-mimi

Rouva
  • Content count

    71
  • Joined

  • Last visited

About -mimi

  • Rank
    Juniori
  • Birthday 08/02/93

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Helsinki
  1. Yhdessä 2 v, kihloissa 8 kk
  2. Mä olen myös sitä mieltä että mitään teemaa ei tarvitse olla. Meidän häissä on ihan perus väriteema, muttei sen kummempaa. Toki jos on henkeen ja vereen vaikka Star Wars-fani ja tuntuu luonnolliselta järjestää häät sillä teemalla niin hyvä niin, mutta jos ei tule mieleen mitään erityistä niin ei ole pakko hakemalla hakea
  3. En tiedä olenko jotenkin kauhean vanhanaikainen, mutta musta tuntuisi hassulta olla kihloissa ilman kosintaa. Te joille tämä on osunut omalle kohdalle: miten sormuksen ostosta sovittiin? Tai siis, millä sanoilla? Kun minusta "mennään kihloihin" tarkoittaa juuri sitä lupausta naimisiinmenosta, enkä itse ainakaan osaisi pitää kihlojen ostoa ja varsinaista kosintaa erossa toisistaan. Meidän kihlausaika kesti 8 kuukautta. Tosin alussa olimme juuri yksi näitä sittenjoskus-pareja, mutta kappas vaan kun parin kuukauden päästä iski armoton hääkuume pitkät kihlaukset ovat sinänsä ok, jos on jotain painavia syitä miksi ei olla menossa naimisiin - meillä painoi vaakakupissa opiskelut ja rahatilanne, ja muutamalla tutulla häitä viivästytti raskaus tai ihan pienet lapset, niin eivät viitsineet järkätä suurta hääjuhlaa vauva-arjen keskelle. Ikikihlaukset ovat mun mielestä vähän hölmöjä, tai juuri nämä teinix-ihkukihlat. Kihlautuminen - ja kosintaan suostuminen - tarkoittaa sitä, että on valmis menemään naimisiin. Sille ei sitten voi mitään, jos elämäntilanne tekee tepposet vaikka tahtoa on.
  4. Meillä näin: Pihistys - morsiamen puku (sattui olemaan luultua halvempi) - sulhasen puku (ostettu alesta mutta istuu kuin unelma) - korut ja tiara (ostin Glitteristä, ja ovat todella kauniita eivätkä näytä halpisrihkamalta!) - kengät (ei tarvitse ostaa uusia kun molemmilla on jo kaapissa pukuun sopivat) - ei häämatkaa, ainakaan heti häiden jälkeen - ei heittokimppua - ei save the date-kortteja, ja kutsut askarrellaan itse - koristelut (juhlapaikka on jo valmiiksi upea, vain kynttilät tarvitsee tuoda) - valokuvaaja (isäni opiskelee valokuvausta, ja hommaa opiskelukaverinsa meille kuvaamaan kaverihintaan) Panostus: - ruoka ja juoma - vieraslista (pistettiin elämä risaiseksi ja kutsuttiin melkein 120 henkeä) - meikki ja kampaus (en todellakaan osaisi räpeltää rajauksia silmiin hermostuneena hääpäivän aamuna..) - hääyö hienossa hotellissa
  5. Onko teidän mielestä jatkot pakolliset tai toivottavat? Meillä on myös vihkiminen neljän aikoihin, sen jälkeen siirrytään juhlapaikalle jossa on A-oikeudet ja siellä saa olla klo 01.00 asti. Juhlapaikka on siinä mielessä haasteellinen että häämme ovat "vieraassa" kaupungissa, eli emme itse eikä kukaan vieraista asu siellä. Se taas meinaa sitä, että useimmat ovat omalla autolla liikkeellä eivätkä voi kauheasti juoda eli tuskinpa heitä jatkot houkutteleekaan. Lapsiperheet ja vanhemmat henkilöt varmaan haluaa lähteä jo ennen yhtä kun kotikaupunkiin on tunnin matka..eli olen jotenkin ajatellut että jatkoja ei tarvita ollenkaan kun hääjuhla itsessään vain on tarpeeksi ihana Mutta mitä mieltä olette? Onko häät ilman jatkoja vain puolikas juhla vai riittääkö -pelkkä- illanvietto juhlapaikalla vieraille?
