Olen eronnut pitkästä (14 v) avoliitosta viime vuoden alkupuolella. Nykyiseen miesystävääni törmäsin nettipalstalla, ja se oli menoa se... Miten voikaan "näin vanhana" hurahtaa tällä tavalla? Käytännössä ollaan asusteltu saman katon alla viime marraskuusta alkaen, vaikkakin näiden uusperhekuvioiden (huoltajuusriitoja vielä miehen puolella menossa) vuoksi joudumme pitämään käytännössä eri osoitteita varmaankin vuosikausia. Omalta osaltani yhteiselossamme on ollut kihlaushaaveiluja jo viime syksystä alkaen. Sormuksetkin on valmiina (ovat kylläkin vanhempani ihanat 60-luvun leveät retrosormukset). Saa nähdä, kelpaavatko sormukset miehelleni, kunhan aika on otollinen... Onneksi tuo "mahdollisesti tuleva mieheni" pitää vielä jalat maassa, kun itsellä se on välillä vähän vaikeaa.