Ainis

Noniin, tässä tämän päivän kokemukset... Lavem - Muotitalo Tyynelä Aika oli varattuna heti kymmeneksi, joten oltiin ensimmäiset ja myös ainoat asiakkaat. Myyjä oli hyvin vähäeleinen ja välillä suorastaan tylyn oloinen, mutta jotenkin tuil olo ettei ollut henkilökohtaista, vaan ehkä vain slaavilaista asiakaspalvelukulttuuria..? (puhui jossain välissä kovin vihaisen kuuloisesti venäjää puhelimeen ). Valitsin itse kolme pukua ja myyjä itse ehdotti yhtä pukua kokeiltavaksi. Vähän tuli hassu olo, kun auttoi heti ekana juuri itse valitsemansa puvun päälleni.. nyöritti erittäin huolella (ja tiukkaan ), ja sommitteli vielä kaulakorun ja tukkalaitteenkin lisäksi! Minun valitsemani puvut sen sijaan kuroi aika hätäisesti paikoilleen, eikä hiuskoristettakaan tullut enää myöhemmin... Kaaso kertoi myöhemmin myös huomanneensa miten myyjä pyöritteli silmiään ja tuhahteli kun oli joku puku joka ei selvästi hänen mielestään minulle sopinut. Hmm Mutta myönnettäköön: lopulta se myyjän valkkaama puku oli kivoin näistä, vaikka en varmaan sitä päädykään ostamaan. Vähän vain jäi hassu fiilis, mutta periaatteessa oli kumminkin ihan okei paikka. Ja sai kuvata Bellissima Fashion Härreguud... Tännekin oli aika varattuna, meidät otti vastaan rempseän oloinen täti. Kyseli vähän mitä olin etsimässä, ja laittoi meidät sitten selailemaan kuvastoja, kommentoi kovasti itsekin samalla. Kauhealla tohinalla esitteli kaikkia eri mahdollisuuksia, hehkutti etenkin mahdollisuutta tilata puvut juuri itse valituissa "custom" malleissa / kankailla / koristeilla jne. Innostui myös esittelemään miesten pukujen kangasvaihtoehtoja ja ties mitä solmioneuloja, vaikka yritin sanoa että sulho saa niistä itse päättää. Kaikki kommentit olivat todella tungettelevia ja raivokkaan "suorasukaisia". Lopulta laittoi minut kokeilemaan paria pukua ja yhtä kaksiosaista pukua - sekä suorastaan väkisin huntua (en halua huntua ja sen myös kerroin, mutta vaatimalla vaati) ja omasta mielestäni mauttomia turkisboleroita (sellaista en myöskään tosiaan halua, mutta en tässä vaiheessa uskaltanut enää väittää vastaan). Kaiken kaikkiaan oli koko ajan hyvin aggressiivinen, päällepäsmäröivä ja raivostuttava tyyli - hänen näkemyksensä asioista oli ilman muuta painavampi kuin asiakkaan, eikä hän tätä arastellut tuoda esiin! Plussaa että sai ottaa kuvia (joidenkin tiettyjen valmistajien puvuista tosin kuulemma ei), ja periaatteessa myös laaja valinnanmahdollisuus, mutta kumminkin jäi tosi paha maku koko jutusta. Vähän sellainen, että ellei ole todella päättäväinen ja varma siitä mitä haluaa, saattaa huomata lähtevänsä paikalta aivan erilainen puku tilauksessa kuin mitä olisi halunnut... Paikan päällä lähinnä nauratti ja ärsytti, mutta sieltä lähdettyä päällimmäiseksi jäi lähinnä paha mieli ja harmitus. En tosiaan voi siis suositella!