  6. Hei mäkin kuulisin mieluusti vinkkejä talvihäitä varten! Tai no, suuri päivämme on 1.12 eli saa nähdä onko oikeasti talvi ja lunta vai meneekö räntäkeleiksi.. Itselläni tuli mieleen yksi asia joka on hyvä pitää mielessä: pimeys. Olin jo kovaa vauhtia haaveilemassa että kun tullaan kirkosta niin vieraat puhaltaa saippuakuplia meidän päälle - no se vihkiminen on neljän jälkeen, ja joulukuussa siihen aikaan on jo sen verran hämärää että mitkään kuplat ei kyllä näy vaihdettiin siis heittelyaktiviteetit tähtisädetikkuihin! Itseäni viehättää talvihäiden ideassa juuri iltajuhlan tunnelmallisuus kun ulkona on pimeää ja kynttilät palaa, ihanaa ja tässä järjestellessä olen huomannut samoja asioita kuin mitä ellimin sanoi: talvella ei juhlapaikat ole yhtä buukattuja kuin kesällä, eli toivomansa päivämäärän saa helpommin ja mahdollisesti jopa halvemmalla. Vieraidenkin puolesta juhlat saattavat olla ikimuistoisemmat kun eivät sekoitu miljooniin muihin kesähäihin. Kirkon lämpötilasta en tiedä, mutta kun kävimme katsomassa juhlapaikkaamme kyselin juuri tuosta että onko talvella kylmä. Pitopalvelun täti sanoi että päinvastoin, ennemminkin ongelmana on kesäisin juhlapaikan kuumuus, täytyy pitää ikkunoita auki yms. Sen sijaan salissa on talvella juuri sopivan lämmin.
  7. mä en ole mieltynyt mihinkään kuulemaani häämarssiin, niin musiikin puoliammattilaisena sävelsin sen lopulta itse eiköhän kanttori suostu sen soittamaan, jos väsään hänelle siitä nuotit.
  8. Mun sulhanen osallistuu kyllä jos käsketään ja annetaan selkeä tehtävä ("etsi hääauto!"), mutta eipä tuo oma-aloitteisesti saa paljoakaan aikaan. Nytkin se pelaa sohvalla pleikkaa vaikka kyllä tietää että pykään parhaillaan lopullista vieraslistaa :/ Toisaalta tykkään tehdä itse, olen juuri sellainen että muut eivät aina osaa tehdä mun vision mukaan
  9. Apua, luin tämän ketjun läpi eilen ja totesin itsekseni että hyvä, minulle ei ole ainakaan näitä hääpainajaisia vielä tullut. No kuinkas sitten kävikään, heräsin tänä aamuna kylmän hikisenä hääaiheisesta painajaisesta Kylmä fakta meidän vihkimisestämme on, että meillä on vain 45 minuuttia aikaa koko kirkkohössötykseen - siinä ajassa pitää ehtiä sisään, naimisiin ja pois seuraavien hääseurueiden jaloista. No, tässä unessa edellinen hääpari oli päässyt kirkkoon vasta vähän myöhässä, niin heillä oli vielä jutut kesken kun meidän seurue saapui jo paikalle. Jouduimme odottamaan että he saavat itsensä ulos kirkosta, ja siinä kesti sitten sen verran aikaa että olimme auttamatta myöhässä aikataulusta. Pappi huomautti meille, että nyt olisi tärkeää sitten aloittaa heti kun mahdollista ettei mene yhtään myöhempään. Olin hermostuksissani kun meillä oli niin hitsin kiire, ja auta armias kun yhtäkkiä kaikki läheiseni olivat ihan mahdottomia! Periaatteessa ihan samanlaisia kuin todellisuudessakin, mutta jotenkin heidän negatiiviset ominaisuutensa korostuivat - he olivat jonkinlaisia karikatyyrejä itsestään. Äitini seilasi ympäri salia juttelemassa kaikille tutuille eikä voinut istua paikalleen. Hän myös halusi, että minä, siis morsian, olisin tuonut hänelle lasin vettä! isäni taas piti saattaa minut eli olisin kaivannut häntä kirkon ovelle käsipuoleeni, mutta hän olikin alttarilla valokuvaamassa eikä malttanut tulla luokseni. Sulhanen oli paikallaan, muttei vaan tajunnut tilannetta eikä osannut ottaa vastuuta, ja osa sukulaisistani ei edes ollut sisällä kirkossa vaan jäi juttelemaan keskenään kirkon portaille. Minä pyysin, käskin, huusin ja lopulta itkin, kun kukaan ei vaan suostunut menemään paikalleen että oltaisiin voitu aloittaa. Meille varatusta kirkkoajasta oli jo mennyt puolet, ja paniikkini vain kasvoi kun tajusin että pilaan itkullani huolella tehdyn häämeikin. Nyyh Eipä tarvinnut tuota unta paljoa tulkita - olen ajoittain tuntenut, että olen jäänyt vähän yksin hääjärjestelyjen kanssa ja että joudun pitämään ihan kaikki langat käsissäni. Kaipaisin perheeni tukea enemmän, ja sitä että sulhanen olisi häiden suhteen vähän oma-aloitteisempi. Noh, tuollaisen katastrofin varmaan pystyy kuitenkin välttämään
