Muakin inhottaa ajatus hääjuhlan keskipisteenä olemisesta. Onneksi mieskään ei sitten isoja häitä halunnut, joten karataan Las Vegasiin. En kyllä tiedä, miten muuten olisin osannut naimisiin menosta nauttia.

Mies oli vuosipäivänämme varannut minulle mitään kertomatta mini-sviitin hyvästä hotellista kotikaupungistamme. Oli vapunaatto. Mies houkutteli minut sinne keksityläl tarinalla kavereista, jotka olivat tulleet kaupunkiin juhlimaan vappua ja joita piti mennä moikkaamaan. Olin kauhean nälkäinen ja harasin pitkään vastaan hotellille menoa. Lopulta mies suostui, että käytäisiin nepalilaisessa syömässä ensin. (Mahtoi olla tuskastuttavaa, kun itse on kuin tulisilla hiilillä ja nainen vain jauhaa naan-leipää...) No, hotellille päästyämme salailuus säästyi huoneeseen asti. Siellä odotti ruusuja, vadelmia (mies oli metsästänyt mansikoita ihan kaikkialta, mutta ei ollut löytänyt), suklaata ja kuusenkerkkä-kuohuviiniä (alkoholitonta, sillä olin raskaana.) En ollut oikein edes ehtinyt tajuta, mistä oli kysymys, vaikka ihmettelin, miksei huoneessa ollutkaan miehen kavereita. Mies polvistui eteeni ruusukimppu kädessä ja kysyi, menisikö maailman ihanin nainen hänen kanssaan naimisiin. Se oli kyllä ihana päivä.

Heippa! Kommentoinpa minäkin. Meillä on myös suunnitelmissa häät Las Vegasissa. Matka on jo varattu, joten suunnitelmista tulee tottakin, Meillä tämä ratkaisu johtui oikeastaan enemmän minusta. Niin kauniina kuin pidänkin perinteisiä häitä, olen aivan liian laiska, itsekäs ja saita järjestämään sellaisia itse. Ajatuskin ahdistaa, että pitäisi varailla paikkoja, vertailla pitopalveluja ym. Olisin itse aivan valmis panostamaan häihin kivojen vaatteiden ja maistraatti-/tuomioistuinvierailun verran. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että häät pitää olla. Samalla miestä kuitenkin ahdisti häiden järjestäminen ja niissä huomion keskipisteenä oleminen aivan yhtä paljon kuin minua. Kompromissinä päädyttiin tähän Las Vegas -ratkaisuun. Jos olen rehellinen, niin stressaan myös tätä vaihtoehtoa vähän, koska meneehän siihenkin tarpeettomasti rahaa ja otamme mukaan alle vuoden ikäisen lapsemme. Silti olen sitä mieltä, että helpommalla pääsin Vegas-vaihtoehdon kanssa. Meillä se siis edusti keskitietä perussiviilivihkimisen ja isomman luokan häiden (miehellä on iso tuttavapiiri ja suku) välillä. Me aiomme käydä myös tarvittavan paperisodan, niin että Vegasin seremonia jää ainoaksi. Tässä vähän kadehdin teitä, jotka valitsette tuon yksinkertaisemman vaihtoehdon, eli toisen vihkimisen täällä. Tässäkin asiassa miehelle oli periaatteessa tärkeää, että mennään oikeasti Amerikassa naimisiin. Toivottavasti tekin saatte tehdä juuri niin kuin haluatte häidenne suhteen. Kurjaa on tuollainen, että paineet ulkopuolelta määrittelevät liikaa, miten niinkin henkilökohtaisesti tärkeä asia kuin naimisiinmeno pitäisi hoitaa. Meillä ulkopuoliset paineet olivat kai enemmän miehen puolella, siksi tämä Vegas-suunnitelma, koska se selittää,miksi varsinaisia häitä ei järjestetä. Jos mentäisiin ihan vain maistraatissa/tuomioistuimessa, niin mies kokisi pahoittavansa liikaa mieliä ja joutuvansa selittelemään asiaa. Tsemppiä ja onnea matkaan!