malakiitti

Meidän hopeiset kihlamme ovat tällaiset:

Meillä miehen hopeinen kihlasormus maksoi 49e ja minun vastaava sormus pienellä timantilla maksoi 85e. Kaiverruset sisältyivät hintaan

Meillä tulee myös miehelle vihkisormus, eikä kumpikaan aio pitää kuin yhtä sormusta nimettömässä. Todennäköisesti molemmille teetetään titaanisormukset (itselleni sellainen, johon tulee timantteja ja miehelle sitten sellainen, mistä hän pitää). Meillä on hopeiset kihlat, jotka halutaan vaihtaa sitten johonkin kestävämpään ja tarkoituksena olisi myös hankkia hieman näyttävämmät. Meillä näin, koska mies itse halusi erikseen myös vihkisormuksen. Kihlasormusten kohtaloa emme vielä ole miettineet sen enempää.

Olen ajatellut, että kaasoille kustannetaan kampaukset ja meikit. Puvut saavat valita itse ja näin ollen ne menevät myös heidän omasta pussistaan, meille kun ei ole väliä, millaiseen pukuun kaasot pukeutuvat. Tämän lisäksi muistamme sekä kaasoja että bm:ää häiden jälkeen jollain, mahdollisesti lahjakortilla johonkin liikkeeseen

Kuten moni aikaisemminkin vastanneista, niin myös minä olen enemmän sitä "tee se itse" -tyyppiä. Haluankin siis tehdä mahdollisimman paljon itse, enkä kasata vastuuta häistäni kenenkään muun niskoille. Koska kaasot olen kuitenkin pyytänyt nimenomaan avustamaan häiden järjestelyssä ja hääpäivänä, ilmaantuu heillekin varmasti ainakin jotain pientä puuhaa ennen häitä (ainakin nyt ne polttarit ). Kaasoja minulla on kolme osaltaan siitäkin syystä, etten halua kuormittaa vain yhtä ihmistä liikaa. Kun on useampi kaaso, voi hommia hieman jakaa, jolloin kenenkään ei yksin tarvitse hoitaa kaikkea. Ennen kaikkea kaasot ovat kuitenkin minulle ainakin se henkinen tuki. Hääpäivänäkin on mukavaa sitten jakaa tehtävät useammalle kaasolle, niin jokainen ehtii sitten varmasti myös nauttimaan juhlista (eikä noita hommia nyt varmasti niin paljon ole). Pääasia, että saan jonkun hääaamuna mukaani kampaajalle ja pitämään huolen siitä, että en stressaa ihan niin hirvittävästi ja muistan myös itse nauttia niistä juhlista

Ihan puhelimen välityksellä kaikkia kolme kaasoani pyysin. Ei siis mitään sen kummempia seremonioita, vaikka joku tuollainen runo tms. olisi varmasti ollut mukava. Olisi selvästi pitänyt lueskella foorumia jo vähän aikaisemmin . Ja tosiaan omat kaasoni olen siis pyytänyt melkein puolitoista vuotta ennen häitä .

Meillä nyt ei vielä nuo kutsujen lähetykset ole ihan ajankohtainen asia , mutta alustavaa vieraslistaa rustatessamme sama kävi mielessä. Myöskään meillä häistä ei ole tulossa lapsettomat, sillä osa mieheni serkuista on vielä pieniä lapsia. Itse tahtoisin kuitenkin pitää lasten määrän häissämme ihan siinä minimissä, eli vain ne serkut kutsutaan. Tämä on selvää siksi, että heidän kanssaan olemme tekemisissä. Omien serkkujeni lapsia sen sijaan en ole suurinta osaa edes koskaan nähnyt, me kun emme kovin tiiviisti pidä yhteyttä ja harvoin olemme kaikki samassa paikassa yhtäaikaa. Pohdimme juurikin sitä, miten tämän asian voisi ilmoittaa parhaiten ja mielestäni ainakin tuo kutsujen osoittaminen pelkästään aikuisille on varmasti hyvä tapa (ja näin tulemme varmastikin toimimaan myös itse ). Näin kukaan tuskin loukkaantuu ja asiasta tuskin nousee mitään haloota, kun lasten kutsumatta jättämistä ei varsinaisesti missään mainosteta.

Itse maksamme. Uskoisin, että ainakin oma isäni haluaa osallistua joihinkin kuluihin, mutta lähdemme kuitenkin liikkeelle sillä ajatuksella, että itse maksamme. Budjettimme näin alkuun on noin 6000e ja varmastikin tulee tuosta vielä nousemaan, mutta tarkoitus on joka tapauksessa jäädä alle 10 000e. Budjettiimme ei sisälly häämatkaa (ainakaan vielä).

