mimijessica

Tässä sormukseni Sandbergin mallistosta

Tässä oma pukuni Cymbelinen mallistosta

Uudella nimellä tuli ensimmäisenä Stockmannin kanta-asiakaskortti, ja heti perään Kela-kortti.

Maksimibudjettia ei ollut, joten valitsin juuri sen mikä silmää mielytti. Hinta ei ollut paha kuten olin luullut, 2000 euroa maksoi Kengät, huntu, vannehame ja korut täytyy maksaa vielä erikseen. Sen verran olin kuitenkin ajatellut, että sormus olisi kalliimpi kuin tuo pukuni ja muut siihen päälle, ja niinhän se onkin. Sormuksia tulen kuitenkin pitämään monia vuosia, pukua sen sijaan pidän päällä vain sen yhden päivän.

Halusin että Pohjoiskarjalaiset sukulaiseni pääsisivät hääjuhliimme jotka pidetään Helsingissä, ja koska kesällä kaikilla on lomaa ja olen muutenkin haavelluit aina kesähäistä, päätimme mieheni kanssa yhdessä että hääjuhla pidetää heinäkuun 19. 2014, lauantai kun sattuu sopimaan kaikille parhaiten.

Hieman alta vuosi sitten olimme menossa syömään ravintolaan jossa varakaasoni on töissä. Sitten aivan yllättäen mies pysäytti auton kesken matkan ja siinä sitten pyysi minua vaimokseen, sormuksen kanssa olin ollut tietoinen kihlauksen tapahtuvan pian, eli kosinta ei tullut yllätyksenä (paitsi paikka jossa hän sen teki), olinhan valinnut sormukseni kuukautta aiemmin. Ystäväni ilme oli hyvin yllättynyt kun ruokatilaustamme tehdessä näytin nimettömäni ja kerroin sen tapahtuneen matkalla. Tarkoitus kylläkin oli että mies olisi tehnyt sen vasta ravintolassa, mutta ei sitten ollut jaksanutkaan odottaa sinne asti. Ravintolassa sitten soitimme tärkeimmät ihmiset läpi ja saimme paljon onnitteluja. Muille kihlaus oli tullut täytenä yllätyksenä sillä emme olleet puhuneet sormusten hankkimisista yhtään mitään. Häitämme juhlitaan ensi kesänä enkä voisi olla yhtään onnellisempi!

Itse en muista ensikohtaamistamme, mutta tiedän meidän tavanneen kaksi vuotta sitten eräässä yökerhossa. Ystäväni mukaan olin menossa kauhealla kiireellä tanssimaan, kun yllättäin iskin silmäni tiskillä olevaan bodariin ja painelin hetkessä hänen vierelleen. Aivan ensimmäiseksi olin kuulemma pyytänyt nähdä miehen vatsalihakset samalla kun tunnustelin tämän hauista (taisin olla pikkusessa huppelissa ) ja ilmeisesti pidin näkemästäni, sillä numerot vaihdettiin ja pari päivää myöhemmin hän vei minut illalliselle. Treffit meni tosi kivasti (niistä muistan onneksi kaiken! ) ja ihastuimme toisiimme samantien. Viikkoa myöhemmin aloimme seurustelemaan ja ensi kesänä vietämmekin jo häitämme!

Minulla ja tulevalla miehelläni ei kauhean suurta ikäeroa ole, mutta se vaikuttaa toistaiseksi aika suurelta kun itse olen hääpäivänä 22 ja mieheni 31. Ehkä jos olisimme siinä kolmen- ja neljänkymmenen paikkeilla niin ikäerohan ei tuntuisi oikein miltään Olimme seurustelleet reilun vuoden kun kihlauduimme. Muutimme yhteen melkein heti tavattuamme, joten opimme tuntemaan toisemme nopeammin kuin useimmat. Kun häämme kesällä koittavat, olemme olleet silloin yhdessä kolme vuotta. Perheeni ja ystäväni ovat olleet todella iloisia asiasta, eikä miehenkään puolelta ole tullut ikäviä (eikä yllätykseksemme edes ihmetteleviä) kommentteja. Päinvastoin, kaikki tuntuvat olevan iloisia puolestamme, mikä tietysti tuntuu tosi hyvältä. Olin odottanut kuulevani jonkinlaisia kommentteja siitä kuinka nuori olen, tai mikä kiire tässä on, mutta he ovat tainneet tajuta etten minä mikään lapsi sentään ole arjessa ikäeron aina välillä huomaa kun olemme niin erilaisissa elämäntilanteissa, mutta ei se mitään estä, eikä varsinkaan meitä erota. Puolitututkaan eivät ole kummastelleet, ainakaan ääneen. Oikeastaan jokainen joka asian on saanut tietoonsa on ollut iloinen puolestamme. Mutta ei niillä ikävillä kommenteilla mitään väliä olisikaan, mielestäni ikä on aina ollut vain numeroita. Ihmisistähän se on kiinni toimiiko suhde, eikä suinkaan numeroista.

Minäkin olisin kiinnostunut lukemaan muiden hääsuunnitteluista laittakaa vaan lisää linkkejä, kiitos!

Minä kävin muutama viikko sitten varaamassa ja maksamassa pukuni, vaikka häihin onkin aikaa vielä yli vuosi

Kaasoille höpöttelen niin usein kuin suinkin mahdollista, miehelle päivittäin ja äidilleni harvemmin mutta välillä kuitenkin. Yleensä kaasot kuitenkin kyselee enemmän kuin mulla on (vielä) edes vastauksia

Hääpäivänä mies 31v ja minä 22v. Miehellä on omistusasunto ja vakiduuni, minulla keikkaduunia. Hääpäivänä olen luultavasti opiskelija. Sillon olemme seurustelleet reilu 3 vuotta ja kihloissa oltu puolitoista vuotta

Tiesin jo 13 vuotta sitten kun tapasin parhaan ystäväni että hänestä tulee joku päivä kaasoni, eikä mieleni ole muuttunut Hänen lisäkseen minulla on myös 2 varakaasoa sillä hän itse asuu aika kaukana, eikä pysty olemaan aina paikalla kun apua tarvitsen...

Pukukoodi tulee olemaan ehdottomasti Tumma puku. Kaikki kun ei välttämättä tajua sitä ilman kuinka hääjuhliin kuuluu pukeutua... Jos kutsuun ei ole erikseen mainittu Casual tms. niin tietenkin laitetaan juhlapuku. Tuntuu jotenkin tosi epäkunnioittavalta jos joku alipukeutuu toisen häihin.

Tietää, ja niin tietää myös moni muukin kun omalla kuvalla täällä kirjoittelen. Mies jopa välillä kurkkii keskusteluja naureskellen "turhille hössötysjutuille", tajuamatta niiden olevan morsiamille tärkeitä aiheita