Coordinator

Me kävimme tilaamassa miehelle kultasepältä uuden sormuksen ensi elokuussa koittavan 10-vuotishääpäivän kunniaksi. Alkuperäistä sormusta oli ensin pienennetty, mutta siitä tuli hiukan liiankin pieni. Koska tarve oli suurentaa sormusta, päätimme samalla teettää kokonaan uuden, näyttävämmän sormuksen. Mies saa nyt entisen 4-millisen sormuksensa tilalle 5,5 millisen, joka on tehty sulattamalla vanhan sormuksen kulta ja lisäämällä tarvittava määrä uutta kultaa. Aika kalliiksihan tämä tuli kun vertaa samankokoisen sormuksen hintaan kultaliikkeen rivimallistossa, mutta nyt alkuperäinen sormus tunnearvoineen on mukana uudessa ja onhan sepän tekemä sormus kuitenkin uniikki kappale.

Tässä on hieno, mutta kallis hanaviinin tarjoiluastia:

Vihkikaavassahan kysytään, että tahdotko ottaa n.n.:n aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti. Mä ainakin tahdoin ja tahdon edelleen rakastaa miestäni aina kuolemaan asti. Tahtominen ei ole sama asia kuin se, että vannotaan ja luvataan liiton kestävän kuolemaan asti.

Tequilan ruoista vielä.. "Ala carte" -paikoissa (allasravintola illalla = pihvipaikka ja rantaravintola illalla = meksikolainen) oli mun mielestä ankea massa-pikasyöttölä-meininki. Olin kuvitellut (naiiviuttani) että ala carte tarkoittaa, että saa valita pitkältä listalta mieleistään syötävää. Mutta siellä olikin muistaakseni viisi-kuusi pääruokavaihtoehtoa, ja alkuruoka sekä jälkiruoka olivat kaikille samat. Mielestäni on vähän hämäävää kutsua tuollaista ala carteksi. Lisäksi ruoat tarjoiltiin niin nopeaan tahtiin, että tuli sellainen tunne, että parempi mitä nopeammin poistumme ko. ravintolasta. Minusta siitä oli juhlatunnelma kaukana. Mehän emme olleet varsinaisesti häämatkalla, mutta jos olisimme olleet, niin pettymys ravintoloihin olisi ollut vielä suurempi. Tosiaan vaikea sanoa, kuinka paljon ruokapettymykseni johtui alkuraskauden oudosta olotilasta ja kuinka paljon siitä oli ns. oikeutettua. Esimerkiksi työkaverini, joka parhaillaan lomailee Tequilassa toista kertaa, pitää Tequilan ruokia ihan fantastisina. Ja meillkään mies ei huomannut buffan haisevan pahalta ja ihmetteli kovasti minun reaktiotani (lähes nenääni pidellen kävin aina hakemassa ruokaa sieltä, mikä ei suoranaisesti kiihottanut ruokahalua...).

Olenkohan minä todellinen harvinaisuus, kun mun mielestä Riu Tequilan ruoat ei olleet kauhean hyviä? Ihan OK olivat siis, mutta ei mitään kovin kehumisen arvoista. Toisaalta, olin raskaana ja hyvin alkuvaiheessa (rv 7) ja kaikenlaista ällötystä ja öllötystä tuli vähän milloin mistäkin. Jotenkin jäi vaan sellainen mutu-tuntuma, että ilman raskauttakaan en olisi osannut pitää Tequilaa minään ruokaparatiisina. Kaikissa ruokapaikoissa oli melko luotaantyöntävä massameininki, ja lisäksi mun mielestä siellä isossa buffassa haisi pahalle. Onneksi terassillakin sai syödä :-) Mies kyllä tykkäsi Tequilan ruokatarjonnasta. Itse sain parhaan ruokani italialaisessa ravintolassa Carmenin keskustassa (pasta carbonaraa...).

