piitu_

Tällainen "vieraskirja" oli meillä käytössä (pahoittelut huonosta kuvanlaadusta): Päädyttiin tuollaiseen vierastauluun siitä syystä koska johonkin haluttiin niitä vieraiden tervehdyksiä kerätä, mutta ei kuitenkaan haluttu hommata niitä varten mitään kirjaa joka kuitenkin unohtuisi häiden jälkeen pölyttymään johonkin kaapin perukoille. Loppujen lopuksi sitten törmäsin täällä naikkareissa jossain ketjussa tuohon ideaan ja molemmat ihastuttiin ihan täysin. Oli simppeli ja helppo idea toteuttaa ja kun tuohon tosiaan tullaan laittamaan jossain vaiheessa vielä hääkuva tuohon keskelle niin me saadaan tuosta oikein kaunis häämuisto.

Sama. Oli kiva kun koiraa tultiin lenkittämästä ja kävästiin siinä sit tosiaan postilaatikon kautta, niin kyllä mun on pakko myöntää että päästin suustani ulos sellaisen perin tyttömäisen kuuloisen innostuneen pikku kiljahduksen kun mieheke sen uudella nimellä kirjatun kuoren sieltä laatikosta noukki. On tää jännää.

En nyt osaa sanoa kuinka paljon tuo kuva huijaa, mutta nauha oli enemmänkin jotain luumun väristä kun taas kukat itse olivat tosiaan tuollaisia helakan punaisia... mutta punaisen sävyjä nyt kuitenkin yhtä kaikki, se on kyllä totta. Jos valkoinen nauha valkokukkaisen kimpun ympärillä epäilyttää niin äkkiseltään voisin itse heittää korvaavaksi vaihtoehdoksi jotain vaaleanvihreää tai sitten ehkä vaaleaa violettia. Valkoisenkin kanssa sopii toisaalta yhteen niin moni eri väri että aika rauhassa saa kyllä omien mieltymysten mukaan mennä ja valita sitten joko jotain haaleampaa tai sitten repäistä ja kietoa varren ympärille just vaikka jotain tummanpunaista. Siihen vaikuttaa niin paljon aina se että mistä itse kukin sitten loppujen lopuksi tykkää. Mutta tsemppiä kimpun kokoamiseen, kyllä se siitä sutviutuu sitten omia reittejään kun ensin vaan kokeilee että mikä sitä omaa silmää sitten loppu viimeksi kaikista eniten miellyttää!

Vaikka etukäteen olinkin aivan varma siitä että tulisin itkemään vähintäänkin edes kirkossa, niin ei kuitenkaan tapahtunut. Sisääntulomarssin aikana itku oli kyllä lähellä kun erehdyin vilkaisemaan omaa äitiäni joka itse tuhersi itkua jo siinä vaiheessa ihan täyttä vauhtia (kirosi jälkeenpäin sitä kun käsilaukku oli unohtunut kotiin ja kaikki nenäliinat olivat jääneet sinne ), mutta ihme kyllä kykenin sitten loppujen lopuksi kuitenkin pitämään omat kyynelkanavani kurissa. Osoittautui se kirkon käytävämatto siinä tilanteessa kovin mielenkiintoiseksi katsella.

Eiköhän se kimpun kokoaminen tule sinultakin ihan hyvin sujumaan. Tuo minun kimppunikin saatiin kasattua ja sidottua vasta hääpäivän aamuna, hirveässä kiireessä ja ilman mitään aikaisemmin tehtyjä koesidontoja, ja silti siitä tuli omasta mielestäni aivan ylimalkaisen ihana eikä ollenkaan minkään äkkiseltään kasaan hutaistun näköinen!

Enpä heittänyt minäkään omaa kimppuani. Pääasiallisesti oikeastaan siksi kun meillä ei muutenkaan ollut mitään järjestettyä ohjelmaa siellä niin se olisi tuntunut omasta mielestä vaan jotenkin turhalle rakentaa ainoa varsinainen ohjelmanumero jonkun itselle noinkin vähäpätöisen jutun ympärille. Toisekseen, vierastin ajatusta yksin seisomisesta koko muun juhlakansan edessä ja kolmanneksi, epäilin että tuskinpa siellä olisi muutenkaan sitä kimpun koppaamista kovinkaan moni edes yrittämässä (eikä sen perään kukaan kertaakaan koko illan aikana kyllä kysellytkään). Ei kimppua sitten toisaalta kyllä kuivatettukaan, vaan se vietiin häiden jälkeen rakkaan ukkini haudalle.

