Otin naimisiin mennessä yhdysnimen käyttöön ja jaksoin sen kanssa turata seitsemän vuotta, kunnes tein nimenmuutoshakemuksen maistraattiin ja irrotin miehen sukunimen litaniasta, maksoihan se hunajaa, mutta mielihyvä oli sitäkin suurempi. Nyt olen jälleen tyttönimellä: tuntuu hyvältä ja on helppo käyttää. Vuosien varrella on myös tullut ihan samantekeväksi tietävätkö muut meidän olevan naimisissa vai ei, eihän sillä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä kenellekään muulle.