Ei vaan kaason ja bestmanin pitää lähtökohtaisesti olettaa, että morsiuspari ei halua vihkimistilaisuuteen mitään pelleilyjä! Itse olisin ainakin järkyttynyt kovasti, jos joku olisi "hupaillut" meidän elämämme ainoassa vihkimisessä ilman, että meitä on varoitettu (ja että olisimme voineet pyytää unohtamaan tällaisen idean kokonaan).

Kolmelle kaasolle ostin kullekin Kultajousesta kaulakorun. Korussa on punaista, joka oli meidän hääväri ja muistuttaa siten heitä tärkeästä kunniatehtävästään. Bestman saa Leathermanin ja termospullon, joihin on kaiverrettu "Matti the Best Man". [nimi muutettu ]

Minäkään en töissä saa joka paikkaan tunnuksia uudella nimellä. Käyttäjätunnus on ainakin yhdessä ohjelmassa vanhan sukunimen johdannainen, ja sitä ei kuulemma muuteta. Uuden sukunimen käyttö kun vaatisi aivan uudet tunnukset. Nyt vähän harmittaa, mutta kohta en varmaan edes muista koko asiaa. Yliopistolla mun nimen vaihtumisesta ei vielä edes tiedetä. Ennen valmistumista, joka on joskus tänä syksynä, mun täytyisi kai nimi sinnekin muuttaa, että tutkintotodistukseen tulee oikea nimi.

Aika vaikea niitä on tässä ruveta luettelemaan. Itse ostaisin kaupasta esim. Finnhits-levyjä tai Suomipop-levyjä, jos haluaa uudempaa musaa. Paula Koivuniemen "Parhaat" tms. levy...

Kaikki vähänkään allergiset: olkaa varovaisia hunajan kanssa! Laitoin yhtenä jouluna varmaan melkein 10 vuotta sitten saunassa kasvoilleni hunajanaamion (siis lähes pelkkää hunajaa, en muista oliko seassa muutakin). En tosiaankaan saanut silkinsileää ja ihanaa ihoa, vaan naama oli pienen hetken kuluttua punainen ja kutiseva. Sisältääkö tuo hunaja sitten esimerkiksi siitepölyä, en tiedä, mutta itse en ainakaan hunajaa enää päälleni sotke.

Ja sanon vielä yhden jutun: jos kirkolla itsellään olisi näitä "hääjäsenyyksiä" vastaan jotakin, se olisi tämän mahdollisuuden poistanut. Esimerkiksi sellainen sääntö, että kirkkoon täytyy olla kuulunut ainakin viisi vuotta ennen vihkimistä, toimisi tässä aika hyvin.

Onhan sinusta järjetöntä ja loukkaavaa sitten myös se, että kymmenet tuhannet ihmiset kuuluvat kirkkoon, vaikka eivät usko? Minusta kirkkoon liittyminen häiden takia ja ei-uskonnollisten rutiininomainen kirkkoon kuuluminen ovat ihan yhtä järjettömiä juttuja. Juuri kukaan ei suureen ääneen huuda ns. tapa"uskovaisten" olevan moraalittomia idiootteja, joten miksi niin tehdään kirkkoon liittyvien naimisiinmenijöiden kohdalla?

Tällaista fonttia = Lucida Calligraphy

Ööh, minulle kävikin niin, että ei ole varmaa, saanko kyseisiä kenkiä. Minä tyhmä en niitä silloin ostanut aikanaan, kun ajattelin, että ne saa myöhemminkin - tänään kävin Morsmaikussa, ja olisin ostanut kengät - kokoni oli mennyt jo! Nyt sitten ehkä tilaan samat kengät netistä, tai ostan ne muualta. Mutta siis ilmeisesti vien kengät Morsmaikkuun. Morsmaikku on niin laatuliike, että uskon, että värjäys onnistuu hyvin. Eivät he niitä muuten tekisi.

Minulle värjätään Morsmaikussa satiinikengät, jotka ostan sieltä. Merkki myös Rainbow Club. Ne värjätään saman väriseksi kuin pukuni alaosa, eli tummanpunaiseksi. Hinta oli 32,-. Lopputulos selviää vasta vähän ennen häitä

Kihloissa on molemmilla puolison kummatkin etunimet ja päiväys. Minun vihkiini tullee päivämäärä ja sana "ikuisesti". Tai jokin muu, mutta tuskin nimiä.

http://www.hobbyhouse.fi/catalog/ Tilasin meille täältä paperiset ruusut kutsuihin. Hyvää palvelua ja nopea toimitus.