Tasan 30 neilikkaa oli äidin mukaan tuossa minun kimpussa.

Meillä mies sai huomenlahjaksi Leathermanin. Ei todellakaan mikään maailman romanttisin lahja, mutta sitäkin tarpeellisempi kyllä, meidän vanha halpismonitoimityökalu kun päätti hajota tuossa jokunen kuukausi takaperin ja mies oli sen johdosta melko lailla harmissaan. Useampaan otteeseen ehti mainita siitä että pitäis hankkia jossain välissä uus tuon vanhan tilalle ja nyt sitten sai sellaisen. Toivottavasti tämä yksilö jaksaa säilyä hengissä edeltäjäänsä kauemmin.

Tällaista kimppua minä kanniskelin kädessäni vähän reilu viikko sitten. Oli äitini sitoma kimppu ja tosiaan ihan vaan pelkistä tummanpunaisista neilikoista koottu. http://img51.imageshack.us/img51/4373/yzyy.jpg On muuten tosiaankin melkoisen hyvin kestävä kukka tuo neilikka. Meillä oli häät meinaten lauantaina 3.8. ja tämä kuva on otettu vasta sitä seuraavana tiistaina.

Meillä: - Hääpuku ei ollut valkoinen vaan punamusta. - Morsiamella ei ollut huntua, tiaraa, tai ylipäätänsä mitään hiuskoristetta. - Ei kuultu kirkossa perinteisiä marsseja ja myös virren veisaamiset jätettiin kokonaan pois. - Isä ei saattanut alttarille vaan käveltiin sulhasen kanssa yhtä matkaa (en tosin tiedä että mitenkä pakolliseksi tätäkään enää nykyään lasketaan). - Kirkosta tullessa ei heitelty mitään. - Hääautoa ei koristeltu mitenkään. - Hääparilla ei ollut omaa pöytää, istuttiin bestmanin ja kaason kanssa erillisessä pöydässä "perhepöydän" päässä (T-mallissa siis). - Ei jaettu hääkarkkeja. Ihmiset saivat tosin tämän sijasta mukaansa pullollisen kotitekoista viiniä. - Ei leikitty mitään. - Ei polkaistu kakkua leikatessa. - Ei tanssittu.

Tässäpä nämä meidän, olettaisin että eivät ihan ole laskettavissa miksikään ihan maailman perinteisimmiksi hääkakuiksi. Oman äitini tekemät siis, päällinen ja koristukset marsipaania ja sisällä vuorovälein turkinpippurikermaa ja mansikkasörsseliä. Tiedän että yhdistelmä saattaa kuulostaa jokseenkin eksoottiselta mutta oli oikeasti maultaan ihan superhyvää! Kakkujen ulkonäkökin oli aivan täydellisesti kohdallaan, eikä vain minun mielestäni; äitikultani sai nimittäin kuunnella vierailtakin kehuja luomuksistaan käytännöllisesti katsoen koko lopun iltaa.

Meillä meni muuten kaikki aikasta lailla hyvin, paitsi että kirkossa meni meidän sisääntulo kyllä vähän plörinäksi. Lähdettiin kävelemään liian aikaisessa vaiheessa musiikkia ja totta kai kun oltiin molemmat (varsinkin minä) hermostuneita niin käveltiin sinne alttarille sitten ihan liian lujaa. Jouduttiin siinä sitten suurin osa kappaletta vaan seisoskelemaan hölmöinä papin edessä... toisaalta, hyvin pitkälti luulen ettei ketään muuta kuin minua itseäni jäänyt tämä moka häiritsemään mitenkään sen suuremmin ja tavallaan oli toisaalta ihan kivakin että ehdittiin seisoskelemaan siinä alttarilla hetki ennen varsinaista aloitusta. Kerkesi hyvin koittaa vähän rauhoittua. Mutta mutta, varsinaisista toisin tekemisistä voisin nimetä ainakin sen että ehkä ne tienviitat ois sittenkin ollut tarpeelliset tehdä (oli kyllä tarkoitus mutta ei lopulta sitten yksinkertaisesti vaan ehditty) plus sitten se että oisin ehkä voinut koittaa kattella pikkasen miehekkeen alkoholin kulutuksen perään. Kaikkein eniten jäi ehkä kuitenkin harmittamaan se että oltiin miehen kanssa aika lailla koko juhlinnan ajan erillisissä porukoissa, että jälkikäteen mietittynä se on ehkä ainoa sellainen homma jonka häistä ihan todella haluaisin muuttaa.