Heihei, olisiko joku jo ehtinyt käymään Punavuorenkadulle avatussa Angelica Bride / Boutique Sanjassa? Entä Bellissima Fashion Mannerheimintiellä? Minulla on tiistaille varattuna aika Lavemiin ja Bellissima Fashioniin, vähän jännittää Jos ehditään, niin myös tuon Angelica Bridesin varsinkin Franc Sarabian puvut himottaisi, mutta en tiedä uskallanko mennä edes katsomaan kun hinnoista ei ole mitään tietoa... Mutta, tässä tähän mennessä: Niinatar: Oli aika varattuna heti liikkeen avautuessa, joten olimme kaason kanssa ensimmäiset asiakkaat. Meitä ei alkuun opastettu oikein mitenkään, vaan liikkeen tytöt vain hössöttivät jotain keskenään.. Kun olimme oma-aloitteisesti alkaneet katsomaan pukuja, mukava nuori nainen tuli neuvomaan mistä löytyy mitäkin, antoi muovirenkulat (7kpl, sen verran kuulemma juuri ehtisi sovittaa) pukujen merkkausta varten, ja häipyi sitten taas johonkin - ei tosin haitannut kyllä, ihan mielelläni katselin pukuja rauhassa keskenämme. Myyjä oli mielestäni sopivan neutraali mutta ystävällinen, ja antoi vähän myös omia mielipiteitään sovittamistani puvuista. Sovitustila oli vähän ahdas, ja loppupuolella sen eteen tuli toinen asiakas myyjän kanssa sovittelemaan kenkiä, niin että jouduin ujuttautumaan joka kerta peilailemaan mennessä/tullessa heidän välistään ja yrittää olla kompastumatta lattialla lojuviin kenkiin Viimeisen tai toiseksi viimeisen puvun kohdalla myyjä taas hävisi johonkin, mutta tuli jonkin ajan päästä takaisin pahoitellen vilpittömän oloisesti että jouduimme vähän aikaa odottelemaan. Kaiken kaikkiaan hyvä palvelu ja valikoimakin mielestäni ihan hyvä, vaikka en mitään erityisen sykähdyttävää lopulta sieltä löytänytkään. Tosi kiva ja hyvä että sai ottaa kuvia! Stilissima: Tännekin oli aika varattuna. myyjä kyseli alkuun minkälaista pukua etsin, ja alkoi sitten esitellä joitain vaihtoehtoja. Kesti vähän aikaa ennen kuin tajuttiin että oli lupa myös ihan itse selailla valikoimaa Taisin sovittaa kuutta pukua. Peilin edessä piti kivuta huteran tuntuiselle jakkaralle seisomaan - olen lyhyt kyllä, mutta oli vähän hankala yrittää kääntyillä ja nähdä puku eri kulmista kun piti pelätä putoamista.. Sovitustila oli tilavampi kuin Niinattaressa niin, että myyjä mahtui sinne yhtä aikaa kanssani. Myyjä jutteli ja kyseli sovituksen aikana kaikkea hääjutuista, mikä periaatteessa oli ihan kivaa mutta... en tiedä, minulle tulee vain niin helposti vähän hölmö olo kun tuntuu että toinen silkasta velvollisuudesta juttelee Täällä oli parikin mielestäni aivan ihanaa pukua, joista toinen ylitti roimasti budjetin Toista jäin nyt vielä miettimään.. Kuvia ei saanut ottaa, mikä oli hirveän harmi, koska ei jotkut mallistokuvat kerro vähääkään siitä miltä puku juuri minun päälläni näyttää Kuuden puvun jälkeen aikaa olisi ollut vielä todella reilusti (25 minuuttia), mutta myyjä ei edes kysynyt haluaisinko sovittaa vielä jotain, vaan häipyi tiskin taa kirjoittamaan ylös suosikkieni tietoja. Kaiken kaikkiaan ihan asiallista palvelua, mutta ei mitenkään erityisen ystävällistä.

Minun tekisi mieli kuuluttaa koko maailmalle En tiiä onko mies kertonut muille ku perheelleen ja aivan lähimmille ystäville, mutta minä olen maininnut asian melkein aina kun joku on kysellyt kuulumisia En nyt oikeasti ympäriinsä "kuuluta", mutta koska juuri nyt kuuluu lähinnä häähössötystä, tuntuisi hassulta sitä jotenkin muka salailla

Meilläkään ei mies näe pukua etukäteen Kuvauksesta ei olla vielä päätetty, että saa nähdä näkeekö ehkä silloin vai vasta juuri ennen kuin astellaan vihittäviksi Ei kuulemma halua edes tietää millainen on, muuten kuin ihan suuntaa antavasti tyylin että tietää laittaako itse frakin vai puvun