Kahdeksan kuukautta ennen häitä tehtiin tilaus. Jo kaksi kuukautta sitä ennen olin tiennyt, että juuri se sormus on paras ja ihanin. Nyt se on ollut kuukauden verran kotona, ja on upea edelleen

Jos olisin ketjun aloittaja, luottaisin ennalta sovittuun "järjestysmiesmenettelyyn", joka kuvattiin aiemmissa viesteissä. Ja toisaalta luottaisin myös siihen tapajuopon suureen toleranssiin: hyvinkin voi käydä niin, että tapajuoppo juo suht huomaamattomasti, kun taas "käytösmopo" lähtee käsistä ihan muilla ihmisillä. Minunkin läheiseni on alkoholisti, mutta silti uskon, että on tosi huonoa tuuria, jos hän rupeaa rettelöimään.

Minusta asia on kyllä niin, että mikäli lasten puolisoiden avio-oikeudet on testamentissa suljettu pois, niin silloin peritty omaisuus jätetään osituksessa kokonaan laskelmien ulkopuolelle. Kommentoisiko joku lakiasioita tunteva tätä?

Ei riitä. Molempien on kuuluttava johonkin uskontokuntaan, ja toisen oltava ev. lut. jotta pari voidaan vihkiä kirkossa. Jos vain toinen kuuluu, pelkästään avioliiton kirkollinen siunaus on mahdollinen. http://www.amoriini.com/Sivusto/Osasto/Vih...irkollinen.php: Suomessa kirkollinen ja siviilivihkiminen ovat vaihtoehtoisia. Molemmilla on yhteiskunnallinen pätevyys. Kirkollinen vihkimisoikeus on niillä kirkoilla ja uskonnollisilla yhteisöillä, joille valtioneuvosto on sen myöntänyt. Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos vain toinen vihittävistä on evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, kirkollinen vihkiminen on mahdollinen, kun ev.lut. kirkkoon kuulumaton osapuoli on jonkin muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen.

Missä kirkossa tällainen käytäntö on, että vain toisen vihittävistä tarvitsee kuulua kirkkoon, jotta kirkkohäät ovat mahdolliset?

Minä liityin kirkkoon, ja nimenomaan yhden periaatteeni takia. Periaate kuuluu: miksi loukata tärkeitä ihmisiä pitämällä päänsä asiassa, jolla itselle ei ole valtavaa merkitystä, mutta heille on. On kysymys toisten ihmisten vakaumuksen kunnioittamisesta tilanteessa, jossa oma vakaumus ei ole vahva suuntaan eikä toiseen. Eli vaikka en kuulunutkaan kirkkoon aikaisemmin, liityin ihan sen takia, että saamme kirkkohäät - ne kun ovat miehen puoleiselle suvulle hyvin tärkeä asia. Maistraattivihkimisen valitseminen olisi johtanut suurempaan tuskaan ja vääntöön kuin se, että kävin vaivihkaa kirkkoherranvirastossa täyttämässä yhden paperin. Ja ei tarvitse sitten muistuttaa, että nämä ovat minun hääni, sen kyllä tiedän. Ja tuosta kirkosta juhlapalveluna: Niin kauan, kuin kirkon ja valtion siteet ovat nykyisen lailla hyvin vahvat, ei mielestäni ole mitään ihmeteltävää siinä, että kirkollista vihkimistä pidetään normina ja kirkko saa vähän "juhlapalvelun" aseman.

Kävin O. Mannisen liikkeessä ihailemassa vihkisormuksia. Palvelu oli mahtavaa, takkikin autettiin päälle lähtiessä Se 20 prosentin opiskelija-alennus ei taida ulottua 1000 euron timanttisormuksiin? Se olisi aika uskomatonta...