Meillä myös on ollut jo hetken aikaa yhteinen säästötili, jolle olemme säästäneet milloin mitäkin varten ja nyt luonnollisesti häitä varten. Miehelle sanoin, että rahat kihlasormuksiin voisi hyvin ottaa tuolta säästötililtämme ja sain vastaukseksi hämmentyneen mulkaisun ja tokaisun "että ai mä en sitten saa maksaa niitä vai?" . Mies siis maksaa (kunhan sormuksemme ensin saapuvat). Vihkisormus maksetaankin kyllä sitten siitä hääbudjetista .

Myös täällä kosinta tapahtui ilman sormusta. Sulho oli asiaa joskus ohi mennen tiedustellut, että pitääkö minun mielestäni olla sormus vai ei, jolloin kerroin, että minulle sillä ei ole niin väliä. Tärkeämpää on se tunnelma. Huomenna mennään tilaamaan ne sormukset, johon lopulta päädyimme. Minusta tämä oli sulhaseltani jopa hyvin huomaavainen ratkaisu, hän kun kuitenkin tietää, kuinka vähän käytän koruja ja miten tarkka olen siitä, millaisia käyttämäni korut ovat. Eipä sinänsä, kyllä sulhonikin varmasti olisi onnistunut hienon valitsemaan . Sormuksia joudumme sitten odottelemaan vielä pari viikkoa ja on kyllä pakko myöntää, että en millään malttaisi!

Tietää kyllä ja tietää nimimerkinkin . On vain tyytyväinen, että olen löytänyt jonkun toisenkin "kohteen" häähössötykselleni, niin saa hänkin aina välillä olla rauhassa . Olkoonkin, että hänestä on kuulemma vain suloista se, miten paljon olen tästä innostunut. Olemme myös yhdessä lueskelleet foorumia ja näin häiden suunnittelun alkuvaiheessa tunnun hukkuvan kaikkiin niihin toinen toistaan parempiin ideoihin, mitä täältä pursuaa . Onpa tuo sulhanenkin heittänyt puolivakavissaan, että kai hänenkin tänne joskus pitäisi rekkautua, että pääsisi osaksi tätä "häähumua". Vielä tuo ei ole tosin tohtinut, kun pitää tätä kuitenkin vähän sellaisena "naisten hömpötyksenä", vaikka toki kiinnostunut onkin hääjärjestelyistä .

Oman äitini poismenosta on kulunut jo reilut kaksi vuotta. Olen tässä pohdiskellut, että miten muistaisin äitiä häissämme. Luulen, että meille se paras tapa on kynttilän polttaminen äidin muistolle häissämme. Häiden jälkeen vien kimpun kukkia äitini haudalle. Tuo idea vanhempien ja isovanhempien hääkuvista esillä omissa häissä on kyllä mukava.

Olen kaveripiiristäni ensimmäisiä, jotka menee naimisiin, joten enpä ole kovin monissa häissä vieraana ollut. Teininä olen ollut molempien vanhempieni häissä heidän mennessään uusiin naimisiin. Ensi vuonna (mahdollisesti ennen omia häitäni) on tiedossa lapsuuden ystäväni häät, joissa olen kaasona .

Tähän mennessä ihan hyvin on uutinen otettu vastaan. Isäni ensireaktiota en ollut kuulemassa, sillä sulhoni halusi itse soittaa hänelle ja pyytää vielä isänikin lupa naima-aikeille. Sulhoni ei ole koskaan aiemmin isälleni itse soittanut ja myöhemmin kuulinkin, että isä-raasu oli ollut valmis hyppäämään samantien autoon, kun näki kuka soittaa. Oli ollut varma, että nyt oli tyttärelle sattunut jotain ja olisi isokin hätä . Näin ei onneksi kuitenkaan ollut ja hämillään oli isä antanut naimaluvan. Soitti sitten parin tunnin päästä minullekin ja onnitteli. Koska asumme toisella paikkakunnalla kuin vanhempamme tieto tähän mennessä on siis kulkenut puhelimen välityksellä. Tuleva anoppini onnitteli ja olikin kuulemma tivannut melkein samaan hengenvetoon yksityikohtia häistä. Odottelee jo kuulemma kovasti, että pääsee askartelemaan jne. . Sulhon isä ei vielä tiedä, mutta sieltä en kovin kummoista reaktiota odotakaan, mutta voinhan tietysti aina erehtyäkin .