Häiden jälkeisenä aamuna availtiin lahjat. Häissäkin ehti kyllä jokunen sukulaisvieras jo nurisemaan että oltais availtu paketit jo siellä että olis saanut ne esille ihmisten tutkittavaksi, mutta eipähän vaan annettu periksi kun etukäteen kerta oltiin jo päätetty että avataan ne vasta sitten kun ollaan ihan vaan kahden kesken.

Kuvaukset oli ja meni ja Johanna oli aivan ihana! Ihanan rempseä ja iloinen persoona ja kuvaussessio itsessäänkin meni melko lailla kivuttomasti läpi, hän onnistui hyvin ohjaamaan meitä erilaisiin poseerausasentoihin ja sai muutenkin meidän molempien olon tuntumaan tosi paljon normaalia luontevammalta siellä kameran edessä vaikkei tavallisesti tykätä kumpikaan yhtään kuvattavana olemisesta. En oikein tiedä kuinka yksityiskohtaista raporttia minun pitäisi ruveta meidän kuvauksista selostamaan, mutta tärkeintä nyt on kai mainita että kaiken kaikkiaan ihan tosi hyvät fiilikset siis kyllä jäi jälkeenpäin koko hommasta päälle.

Meilläkin nyt saatu sovittua marsseista kanttorin kanssa ja sisääntuloon saatiin se mikä haluttiinkin, eli Howard Shoren "In Dreams" Lord Of The Ringsistä. Ulostuloon ehdotettiin ensiksi Alan Menkenin "Beauty And The Beast"ia, mutta se ei kanttorin mukaan kuulostaisi pelkillä uruilla hyvältä, pitäisi kuulemma olla isompi kokoonpano ja mahdollisesti myös laulajat mukana. Korvaavana vaihtoehtona sitten ehdotettiin Game Of Thronesin tunnusmusiikkia sellolla ja kitaralla esitettynä, sanottiin sitten vielä että omasta lähipiiristä löytyisi tähän sopivat soittajat ja tähän kanttori sitten vaan ilmoitti että homma on hänelle ihan ok. Oltiin lievästi sanoen hiukkasen yllättyneitä koska lähdettiin ehdottamaan tota jo valmiiksi sillä mielellä et ei tää kuitenkaan kelpaa, mutta parempi toki noin, Game Of Thrones oli alusta asti mulle noista se mieluisampi vaihtoehto. Meni meillä kyllä noi marssien sopimiset kanttorin kanssa niin kivuttomasti että oon kyllä miettiny et pitäiskö ihan varmuuden vuoks kysästä vielä papiltakin et onko suunnitelmat nyt varmasti tällaisenaan ihan ok...

^Juu toki. Häiden jälkeen on pari joutilasta päivää ennen häämatkaa, eli koitan vaikka jossain siinä välissä sitten muistaa tänne tulla ilmoittelemaan että miten kuvaushässäkät sujui ja mitä tykättiin.

Me vietetään hääyö todennäköisesti juhlapaikan lähellä sijaitsevalla mökillä. Päädyttiin tällaiseen ratkaisuun siksi koska häät tosiaan vietetään eri paikkakunnalla kuin missä nykyään miehekkeen kanssa asutaan, eli ei oikein ole mahdollisuutta meillä lähteä yömyöhällä ajelemaan sitä vähän reilua parinsadan kilometrin mittaista välimatkaa takaisin kotiin. Toisaalta ei sitten taas olisi oikein innostanut yöpyä täällä hääpaikkakunnalla kummankaan anopinkaan luona, eli toiveissa oli sitten kuitenkin löytää joku ratkaisu joka tarjoaisi meille vähän yksityisyyttä ja näin ollen mahdollisuuden olla juhlien jälkeen vähän aikaa ihan vaan rauhassa kaksistaan. Vähän nyt kuitenkin sen puoleen jänskättää tuo järjestely kun miun isän täytyy työpaikkansa kautta tuo mökki varata ja varauksia sinne saa tehtyä vasta kahta viikkoa ennen tarvittua päivää. Vähän siis menee arpapeliksi että onnistuuko tuon paikan saaminen, mutta toivotaan parasta.

