Jo aviomies on 24, itse täytin viikko häiden jälkeen 22-vuotta. Tunnettu ollaan 7 vuotta, tästä seurustelua 6 ja kihloissa 4,5 vuotta... Tätä se teinisuhde ja teinikihlat poiki

Joissan sormuksissa nikkeliä käytetään edelleen seoksen kirkastuttamisessa valkokullassa ja sormus rodinoidaan, ettei nikkeli pääse iholle. Rodinoinki kuluu ja sitä saa olla uusimassa nikkeliallegikko tuon tuostakin. Juuri ystäväni ihmetteli, miksi hänen valkokultainen sormuksensa kutittaa. Syy oli valkokullan nikkeliseos ja rodinointi on kulunut.

Tiuku heitti mielestäni hyvän kommentin. Ehkä poika ei edes tule, jos kutsuttaisiinkin, kun ei ilmeisesti muutenkaan sosiaalista kanssakäyntiä harrasta. Mahdollisesti syrjään vetäytynyt, sosiaalisesti kykenemätön tapaus ei yleensä viihdy isoissa sukukarkeloissa. Oma ongelmani on tämä: Itseäni jostain (lapsellisesta?) syystä ottaa päähän yksi serkkuni ja hänen käyttäytyminen sukujuhlissa. Serkku-tytöllä oli joku vaihe jaa tarve jokunen aika sitten etsiä kovasti itselleen poikaystävää. No nämä jätkäthän vaihtuivat kuin sukat ja jokaisille synttäreille piti rehata se uusi näytille. Yhteen ehdin jopa vähän tutustuakin, mutta en sitten sen jälkeen ole kerinnyt muihin kättelyä kummoisemmin tutustua. Nyt en tätä uusinta, vähän jo pidemmän aikaa kuvioissa ollutta tunne, (en itseasiassa tiedä edes pojan sukunimeä, eikä etunimikään nyt muistu mieleen..) mutta nämä asuvat serkkuni kanssa yhdessä. Aiomme kutsua tädit ja sedät häihimme lapsineen perheinä, vaikka lapset asuisivatkin muualla. Teimme näin valmistujaisteni kohdalla jo vähän yli vuosi sitten ja kaikki meni, niin kuin piti, mutta tämä serkkuni vastaa kutsuun "Joo me tullaan, siis minä, poikakaveri, pikkusisko ja äiti Poikakaverilleni laktoositonta kermaa kiitos!" Jotenkin mua ärsytti, kun pistän kutsun sedälle ja sen perheelle, niin sieltä vedetään sitte joku siinä vaiheessa täysin seurusteluun ja tuoreeseen kiinnostukseen pohjautuva poikaystävä mukaan, jota en edes tunne? Tottakai vävytkin kuuluu joillekin 'perheeseen', mutta kun haluaisimme jättää tämän nykyään jo avomiehen pois laskuista häitämme ajatellen... Ei muutkaan aikuiset serkkuni tuo edes pitempiaikaisia poika/tyttöystäviään paikalle, vaikka tunnenkin joitain heitä. Tässä vielä pohdimme, että kirjoitammeko kutsuihin tyyliin etunimillä sedän perheenjäsenten nimet ja postittaisimme sen sedän kotiin, jos serkku tajuaisi jättää sen kuka-nyt-olikaan avomiehensä kotiin... Serkku on siis vasta hiljan kotoa pois muuttanut, parikymppinen nainen. Syyt tähän leikkaukseen olisi, että haluamme, että pöytäjärjestelyt ovat selkeät: morsiamen isän ja äidin sisarukset perheineen ja vanhempineen, sama sulhasen suvun kohdalla... Sitten emme edes tunne kyseistä henkilöä, joka kävi jo aiemmin ilmi. Ja me emme kutsu sulhaseni isän puolisoa, koska mieheni ei pidä hänestä, eikä kyllä suurin osa sulhaseni suvustakaan. Karua, mutta totta,, näin teki jo sulhaseni kaksi veljeä aiemmin. Tästä ei onneksi tarvitse edes neuvotella

Reilun vuoden päästä Lapualla, oon itte sieltä ja sulho on jalasjärvinen.