Aivan ihania tarinoita täällä . Me tapasimme marraskuun alussa 2007 baarissa. Olin muutamaa päivää aikaisemmin muuttanut erilleen edellisen suhteen ajettua karille ja päätin lähteä hieman "tuulettumaan" ulos ystävän kanssa ja purkamaan tälle ajatuksia. Parikymppisinä tytöntylleröinä päädyimme siihen karmeimpaan "teinihel**tiin", mikä kaupungista löytyi. Koska edellisen suhteen päättymisestä oli kuitenkin kulunut vasta vähän aikaa, en todellakaan etsinyt itselleni seuraa. Kun pöytäämme sitten änkesi seurueellinen saman ikäisiä miekkosia, muistan olleeni lähinnä ärsyyntynyt. Vastapäätä minua istui tuleva puolisoni, joka kuitenkin vain kolahti samantien. Muistan (hatarasti) hihitelleeni hänen jutuilleen kuin jokin järkensä menettänyt ja kuulemma leikimme myös piilosta (kyllä muuten nolotti kun tämän kuulin ystävältäni seuraavana päivänä) . Baarista läksin kuitenkin kotiin yksin ja tiemme erkanivat. Meseosotteita olimme vaihtaneet baarissa, mutta meni yli kuukausi, ennen kuin olimme ensimmäistä kertaa samaa aikaa mesessä. Että jännitti avata se ensimmäinen keskustelu , mietin, että muistaakohan mies minua enää, enkä ollut edes varma pitääkö hän minusta. Pitihän tuo ja viikkoa ennen jouluaattoa matkustin Turkuun miestä tapaamaan. Lupasin ystävälleni, että tulen kotiin viimeistään viimeisellä ilta junalla, mutta niinhän siinä kävi, että kotiuduin vasta seuraavana iltapäivänä . Siitä se sitten lähti .

Omista kaasoistani lapsuuden ystäväni on saman ikäinen kuin minä, eli häiden aikaan 26-vuotias. Toinen ystäväni on häiden aikaan 23-vuotias ja siskoni on 21-vuotias

Minulla on kolme kaasoa, pikkusiskoni, lapsuuden ystäväni ja toinen läheinen ystäväni. Sekä siskoni että lapsuuden ystäväni asuvat muualla Suomessa, joten koin tarpeelliseksi pyytää vielä samalla paikkakunnalla tällä hetkellä kanssani asuvaa toista ystävääni kaasoksi. On sitten ainakin yksi makutuomari mukana, kun pukua aikanaan täytyy sovitella . Muuten tehtävät varmastikin tulevat jakautumaan heidän kesken jokaisen kiinnostuksen ja osaamisen yms. mukaan.

Oman pukuni olen ajatellut olevan musta, jossa on valkoisia tai punaisia koristeita. Puku tulee varmastikin muuten malliltaan muistuttamaan ihan perinteistä A-linjaista morsiuspukua. Se perinteinen valkoinen ei vain ole se "minun juttu" . Muuten hääjuhlamme tuleekin varmasti olemaan aika perinteinen hääjuhla, ainoana poikkeuksena vain on tosiaan se kirkkovihkimisen puuttuminen, sillä emme kumpikaan kuulu kirkkoon .

Myös meille tulee lahjalista, jossa tulee myös olemaan häämatkatili. Koska tiedämme, että lähipiiriimme kuuluu ihmisiä, jotka karttavat rahan antamista lahjaksi, tulemme myös listaamaan muutamia muita lahjatoiveita. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni osallistuu häämatkakassamme kartuttamiseen

Meillä alustava vierasmäärä on tällä hetkellä noin 80 ja siinä olisi myös tarkoitus pysyä. Joka tapauksessa alle 90 . Haluamme, että mukana ovat vain lähimmät sukulaiset ja ystävät, joten ne kaikkein kaukaisimmat, joiden kanssa ei niin juuri olla yhteydessäkään, on karsittu pois.

Häitämme vietetään syksyllä 2013. Noin 80 hengen häihin on budjettimme näin alkuun noin 6000e. Tuo summa tulee varmastikin vielä matkan varrella muuttumaan (ja todennäköisemmin kasvamaan), mutta tarkoituksemme on kuitenkin päästä alle 9000e. Budjettimme ei sisällä häämatkaa, jonka tulemme todennäköisesti tekemään sitten hieman myöhemmin.

Meillä seurustelu alkoi joulukuussa 2007 ja vasta hiljattain kihlauduimme. Häitä vietämme syyskuussa 2013, joten kihloissa ehdimme olla melkein 1,5 vuotta.

Olemme molemmat kotoisin Helsingistä, mutta opiskelujen johdosta asumme Turussa. Pienen pohdinnan jälkeen tuntui myös häiden järjestäminen asuinpaikkakunnallamme hyvältä vaihtoehdolta .

Häiden aikaan, syksyllä 2013 olemme molemmat 26-vuotiaita ja seurustelleet melkein 6 vuotta. Sulhoni on häiden aikaan jo valmistunut ja työelämässä. Minulla sen sijaan on vielä häidenkin aikaan opintoja jäljellä ainakin pariksi vuodeksi eteenpäin. Meidän tarinamme menee näin: -Tapasimme marraskuussa 2007 -Seurustelumme starttasi saman vuoden joulukuussa -Yhteen muutimme huhtikuussa 2008 -Kihloihin menimme huhtikuussa 2012 -Ja häät vietämme syksyllä 2013