Siniperho

Sitruunaperho: Hyvä, että miehesi sai ajattelun aihetta. Toivottavasti tämä aukaisi hänen silmänsä, ettei suhteenne voi jatkua tuollaisena. Toivon todella, että hän muistaa sen myös jatkossa, eikä ala käyttäytyä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Itse annoin exälleni monta mahdollisuutta, aina hän itki ja rukoili minua jäämään, lupasi muuttua. Monta kertaa annoin uuden mahdollisuuden, mutta kerta toisensa jälkeen petyin, koska sama kaava toistui. Lupasin viimeisen kerran antaa enää yhden ainoan mahdollisuuden ja jos vielä petyn, lähden. Ja niin minä sitten lähdin, kun mittani tuli täyteen. En vertaa tuota tapausta teidän suhteeseenne, koska tilanteeni tuon miehen kanssa oli hiukan eri. Haluan tuolla vain sanoa, että miehesi pitää nyt pystyä puhumaan tunteistaan eikä sama touhu voi jatkua sen jälkeen, kun tilanteenne siitä taas tasaantuu. Jos miehesi myöhemmin taas unohtaa kaiken ja sama kaava toistuu, sinun pitää ajatella omaa parastasi ja tehdä lopullinen päätös. Tsemppiä ja voimia! Hetkinen: *huokaus* En tiedä miten aloittaisin... Kuulostaa tutulta. Olen mieheni kanssa ollut yhdessä reilun vuoden kauemmin kuin te ja olen roikkunut tällä foorumilla jo tovin. Tiedän todellakin tunteen, kun mies ei kaikkien vuosienkaan jälkeen ole valmis päättämään, haluaako olla lopunelämää yhdessä. Tai tuolta se ainakin itsestä tuntui, vaikka totuus oli se, ettei mies ollut valmis. Minusta se tuntui kuitenkin juuri tuolta, että mies ei tiedä mitä haluaa, haluaako juuri minut, empiikö hän sitä. Se toisaalta loukkasi minua, koska yhteinen talo oli rakenteilla ja mies vaan jahkaa. Vertauksesi hitaaseen hämäläiseen oli todella osuva myös minun mieheeni. Onko mitään raivostuttavampaa kuin ikuinen jahkaaminen asian kuin asian kanssa. Ei. Itse toimin usein hetken mielijohteesta, enkä sen kummemmin aina ehdi edes ajatella kun jo huomaan asian tehneeni. Sitten kun mies on tuossa kohtaa ihan vastakohta... Mieheni ajatteli tuon avioliiton yhteisen kotimme osalta myös samalla tavoin kuin sinun miehesi: eihän meille mitään voi sattua. Tosin ei hän tuota nyt noin sanonut, mutta antoi sellaisen mielikuvan minulle. Hän vain tuhahteli vähätellen, kun kysyin, että mitä jos meistä jompi kumpi kuolee, niin emme peri toisiamme. Kysyessäni, että mitä jos hän kuolee, minä jään puille paljaille, en pysty lunastamaan puolikasta taloa hänen vanhemmiltaan. Ja mitä sanoi mieheni; totesi vain tuhahtaen, että eipä hän siinä vaiheessa asiaa ole enää murehtimassa. Kun kysyin asiaa toisinpäin, että mitä jos minä kuolen, vastaus vaan oli että sille ei sitten mitään voi. Tuo todella loukkasi, eikö hän tosiaan halua turvata edes minun tulevaisuuttani kaiken varalle, miettiköön sitten omalta kohdaltaan mitä haluaa. Yritä löytää sopiva hetki asian esiinottamiseen. Meillä tuo oli aluksi hirveän vaikeaa, mutta nyt kun asiasta on saatu kunnolla puhuttua, mies vihdoin tajuaa faktat, ja on saanut rauhassa miettiä asioita. Naimisiinmenossa miestä kauhistutti ajatus suurista häistä ja siitä hössötyksestä ja rahanmenosta. Hän itse alunperin on halunnut "kunnon bileet", mutta nyt kun on asiaa miettinyt, hän haluaakin pienet häät. Se sopii minulle, siksi meidän häihimme kutsutaankin vain ne, joiden kanssa olemme tekemisissä. Yrittäkää tekin selvittää, mitä kummankin tulevaisuuteen kuuluu. Lähesty miestäsi varovasti ja yritä löytää juuri se oikea hetki asiasta puhumiseen. Kerro hänelle sinun tulevaisuudensuunnitelmistasi ja yritä saada selville hänen ajatuksensa. Toivottavasti asiat selviävät!