Tässä olis suunnitteilla aloittaa vuoden päästä morsiuspuvun ompelu. Puku tulee olemaan kolmas tekemäni, ensimmäisen tein yli vuosi sitten veljeni vaimolle ja toisen H-hetki tulee olemaan muutaman viikon kuluttua sulhaseni veljen morsion päällä. Että oma puku on nyt sitten se "kolmas kerta toden sanoo" eli kaikista näistä hienoin ja vaativin! Niin ja tosiaan olen pukuompelija yhdeltä ammatiltani, joten no problem! Ensimmäiseen pukuun tuli kahta eri väristä paksumpaa satiinia (Eurokankaasta saatavaa New Dudcess tms.) ja paljon brodeerauksia ja helmikirjailuja. Helmet ompelin käsin tietenkin ja brodeeraukset kävin teettämässä yhden tutun ompelimossa, kun en itse niin isoja koneita omista. Siitä tuli kaunis, perus olkaimeton kermakakku royal blue -yksityiskohdin, nyörityksin ja laahuksin. Alle vuokrattiin tyllivannealushame. Satiini on helppo käsitellä ja suosittelen sitä muillekkin! Tämä toinen puku tuli valmiiksi muutama päivä sitten ja siinäkin on pohjana sitä samaa satiinia, tosin ivoryn värisenä. Päälle tuli kerros ohutta, kerman valkeaa pitsikangasta. Pitsi on leikattu helmasta kuvion mukaisesti ja ihan päättelemättä, muutaman sentin pidemmäksi kuin satiini. Mekossa oli vähän paksummat olat ja melko syvä V-pääntie. Linja oli hyvin siro ja kapea, mekko istuu olalta reisiin asti ja levenee siitä sitten hitusen trumpettimaisesti. Edestä mekko leikattiin lyhyemmäksi, takaa jätettiin pidemmäksi. Tämä mekko tehtiin 20-40 -luvun teemahäihin. Tästäkin tuli nätti

Meillä lukee kihloissa "Tapellaanko 30.1.09" Tämä vanha inside-vitsi ja siihen on kiteutettynä meidän tapaamisemme <3 Vihkisormukseeni (jos vain minä sellaisen saan) kaiverrutan joko "Voitinpas", "Voittaja" tai ihan vaan sulhon nimi ja tietty päivämäärä.

Mun kihla on palladium-valkokultaa, koska normaalissa valkokullassa käytetään yhtenä aineena nikkeliä. Näin nikkeli-allergikkona en uskaltanut sellaista hankkia, vaikka siinä onkin se päällyste, mutta seki kuluu pois... On tää aika naarmuinen, mutta ei yhtään tylsä, ei näytä samalta kuin kulunut hopea-rinkula, onneksi

Veljen häissä luki hääohjelma/menutötterössä hääpäivän kohdalla väärä vuosi.

Itse aion tuleviin häihimme askarrella "pyykkinarusta" ja sanomalehdistä sellasia viirinauhoja kattoon. Salmiakin muotoinen vinoneliö naruun kaksin kerroin, nitojalla tai liimalla kiinni ja teemavärin mukaista spraymaalia pintaan. Oon niin ylpeä tästä mun ideasta, että pakko jakaa. Jos se jotakuta auttais

Nyt kaivattaisiin apua. Hääkakkukoristeitahan nyt on markkinoilla ties minkä näköisiä, kokoisia ja värisiä, mutta minun ongelmani on seuraava: haluaisin kakun päällä seisovan pariskunnan tietenkin näyttävän mahdollisimman paljon meiltä, mutta sulhasellani on pitkä "heviletti" ponnarilla, ja haluaisin toki että siellä kakun päälläkin sitten seisoisi pitkätukka. Yksi ajatus oli, että yksi tuttu ammattipuuseppä veistäis sellaisen, mutten halua mitään järkyttävän suurta. Sitte seuraava vaihtoehto olis että sille sulholle maalais sinne selkään vähä jarkofledaa, muttei sekään ny oikein sytytä... Jos teillä on kokemuksia, ideoita ja ajatuksia, niin antakaa tulla!