Nikitita

Kipuraja minulla kulki 2000 eurossa, mutta sainkin puvun hieman halvemmalla. Tosin ostin kaikki hilavitkuttimet, paitsi kengät, kertarysäyksellä (osasivat Pronoviaksen liikkeessä myydä ;-D), joten yhteensä hinta oli n. sen 2000 euroa. Kaikki sovitukset ja korjaukset kuuluvat hintaan, ja palvelu on ollut loistavaa. Onneksi sentään puvusta ei ole tarvinnut stressata, kuin kaikilla muilla osa-alueilla stressiä on ollut ihan omaan ja naapureidenkin tarpeisiin.

Pidän oman nimeni, enkä muuta vaihtoehtoa ole edes harkinnut. Espanjattaret pitävät naimisiin mennessä oman nimensä, joten asuinmaamme käytännön mukaan mennään siis myös. Etunimeni on kansainvälinen ja sukunimeni niin lyhyt ja ilman skandeja, joten se ei tuota täällä mitään ongelmia. Mies joutuu myös tavaamaan omansa, joten miehen sukunimi ei toisi mitään "helpotusta" tuohon asiaan. Lisäksi, kuten joku jo aiemmin ketjussa sanoi, olemme eläneet susiparia jo vuosikymmenen, joten avioliitto ei muuta mitään, eikä tee meistä enempää "perhettä". Jos lapsia joskus siunaantuisi, heille tulisi automaattisesti meidän molempien sukunimet. Jotkut myös espanjalaisen kanssa naimisissa olevat suomalaiset työkaverini ovat liittäneet miehensä sukunimen omaansa "de" sanalla, mutta itse näen tämän hieman hankalana, ja jotenkin tuosta tulee hieman "miehen omaisuutta" -fiilis, mutta nämä ovat toki hyvin henkilökohtaisia asioita, ja jokainen mielipide on oikea.

En toki tiedä Porvoon tilanteesta, mutta meillä tosiaan kävi niin, että huviksemme tsekkasimme Hgin Tuomiokirkkoseurankunnan tilanteen la 2.6.2012 varten toissaviikolla. Ja kas, tilaa oli niin Tuomio- kuin Vanhassakirkossakin. Heinäkuu on tosin varmaan suositumpi kuin kesäkuu, mutta silti uskoisin meidän tapauksessamme olevan kysymyksessä peruutusajat. Samalla tyylillä varasimme juhlapaikan. Voi olla, että meillä on käynyt uskomaton flaksi, mutta näköjään häät voi järjestää 4-5 kuukauden varoitusajalla armaan pääkaupunkimme keskustassa ;-)

Lumiellen: sovitin muuten minäkin tuota Biarritzia, nähdäkseni miten päälläni istuisi A-mallin puku, mutta niin kova oli fiksaatio merenneito-malliin, ettei tuntunut omalta. Kaunis se toki on ja ihanan "ilmava". Itse ajattelin päässeeni halvalla (pukuni ovh 1650e), ennen kuin tutustuin tähän sivustoon. Lisäksi ajattelin Pronoviaksen olevan hieman ns. "tusinaliike" näiden merkkiliikkeiden joukossa. Asun Espanjassa, ja alusta alkaen oli selvää, että haluan espanjalaisen puvun, koska miellyttävät silmääni. Täällä morsiot ovat yleensä suomalaisia vanhempia, ja lisäksi vanhemmat taitavat aika monella sponsoroida häitä, joten hääpukuihin panostetaan ehkä suomalaisia enemmän. Itselläni kipuraja kulki 2000 eurossa, mutta esim. kälyni osti (tai anoppihan sen taisi maksaa) liikkeestä, josta ei pukua saa ulos alle 3000 euron. Mutta kukin tavallaan, saahan puvusta maksaa vaikka 10000e jos ahteri tämän kestää. Itse en lähtisi kiina-puku linjalle, koska pirateria ei nappaa muutenkaan. Jos ei varaa ole aitoon, niin olen mieluummin ilman.

Kaley: milloin vietät häitäsi? Huomasin nyt "salamahäitä" järjestäessäni, että peruutuspaikkoja on oikeasti hyvin saatavilla suosituissakin paikoissa. Me siis tsekkasimme pk-seudun juhlatiloja vasta nyt jouluna 2011 (asumme ulkomailla), ja juhlat jo kesäkuussa, tänä vuonna siis. Nappasimme ainoan vapaana olleen lauantain Unioninkadun Juhlahuoneistoilta tammikuun lopussa muistaakseni. G18 olisi meillekin sopinut, mutta ei ollut ainuttakaan vapaata kesälauantaita. Tarkoituksena oli pelkkä maistraattivihkiminen, mutta miehen perheen lievän painostuksen jälkeen suostuin kirkkosiunaukseen. Yllätys oli suuri kun juhlapäivälle löytyi aikoja niin Tuomio- kuin Vanhassa kirkossakin. Tämä (Tuomiokirkko) siis varattiin tällä viikolla.