Me päädyttiin myös suunnata häämatkaksi Viroon. Oli tavallaan niin kuin kompromissiratkaisu kun mies ei halunnut jäädä kotimaahan ja minä sitten taas en tahtonut lähteä mihinkään ihan kauhean kauas. Nyt sitten mennään Tallinnaan neljäksi yöksi. Majoitutaan Kreutzwaldissa, huoneesta löytyy iso parisänky ja poreamme (iih<3) ja hotellista pitäisi olla jonkun kymmenisen minuutin verran kävelymatkaa vanhaan kaupunkiin. Ikinä aikaisemmin en ole Tallinnassa käynyt kuin ihan vaan päiväreissulla niin ihan kiva päästä nyt vähän pitemmäksi aikaa, kattelin että siinä pitäis jossain aika lähiseutuvilla olla se Tallinnan eläintarha niin meinasin että siellä voisi ainakin koittaa miehekkeen kanssa sitten käväistä. Pärnukin on toki aivan ihana paikka! Viime kesänä käytiin siellä muutaman päivän reissulla miehen ja mun vanhempien kanssa. Se kaupunki on todella kaunis ja se ranta aivan ylimalkaisen ihana, tosin vähän turhauttava sen puoleen että siellä tosiaan täytyy kävellä aikamoinen matka rannasta poispäin ennen kuin pystyy uimaan mitään käsipohjaa kummempaa.

Kiitos kehuista GwenMari. Ihan siis leimasimella on tosiaan pöllöt ja sisäsivun kiehkura tehty.

^ Kaipa hänet harrastelijaksi voisi laskea, väsäilee nykyään aina silloin tällöin erilaisia kortteja joita sitten myy pienimuotoisesti netissä... Voi kun sitä osais itekin näperrellä kaikkea noin nättiä!

Hii, pitkän ja hermoja repivän räpellyksen jälkeen onnistuin kai nyt sitten kuitenkin vihdoin ja viimein liittämään kuvia tähän! Tässäpä siis meidän tällä viikolla matkaan lähteneet tuotokset (kaverin tekemät<3): Siinäpä nuo. Tuo Kutsu-lehdykkä siis avautuu tuosta vielä erikseen ja sen sisältä löytyy sitten vasta se varsinainen kutsuteksti ja pätkä eräästä kappaleesta. Kaveri näki noiden kanssa paljon vaivaa ja mielestäni se kyllä näkyy lopputuloksesta, oltiin miehen kanssa ihan hurjan tyytyväisiä ja muutama muukin ihminen on ehtinyt niitä meille jo kehumaan.

Meillä oli papin kanssa tapaaminen jo viime keskiviikkona vaikka häät on vasta elokuussa. Oli tosi nopea tapaaminen ainakin omasta mielestäni, vajaassa tunnissa päästiin muistaakseni jo pois eikä siellä sinänsä mitään kovin ihmeellistä käyty edes läpi. Vihkikaava katsottiin läpi ja harjoiteltiin yhden kerran, pappi kysyi että onko meillä mielessä mitään erityistä mistä hänen olisi hyvä siinä omassa puheessaan mainita, saatiin moniste jossa oli lueteltu erilaisia (ilmeisesti yleisimpiä?) vaihtoehtoja siihen raamatunluku-kohtaan, hän kyseli onko sukunimistä jo päätetty, puhui esteidentutkinnasta ja antoi kanttorin yhteystiedot... kaikkea sellaista yleistä. Ihan rento käynti se oli, missään nimessä ei voi puhua minkäänlaisesta "tenttaamisesta".

Me ei esitetty minkäänlaista toivomusta asiasta etukäteen (en kyllä muista että kysyttiinkö siitä edes silloin kirkkovarausta tehdessä) mutta näin jälkikäteen myönnän olevani kyllä jokseenkin helpottunut siitä että meille tulee miespappi. Ei minulla naispappiakaan vastaan olisi mitään ollut, mutta henkilökohtaisesti vaan jotenkin koen että tuo on itselle jollain tavalla sitten kuitenkin luontevampi ja helpompi vaihtoehto.

Piilarit olen laittamassa minäkin. Olen nyt muutenkin tässä jo parisen vuotta tehnyt niin että vaikka laseja muuten kokopäiväisesti käytänkin niin kesällä hommaan sitten kuitenkin kolmeksi kuukaudeksi ne piilarit. Näin tulen tekemään myös tänä kesänä ja näinpä ollen piilarit tulee olemaan silmissä myös sitten silloin hääpäivänä. Todennäköisesti varaan kyllä lasitkin mukaan siltä varalta jos silmät sattuu kuivahtamaan liikaa, tai sitten silmätippoja vähintään... tai ehkä onkin parasta varata varmuuden vuoksi molemmat.