Minäkin otan miehen nimen. Tämä on ollut minulle selvää ihan alusta asti, jo ennen hääsuunnitelmiakin Oma sukunimeni on isäni suvun nimi, ja vaikka minulla on isääni oikein hyvät välit, en hänen suvustaan juurikaan perusta - ovat ihmeellisiä kaunaisia jurottajia ja kaikki hyvin etäisiä toisilleen. Blah. Miehelläkin on isänsä nimi, ja on myös luultavasti ainoa joka sitä vielä voisi jatkaa, muut sisarukset kun ovat joko lapsettomia tai valinneet puolisonsa nimen... Minusta heidän nimensä on myös kaunis, sopii hyvin yhteen etunimeni kanssa

En ole nyt ihan varma tarkoitatko tätä vai "valmiiden" viinipullojeen tuunausta, mutta eniveis... Olin loppukesästä siskoni kaasona, ja heillä oli tuotu viinit Saksasta (rumissa) tonkissa. Koska tämä oli tiedossa jo kauan ennen häitä, sulhasen äiti oli ajan mittaan keräillyt ja pessyt tarvittavan määrän tyhjiä pulloja, joihin minä sitten askartelin uudet etiketit (Vanhat etiketit oli liotettu pois, mikä ei ollut kaikkien pullojen kohdalla ihan niin yksinkertaista...!) Ei valitettavasti löydy kuvia, mutta leikkasin kauniista paperista ihan vain suorakulmiot, joiden kulmat "pyöristin" nippaisemalla jokaisesta kulmasta vähän (tavallaan niistä tuli siis kahdeksankulmiot). Sen jälkeen kirjoitin näteimmällä tyylitellyllä kaunollani "Punaviini", "Valkoviini" ja "Roséviini" monta monta kertaa... Etiketit oli unohtunu ja jäivät viimeiseen iltaan, muuten oltaisiin ehkä suunniteltu ja tulostettu käsinkirjoittamisen sijaan. Kivat tuli kumminkin noinkin, minusta oli hauskan näköistä kun pulloja oli erivärisiä ja -muotoisia

Vitsit, ihania kortteja kaikilla! Tekee heti mieli alkaa sommitella jo omiakin Pitääkin pitää suunnittelupalaveria sulhon kanssa

Meilläkin vasta 29.9.2012 päivä... Mutta sanonpa silti että vihkiminen ja juhlat Käpylän työväentalolla

Ah, mulle ei ollu tullut edes mieleen että uusi sähköpostiosoitekin on sitten tarpeen, mutta pakkohan se oli nyt käytävä tekemässä vaikka häät on vasta syyskuussa 2012 Tosin gmailissa ei ollut enää tulevaa etunimi.sukunimi.yhdistelmääni vapaana, mutta onneksi sukunimi.etunimi kelpasi Hahaa! ps. Määkin olen salaa opetellut uuden nimen kirjoittamista, mitä en ole vielä kehdannut edes sulholle paljastaa

Meillä miehen kavereista valtaosa tulee olemaan työkavereita Periaatteessa en vastusta, varsinkin kun on keikkailualalla jossa ollaan todella tiiviisti yhdessä päivä- tai viikkotolkulla, ja ihmisiin oikeasti siis tutustuu. Yksi bändiseurue tuosta porukasta on minullekin jo tutuksi tullut ja ihan luonteva lisä vieraslistaan. .....mutta täytyy kyllä myöntää että jos kehtaisin, pyytäisin edes vähän tuosta koko lössistä karsimaan, pakkoko on nyt ihan kaikkia työkavereita kutsua Mutta, minä päätän omat kaverini ja hän omansa.

Me ollaan ehditty mennä pariinkiin kertaan kihloihin, kun ehdittiin jo erota siinä välissä. Reaktiot on tietty ollu vähän erilaiset ensimmäisellä ja toisella kerralla "Ensimmäinen" kerta oli enempi yhdessä päätetty "mennäänks kihloihin"-juttu, eikä silloin itse asiassa ollut mitään puhetta mistään häistä - "joskus ehkä sitten...". Ei myöskään mitenkään aivan erityisesti ihmisille ilmoiteltu, mutta joka tapauksessa oma perheeni oli ihan mahtava, todella iloisia meidän puolesta. Vähän hämmensi miehen äidin laimea reaktio, mutta se ei kuitenkaan loukannut kauheasti, kun tiedettiin että on kuitenkin iloinen puolestamme. "Toisella" kerralla mies oikeasti kosi minua, pääsi jopa yllättämään romanttisuudellaan Ehkä eniten ilahdutti sekä tätini että äitini äidin aivan hullaantuneet reaktiot, kiljuivat riemusta ja itkivät puhelimeen Hauska oli myös yhden vähän etäisemmän opiskelijakaverini yllättävä liikuttuminen kyyneliin kun kerroin uutisen.

