syksyllä2012

Mä olin häissä, joissa photobooth oli silleen järkätty, että siinä samalla pöydällä missä oli ohjeet, oli sellanen digipokkari ja sit vaan aina pyydettiin jotain vieressä olevaa ottamaan kuva. Toimi ihan hyvin niin, ja itsekin ajattelin meidän häissä tehdä näin.

.

Mies ajaa. Hän myös saa vastata täysin hääauton hankinnasta yms, autoharrastaja kun on henkeen ja vereen. Ensisijaisesti haussa on kai joku kaksipaikkainen, eli siinä tapauksessa ei muita vaihtoehtoja oiskaan, mutta vaikka auto sitte olis isompi, niin silti hän aikoo itse ajaa. Sopii mulle.

Tää on kyllä niin ihana väriyhdistelmä. Ei vaan oikein meidän syksyhäihin sovi, eikä kyllä muutenkaan olla mitään "vaaleenpunasia" ihmisiä. Mutta siis nää kuvat on niin ihania kaikki!

Huomasin, ettei täällä ole mitään mainintaa Markus Grönforsista ( http://magio.fi/ ). Tutun tuttu, josta olen kuullut paljon hyvää. Kavereiden suositusten sekä nettisivuilla olevien kuvien perusteella uskalsin sitten häneen ottaa yhteyttä, ja nopeasti saimmekin sovittua sopivasta kuvauspaketista. Yhteydenpito on tähän asti ollut erittäin miellyttävää, ja uskallan häntä suositella jo nyt, vaikka häämme eivät ole vielä olleet.

tiara ja sukkanauha häämessuilta, sukkanauha tais olla ensin.

Meillä ei kyllä tulis kuuloonkaan, että mies ottaisi mun nimen, ihan siitäkin syystä, että itse en koskaan ole omasta sukunimestäni pitänyt, ja innolla jo odotan että pääsen siitä eroon. Sensijaan yhdet tutut teki niin, että he kivi-paperi-sakset -menetelmällä ratkaisivat asian matkalla maistraattiin, ja molemmat ottivat sitten naisen sukunimen.

Tällainen löytyi täältä naikkareilta, ja vähän muokkasin sitä omaan korvaani sointuvammaksi : ”Tuliko haava, hajosiko sukka? Ratkennut sauma tai takussa tukka? Kalvaako kenkä, särkeekö pää? Älä anna sen vaivata enempää! Löytyy apu korista tästä, Lakkaavat huolet häiritsemästä!”

Meille tulee kuutta henkeä kohti yksi maljakko, jossa kukka sekä kelluva kynttilä, ja pöytäkolmio. Lisäksi kaikille on hääkarkkirasia ja alussa pöydissä on vielä lautasliinat, joten uskon tuon määrän olevan ihan riittävä.

Ostin Ikeasta niitä koivunvärisiä kehyksiä mitä sai eurolla kolme, ja maalasin ne sit ikean antiikinvärisellä kuultomaalilla paremmin teemaan sopiviks. Ideana on et niihin tulis pöytänumerot, vielä on vaan vähän mietinnässä et miten. Luultavasti ihan vaan kirjotetaan paperille se numero, mut toisaalta houkuttelis myös toi idea, että ottais valokuvat missä me pidetään sitä pöytänumeroa. Hmmm..

Tää on asia jonka kanssa pitkään painin, sillä oon aina ollut ehdottomasti sitä mieltä, että hääpari saa nähdä toisensa vasta alttarilla. Mutta, meillä on vihkiminen vasta kolmelta, emmekä aio juhlia myöhään, niin oli vaan pakko todeta, että loppuu aika kesken, jos vielä vihkimisen ja juhlan välissä lähtis ottaan kuvia.. Jouduin nyt siis pitkin hampain suostumaan siihen, että valokuvaukset on ennen vihkimistä. Onkai se parempi niin, ihan jo kampauksien yms kannalta.. Mut silti.. Huoh. Nojoo. Edeltävä yö vietetään erikseen (muutetaan vasta häiden jälkeen yhteen), ja puvunkin aion kyllä pitää salaisuutena siihen kuvaukseen asti. Kyllä tämä järjestely tietysti tuntuu kaikkein järkevimmältä ja käytännöllisimmältä. Ja ehkä mäkin tähän ajatukseen vielä ehdin tottua.

Mä ajattelin sellasta, että ensimmäisenä tulisi kaasot, ja seuraavana sulhaspoika ja morsiusneito. Jälkimmäiset ovat niin arkoja, etteivät varmasti uskaltaisi ensimmäisenä lähteä (hyvä, jos uskaltavat ollenkaan...), joten tämä olisi varmasti meidän kannalta paras. Kuitenkin tahdon itse morsiamena tulla isän kanssa viimeisenä.

Kaikki askartelutarvikkeet (kutsut, kolmiot, paikkakortti/hääkarkkirasia [=tulitikkuaski], kirkko-ohjelmat ja toivottavasti vielä myös kiitoskortit) ja kirjekuoret on tähän mennessä maksaneet arviolta n.70-80e. Vieraita kutsutaan n.100, kutsuja tulee jotain 43 muistaakseni. Eniten varmaan meni kartonkeihin, jotka ostin sellasina A4-kokoisina, vaikka näin jälkiviisaana oonkin todennut, että siitä olis selvinnyt paljon halvemmalla kun olis ostanut niitä isoja. Mut toisaalta en myöskään ole niistä isoista löytänyt mistään yhtä täydellistä helmiäiskuparisävyä, eli saatiin nyt ainakin sellaset kun haluttiin. Ja sitä on niin paljon, että pitäis kyllä riittää ihan kaikkiin askarteluihin. Suurinta osaa kutsuttavista nähdään onneksi aika usein, eli postimerkeissä koitetaan vielä säästää.

Huhhuh, oma puku alkaa näyttää ihan tylsältä, kun näitä ihanuuksia katselee.. Tässä kuitenkin omani: http://www.specialday-ireland.com/marcel.html Tosin sellaisilla eroilla, että omani värikoodi on ivory/cappuccino, eli noi kirjailut on sellasia ruskean/kullan värisiä, ja kangaskin on ehkä hitusen "kellertävämpi". Ajattelin vielä askarrella jonkun ruusukehomman tohon "loveen", ja niihin kukkiin tulisi siis sitä ruskeeta väriä, samoin kun tekisi mieli vaihtaa tuo nyöri ruskeaksi. Mut katsotaan