Meidän ei onneksi ole tarvinnut pistää pystyyn mitään sen suurempia kädenvääntöjä vieraslistan sisältöön liittyen, ei sulhon eikä oikeastaan edes kummankaan vanhempien kanssa. Aika hyvin ollaan saatu pidettyä raja siinä että kutsut laitetaan vaan niille kaikista läheisimmille. Tätä linjaa noudattaen sulhon puolelta on päätetty jättää lähisuvusta ainoastaan yksi aikuinen serkku pois (eivät pahemmin ole miehen kanssa missään tekemisissä keskenään) ja sitten taas puolestaan tämän aikuisen serkun vanhemmat ja heidän tyttärensä (miehen eno perheineen siis) ovat ainoa tapaus joka kutsutaan periaatteessa vain ja ainoastaan siksi koska kaikki muutkin tädit ja enot kutsutaan. Mun puolelta sitten taas ollaan päätetty jättää isovanhemmat kutsumatta. Mummoa ja pappaa en kyllä mielellään jättäisi vieraslistan ulkopuolelle, mutta kun mummon terveydentila on nykyään vähän mitä on. On käsittääkseni lähes tulkoon kokopäiväisesti pyörätuolissa, on pidätysvaikeuksia sun muuta kaikkea ikävää ja lisäksi sen muistikin on mennyt jo niin huonoksi ettei se nyt viime jouluna enää edes tunnistanut mua kun olin äidin kanssa siellä käymässä... ja koska mummoa ei ton terveydentilan takia voi tietenkään yksikseen kotiin jättää, ei papankaan kutsuminen onnistu. Vähän kurjalta tällainen ratkaisu tuntuu mutta uskon heidän kuitenkin ymmärtävän. Todennäköisesti käydään heillä sitten erikseen kahvilla jossain välissä häiden jälkeen. Isäni äiti, mammani ja samalla myös kummini, onkin sitten taas ihan oma lukunsa. Silloin kun alettiin miehen kanssa seurustella tuntui mamma olevan vielä ihan mielissään asiasta, iloitsi että ehkä hän sittenkin ehtii vielä saada edes yhden lapsenlapsenlapsen ennen kuin aika hänestä jättää. Tämän jälkeen mamma on tavannut mieheni pariin kertaan ja ollut molemmilla kerroilla ihan ystävällinen mutta siitä lähtien kun muutimme yhteen on hänen suhtautumisensa ruvennut muuttumaan koko ajan vaan nuivemmaksi ja nuivemmaksi. Kaiken huippu oli kun hän isältäni kihlauksestamme kuultuaan sivuutti asian ihan täysin, ei onnitellut eikä mitään. Saatan kuulostaa itsekkäältä, tiedän sen, mutta hän on sentään oma isoäitini ja sylikummini! Olisin odottanut häneltä ylipäätään edes jonkinlaista reagointia asiaan. Nyt kun viime jouluna olin isäni kanssa hänen luonaan käymässä, hän puhui minulle vain minun asioistani, kyseli vain minun kuulumisiani ja puhui koko ajan vain siitä minun OMASTA kodistani. Hän tuntuu nykyään ikään kuin pyrkivän unohtamaan sen että minulla ylipäätänsä mitään miestä onkaan, aivan kuin hän ajattelisi että jos miestä ei mainita, tulen ikuisesti olemaan hänen oma pieni kummityttönsä. Lopullisen päätöksen hänen kutsumatta jättämisestään tein kun isäni kertoi miten hän käyttäytyi isäni kummisedän hautajaisissa. Oli kuulemma kirkossa arvostellut kovaan ääneen kaikkea ihmisten pukeutumisesta lähtien aina siihen että minkä takia joku yksittäinen ihminen on sinne nyt edes pitänyt kutsua. Jossain vaiheessa hän oli vieläpä sanonut että kyllä se isän kummisetä nyt pääsi lähtemään paljon parempaan paikkaan ja hyvä niin, koska hänen vaimonsa ei kuulemma koskaan oikeasti hänestä edes välittänyt. Tämän pohjalta siis päätin että ei, minä en todellakaan tahdo meille tärkeänä päivänä joutua ottamaan kaiken muun lisäksi stressiä vielä siitäkin että mahtaako ihana mammani tänään olla nyt sillä tuulella että viitsisi yrittää käyttäytyä kunnolla. Nyt lähinnä pohdinkin enää sitten vaan sitä että miten kertoa tälle kutsumatta jääneelle mammalle jälkeenpäin että hei, mä olenkin nyt sitten naimisissa nykyään. Hän luultavasti suuttuu, ja paljon. Isäni ilmoitti ihan suoraan että hänestä olisi kaikista parasta sanoa mammalle että menimme naimisiin maistraatissa kenenkään tietämättä mutta kun äh, ei se suoranainen valehtelukaan hirveämmin kyllä houkuttaisi...