perho

Minulla on kivi. Kun lähdettiin sormuksia katsomaan, niin pian muodostin näkemyksen siitä millaisen sormuksen haluan. Yllätynkin sitten kun kommentteja tuli: "oikein timatin kanssako on kosittu!", "nyt jo kivi!" ja yleensäkin tosi yllättyneitä. No vaikka yllättäviä, niin positiivisia kuitenkin. Sain juuri sen sormuksen, minkä halusin ja voi olla etten halua sen rinnalle enää toista, vaan että tästä tulisi myös vihkisormus. Ja meidän suhde perustuu ihan todellisuuteen ja rakkauteen eikä taikauskoon. Yhden kiven olemassa olo ei suhdettamme muuta.

Olen niin ihastunut kihlaani, että haluan siitä myös vihkisormuksen, ihan niinkuin Appelsiinikin. En tunne oloani kotoisaksi paksussa sormusyhdistelmähässäkässä. Kihlastani riittää minulle vielä pitkäksi aikaa uutuuden viehatystä. Sanoin sulholleni että vaikka 10 vuotishääpäiväksi voi ostaa uuden sormuksen, sitten voi elellä jo "vanhan rouvan elkein"

Olin häissä (en omissani) viime vuonna merimelojien majalla. Taisivat olla viimeiset häät ennen remonttia. 200 vieraspaikkaa on kyllä liioiteltu, jos aikoo saada pitopöydän, lahjapöydän ja bändin nurkkaan. Tila oli reilulla sadalla täynnä, mutta hyvin mahduttiin. Majassa on isot ikkunat, joista tosi kauniit näkymät! Keittiö on tosi pieni, mutta ammattilaiset mahtuu mihin vaan. Remontin tarve viime vuonna näkyi, joten somistettiin omilla verhoilla ym. koristuksilla.

Mulle ei tullut nimeä kihlasormukseen ollenkaan, pelkkä päiväys, kun sitten vihkisormukseen tulee nimet. Ajattelin että se on yleinen tapa, enkä purnannut vaikka olisin mielelläni sulhon nimen siihen raapustanutkin. Sulholla on molempien nimet, päiväys ja tilaa seuraavalle päiväykselle.