Minusta taas tuntuu oudolta odottaa, että toinen voisi vastata myöntävästi kosintaan, mikäli ei ole asiaa aktiviisesti miettinyt jo pidempään. Ja jos asia ei ole tullut lähiaikoina puheeksi, on melkoinen onnenkantamoinen, jos molemmat ovat tahoillaan miettineet, että kihlaus on ajankohtainen. Itseäni ainakin karmii kosintakertomukset, joissa kosinta tulee aivan puun takaa ja silti sanotaan empimättä "kyllä". Kyllähän kihlaus on niin iso juttu, että sitä pitää miettiä rauhassa ja pitkään. En voisi kuvitellakaan meneväni kihloihin ilman, että asiasta on keskusteltu jo pidemmän aikaa ja että molemmat ovat miettineet asiaa kunnolla. Meillä naimisiinmeno on ollut esillä aika kevyellä tasolla jo muutaman kuukauden, ja noin viikkoa ennen karkauspäivää otin miehen kanssa asian puheeksi hieman vakavammin (siis lähinnä sen, että mielestäni olisi kiva mennä naimisiin aikaisemmin kuin "sitten joskus" ja ehkä alkaa jo suunnittelemaan jotain). Hän vastasi tuolloin, että ei ole ajatellut asiaa sen tarkemmin ja haluaa enemmän kuin viikon asian sulatteluun. Itse arvostin tätä ihan valtavasti sen sijaan, että vastaus olisi ollut jotain tyyliin "no enpä ole asiaa ajatellut mutta nyt kun kysyt niin JOO!" Tiedän siis että mies työstää asiaa ja kosii sitten kun itse on valmis. Homma on hänelle nyt silläkin tavalla helpompaa, että tietää minun sanovan kyllä Sitten kun pahin harmitus on ohi, niin suosittelen "puolirukkaset" saaneita naisia iloitsemaan harkitsevista miehistään