Öhöm... Meillä oli molemmilla seuranhakuilmoitukset netissä ja mies (tai vuotta nuorempi "poika", niinkuin sillon ajattelin) laittoi mukavan oloisen viestin. Asuin uudella paikkakunnalla ja hain lähinnä tuttavuuksia, ja vaikka olinkin käynyt pareilla treffeilläkin tuon kautta, en tosiaankaan ajatellut "poikaa" mahdollisena pokauksena... Juteltiin netin välityksellä ehkäpä pari kuukautta lähinnä omaa yksinäisyyttä ja halausten kaipuuta voivotellen, ja pikkuhiljaa tajusin hämmentyneenä olevani ihan myyty ja täysin ihastunut ihmiseen jota en ollut koskaan edes nähnyt Tavattiin syntymäpäiväni jälkeisenä päivänä - mentiin kahville, ja sitten yksille, ja sitten puistoon, ja sitten haettiin punkkupullo, ja sitten käytiin syömässä ja taas yksillä, ja mentiin baariin, ja toiseen baariin ja ja.... Koko tämän ajan laitoin kämppis-siskolleni viestejä että tulen ilman muuta "kotiin viimeisellä linja-autolla.... / eiku hups se meni jo, no tuun kyl sit taksilla.....", mutta kuinka ollakaan päädyin lopulta miehen luo yöksi Oltiin molemmat aivan myytyjä heti ensisilmäyksestä lähtien, ja lasketaankin että meiän seurustelu alkoi heti niistä ensimmäisistä treffeistä

Ajateltiin alunperin että haluttaisiin kesähäät, ehkä elokuun alkuun, mutta sitten kuitenkin alettiin kallistua syyskuun puoleen... Erityisen mielellään oltaisiin ehkä valittu 1.9., koska ollaan aloitettu myös seurustelu ja kihlauduttiin 1. päivä kutakin kuuta Mutta nyt kun varailtiin paikkaa, niin 29.9.2012 olikin sitten ainoa vapaa päivä koko syksynä, joten tuleekin sitten ihan kunnolla syyshäät, kiva näinkin

Me opiskellaan molemmat vielä tahoillamme yliopistoissa, ja mies tekee lisäksi töitä. Tavallaan siis ei kyllä ole mitkään parhaat mahdolliset puitteet häiden valmistelulle Mutta tärkeämpää kuin ökyhäät on se, että halutaan tuoda näkyväksi se lupaus joka on toisillemme tehty, rakkaus ja sitoutuminen yhteiseen elämään. Ja kyl näillä näkymin kumminkin oikein ihanat juhlat saadaan aikaiseksi, vaikka budjetti vaatiikin pohtimista Lasketaan etä ollaan seurusteltu ensitreffeistä, 1.7.2008, alkaen, ja yhdessä on asuttukin jo hyvän aikaa. Mies kosi viime toukokuussa, ja 29.9.2012 on häät ^^ <3

Meillekin on nyt Käpylän työväentalo varattuna, 29.9.2012. Meni myöhemmäksi kuin mitä oli toivottu, mutta kaikki muut syyskuun viikonloput oli jo varattu... ja me kun kuviteltiin olevamme suht hyvissä ajoin liikkellä Käytiin eilen myös katsomassa tilaa, oikein kivalta näytti. Olin alunperin vastustanut ajatusta työväentalohäistä, koska inhoan mäntypaneeleja sun muita jotka usein vastaavien tilojen ilmeeseen kuuluu. Halutaan kuitenkin järjestää ruoat ilman pitopalvelua, joten se rajoitti tietysti paikan valintaa, ja Käpylä on ilahduttavan raikas ilmeeltään (eikä mäntypaneeleja - imo vaalean mintunvihreät lasikuitutapetit on paljon parempi vaihtoehto ;D) Kaiken kaikkiaan olen nyt tosi tyytyväinen, ja helpottunut kun on yksi asia vähemmän stressattavana, kun sekä paikka että päivä on päätetty, ah!