  10. Me tavattiin syksyllä 2009 lukion ekana päivänä, tultiin samalle luokalle. Hän oli kuulemma tykännyt minusta heti alussa, mutta minä olin niin ihastunut toiseen poikaan etten huomannut, ja hänkin oli sitten lopulta todennut ettei minua ikinä saa ja unohtanut koko jutun vuotta myöhemmin , elokuussa 2010 päädyimme sitten kuitenkin parin mutkan kautta yhteen Elokuussa 2011 muutimme yhteen, lokakuussa 2011 kihloihin ja nyt elokuussa 2012 häät
  11. Juu, minutkin saa tuomita syylliseksi teinikihlaukseen. Ja hei, samalla vielä teiniavioliittoon! Ja yritämme teiniraskautta! Hirveän vastuutonta! Tilanne on siis se, että menimme 18-vuotiaina kihloihin. Ja nyt sitten 10 kuukautta myöhemmin menemme 19-vuotiaina naimisiin. Eli meille kihlaus on ehdottomasti lupaus avioliitosta. Ja kyllä, olimme jo ehtineet olla yhdessä hyvän aikaa kun menimme kihloihin - mistään salamasuhteesta ei ole kyse. En kyllä allekirjoittaisi täysin tuota "kihloihin voi mennä kuka tahansa, kenen kanssa tahansa"-väitettä, koska kihlaus on nimenomaan päätös siitä että tullaan menemään naimisiin. Eli sohvansa kanssa ei voi mennä kihloihin, kun ei sitä ikinä voi viedä vihillekään. Sen sijaan 15-vuotiaat voivat vapaasti mennä keskenään kihloihin, koska he voivat päättää menevänsä täysi-ikäisinä naimisiin. Eli naimapäätös on tehty. Esimerkki on nyt todella hölmö ja kärjistetty, mutta ehkä ymmärsitte pointtini? (voihan sitä sormuksen laittaa sormeensa ja kertoa kaikille menneensä sohvan kanssa kihloihin, mutta se ei kyllä ole nyt ihan se juttu mitä kihlaus tarkoittaa....) Myöskään "naimisiin ei voi mennä ilman kihlausta" ei ole ihan täysin oikein. Kihlaus tapahtuu sillä siunaaman hetkellä kun päätös naimisiinmenosta tehdään. Eli jos kävelette maistraatin ohi, ja yhtäkkiä keksittekin karata naimisiin samantien, niin silloin kihlauksen kesto on sen 20 minuuttia, joka on päätöksen ja vihkimisen välillä. (Olettaen tietty, että esteidentutkinta on tehty, ja saatte mennä naimisiin!) Eli vaikka sormuksia ei olisikaan, kihlaus on olemassa se on se teidän yhteinen päätös.
  12. me ostettiin mun sormukset "väärinpäin", tai oikeastaan amerikkalaiseen tyyliin - niin että timantit ovat kihlasormuksessani ja vihkisormus on sitten sileä. En edes tiennyt että sen kuuluisi mennä toisinpäin eipä sitä kukaan kylillä mitenkään ihmetellyt tai kritisoinut, ihailivat vaan ja olivat sitä mieltä että kaunis sormus tosin sormukseni on kyllä aika yksinkertainen ja kivet aika hillittyjä. kolme kirkasta, pyöreää ja keskikokoista kiveä rivissä ja se on siinä
  13. Mulla oli timantit kihlasormuksessa, ja vihkisormus on sitten sileä, molemmat valkokultaisia. Kihlasormus maksoi muistaakseni alennuksella n. 480 euroa, normaalihinta oli ehkä 650. Miehen sormus ja minun vihkisormukseni maksoivat kumpikin 150,20 € eli sormukset tulivat yhteensä maksamaan noin 780 euroa helpolla selvittiin!
  14. Hihhih, toivottavasti en! Mun sulhasen veli on vasta 13, niin toivottavasti ei olis ihan vielä naimisiin menossa
  15. Mäkin pelkään että meen ihan vesiputoukseksi alttarilla. Tosin varsinainen vihkiminen tapahtuu jo 4 kuukautta aikaisemmin rantakalliolla, ja silloin annan itselleni luvan itkeä siellä kuitenkin on vaan lähimmät ja rakkaimmat paikalla, eli noin 25 ihmistä. Kyllä ne varmaan kaikki on ennenkin nähnyt mut kyynelissä... sen tilaisuuden luonne on muutenkin vähän sellainen ettei paljoa haittaa jos on ripsarit poskilla. Se liiton siunaus sitten taas...pelottaa jo etukäteen, kun 120 silmäparia katselee mua ja sulhoa siinä papin edessä. Meikeistäkin tulen varmaan stressaamaan että pysyykö ne onneksi osaan sentään tarpeen vaatiessa itkeä hiljaa. Kyyneleet virtaa ja naama punoittaa, mutta pystyn olemaan vollottamatta jos on ihan pakko. Mutta hei, itkuherkät kanssasisaret: muistakaa että Vickan ja Danielkin itkivät prinsessahäissään, ja koko Ruotsin kansa näki sen...meidän häitä ei kuitenkaan varmaan televisioida sitäpaitsi se liikuttuminenhan oli kaikkien mielestä tosi söpöä!