa mun 10-kirjaimista sukunimeä. Jahas, näytti enemmän kertyvän plussia omalle nimelle, ja tässä asiaa pohtiessa tuo oman nimen pitäminen tuntuu kyllä paremmalta vaihtoehdolta. Noo, onneksi on kaksi vuotta vielä aikaa päättää.

Mä muokkaan itseäni vaan sen, mitä tässä muokkaannun luonnostaan kahden vuoden aikana En jaksa ressata minkään laihduttamisen tai muun kanssa, haluan näyttää itseltäni. Minusta on jännää, kuinka jotkut ihmiset laittavat järjettömät hiustenpidennykset, laihduttavat itsensä ihan luurangoksi ja muutenkin muokkaavat itseään hirveästi häitään varten. Miksei haluta näyttää ihan vain itseltään? Sitten monesti kilot tulee takaisin korkojen kera, ja vuosi häiden jälkeen on kuin eri ihminen taas. Toki jotkut hiustenpidennyksetkin ymmärrän, jos vaikka juuri puuttuu pikkuisen pituutta hiuksista kampaukseen tai halutaan tuuheutta tms. Ja toki jokainen tekee kuten tahtoo, minusta vaan tuntuu tältä.

Mun mielestä pukukoodi kuulostaa kaikelta muulta kuin mauttomalta. Omaan korvaan se kuulostaa varsin hienolta, enkä ole koskaan ollut häissä, joihin olisi pukukoodi. Itse kyllä saattaisin omiin häihin jonkunlaisen "casual" tai "smart casual"-koodin laittaakin, ainakin jos tämän hetken suunnitelmien mukaan juhlasta tulee vapaamuotoinen ja rento tapahtuma. Pukukoodeja kyllä näkisi mielellään enemmänkin, aina kun ei ihan tiedä, että onko yli- vai alipukeutuneena lähdössä liikkeelle.

Meillä on useampikin kappale ehdolla häätanssiksi. "Meidän" kappale olisi ehkä Tehosekoittimen Kaukaisimmalle rannalle, mutta en tiedä onko ne sanat kovin sopivat siinä. Meidän suhteeseen kuin tehdyt sanat on Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt-tsipaleessa tai Metallican Nothing Else Mattersissa. Yks aika ihana ja vähän erilainen olisi Nylon Beatin Ainut jonka sain, mut en tiedä mitä mies siitä tuumaisi. Tosin jos MINÄ saisin valita, niin meille kyllä tulisi ehdottomasti Sielun veljien Rakkaudesta, mutta tiedän jo ennakkoon että sitä on miehekkeelle turha ehdottaakkaan Ois vaan niin ihana: "Me neroja ollaan, sä tiesitkö sen, me keksimme rakkauden..." Jossain aiemmin joku kysyi, että onko sanoilla väliä jos kappale on parille tärkeä. Kyllä minusta ihan hyvin voi olla joku vähän sanoitukseltaan "sopimattomampikin" kappale, esim. HIMin biiseissähän puhutaan rakkaudesta ja kuolemasta usein, mutta kuitenkin usein romanttiseen sävyyn. Sen sijaan yksi häissä hirmu suosittu biisi, jota en ymmärrä ollenkaan häätanssikappaleena, on Yön Rakkaus on lumivalkoinen. Onko kukaan koskaan oikeasti kuunnellut niitä sanoja? Olli Lindholm itsekin on tainnut sanoa, ettei ihan ymmärrä, miksi ihmiset soittavat sitä häissä. Mun tulkinnan mukaan se laulun henkilö tekee itsemurhan biisin lopussa, ja muutenkinhan biisissä lauletaan nimenomaan, kuinka katoavaista rakkaus voi olla, hetken vain kaunista mutta sitten katoaa.

Mulla on ollut hieman samansuuntainen ajatus, mutta oon vaan ajatellut tilata ihan normaalit valokuvat, joihin vaikka paintilla tai millä nyt vaan kirjoitetaan kiitosteksti ja nimi päälle koukerofontilla. Sellainenhan on paljon kätevämpikin, kun menee albumiin helpommin. Mulla ainakin sellaiset taitettavat kortit aina pyöriskelee vain jossain laatikon pohjalla Ei sillä, että mulla albumiinkaan mitään eksyisi, kun en omista, mutta JOS jollakin on albumi ahkerammassa käytössä... Mutta myös tuo postikortti-idea kuulostaa ihan loistavalta, melkeinpä paremmalta! Voisi melkein itsekin harkita, ellet paheksu ideasi julmaa kopiointia

Huh, onneksi mulla on todella vähän hyviä ystäviä, ei tarvitse polttareissa tuollaista miettiä Mut oma mielipide on, että polttareihin kutsuisin joka tapauksessa vain häihin kutsuttuja kavereita. Ihan vain vaikka siksi, että itse kyllä ihmettelisin ja loukkaantuisinkin kyllä, jos joku kutsuisi minut vain polttareihinsa. Muutenkin vähän herkästi oletan aina olevani vain kuluja jakamassa kaverina, niin tuollaisessa tilanteessa ei kyllä juuri muulta voisi tuntuakaan. Toisalta olen saanut kutsun kerran aika yllättäen polttareihin, vaikka olinkin siis kutsuttu häihin. Miehen veljen vaimo nimittäin kutsui minut polttareihinsa, vaikken ihmeemmin hänen kanssaan tekemisissä ollutkaan. Harmi vain, että jäi kyseiset polttarit väliin, kun muille polttarivieraille (töissäkäyville) oli turhan hankalaa ymmärtää, että yli 50€ kulut/henkilö olivat vähän turhan paljon opiskelijalle, jonka olisi toiselta paikkakunnalta täytynyt junailla itsensä polttareihin :S Mutta tosiaan, ei ollut kovin läheinen juhlakalu niin ei se sillä tavalla harmittanut tai haitannut ja tietty ymmärsin, että kun sitä rahaa on enemmän niin on vaikea ajatella opiskelijan almuja.

Mullekin on avioliittoon melkeinpä painavimpana syynä juridiset seikat, rakkautta on muutenkin. Ja ainahan sitä takaraivossa pieni lapsuudenhaave kauniiseen mekkoon pukeutumisesta kans tikittää x)