Kiitos Augusta*

Tiukunen: Tiedän tunteen, tosin sillä erotuksella että alunperin sain pakit kosimisesta (josta olen täällä itkenytkin jo tovin..) Mies sanoi tietyn ajankohdan, johon asti hän toivoi minun odottavan. Minä odotin - mies unohti. Meillä mies on vitkutellut ja jahkaillut naimisiinmenoasiaa kauan. Meillä rakennettiin talo ennen kihloja ja voit vain arvailla miltä se minusta tuntui, kun mies oli siihen valmis, mutta ei kihloihin, saati naimisiin. Meillä arvot siis eivät kohdanneet tässä asiassa, ne menivät eri järjestyksessä. Meillä on asioista nyt saatu puhuttua hyvinkin paljon, mitä edesauttoi se, että tänä vuonna naimisiin mennyt mieheni kaveri oli meillä. Miehen kaverin kommentit naimisiinmenosta olivat kuin "taivaan lahja" minulle ja mies sai erilaista lähestymistapaa asiaan, siis ilman että minä aloitan siitä puhumaan. En sekaantunut miesten keskusteluun ollenkaan, vaan hykertelin ja kiljuin riemuissani - ihan vaan mielessäni siis. Olen joutunut aina pohtimaan hyvinkin tarkasti, milloin on oikea hetki ottaa asia puheeksi ja millä sanoilla pitää aloittaa, ettei mies sulkeudu heti täysin. Kun mieheni kaveri oli lähtenyt, parempaa hetkeä asian puheeksi ottamiseen ei ole koskaan ollut. Mieheni yllätti minut täysin, sillä hän ei enää vastustellut asiaa. Minä olen asiaa itkenyt täällä jo pitkään ja loppujen lopuksi tarvittiin enää vain pientä kannustusta ja "potku persuksille" miehen kaverilta. Miestäni on ahdistanut juuri se luulemansa häähössötys ja kalliit turhuudet, vaikka olen kyllä asiaa yrittänyt tehdä selväksi, etten halua mitään häätilpehööriä ja megahäitä. Meillä on nyt tulossa pienet intiimit häät, jonne kutsutaan vain ne, joiden kanssa olemme tekemisissä. Tämä siis tuotakoon teille kaikille nyt ilmi. Vielä piti tulla lisäämään, että halusin tuoda tämän meidän tapauksen tänne kannustukseksi muille. Meillä kun mies jahkailee aina joka asian kanssa - ja todella pitkään(!!) -, hän tarvitsi tässäkin kunnolla "asiansulatteluaikaa". Olemme sentään olleet yhdessä jo seitsemän vuotta ja alkoi olla minun puoleltani jo aika tuskastuttavaa, kun mies ei ole valmis ottamaan seuraavaa askelta. Minusta tuntui tosi pahalta, kun itse olin sitoutunut häneen oman talon rakentamisen verran ja mies jahkaili kihlojen kanssa. Tiukunen, en usko, että miehesi on ihan yhtä vitkuttelija kuin minun mieheni. Miehesi on itse ottanut alun alkaen kosimisen puheeksi, joten ota asia rohkeasti puheeksi. Itsekään en meinannut saada miehestäni mitään irti, mutta oikeilla kysymyksillä ja kysymyksien esittäminen oikeana hetkenä, hän alkoi pikkuhiljaa avautua. Kun sain mieheni vähitellen avautumaan, en "hyökännyt" heti perään uusilla kysymyksillä, vaan etenin hyvinkin varovasti. Kun mies oli asioita saanut sulatella rauhassa, kuin taivaan lahjana tuli tämä naimisiin mennyt miehen kaveri käymään ja mieheni sai häneltä sen tarvittavan potkun persuksille.

Sitruunaperho: Kuulostaapa ikävältä käytökseltä mieheltäsi. Lapsille ei todellakaan puhuta noin, ei omille eikä toisenkaan omille. Koska lapset eivät ole miehesi, hän ilmeisesti kuvittelee voivansa huutaa heille ihan mitä vaan. En halua enkä voi sanoa sinulle, lähteäkö vai jäädä, koska itse tiedät tilanteenne parhaiten. Jos sinusta tuntuu, ettet ole onnellinen, miksi suotta jäädä huonoon suhteeseen. Jos haluat taistella suhteenne puolesta, miehesikin pitäisi haluta saada suhteenne toimimaan eikä heittää heti kirvestä kaivoon. Tähän ei tosiaan auta kuin puhuminen, puhuminen ja puhuminen.

Saanpahan nyt minäkin vihdoin osallistua tällaisiin keskusteluihin. Meille tuli Sandbergin kihlat hintaan 880e. Mies piti liian kalliina, mutta halusin sen. Olin aikaisemmin itsekseni liikkeitä kierrellyt ja viimeiseen liikkeeseen mennessäni ainoastaan tästä sormuksesta tuli tunne että tämä se on. Kohinoorin sormus olisi ollut toinen vaihtoehto, olisi ollut hiukan edullisempi, mutta kerrankos näitä kihloja vain ostetaan.