Minullakin on mies, joka ei halua olla huomion keskipisteenä. Hän ei ole koskaan pitänyt itseensä kohdistuvasta juhlinnasta kuten aikuisiän syntymäpäivistä, rippijuhlistaan tai muusta vastaavasta. Monta kertaa olemme käyneet vakavia keskusteluja siitä, haluaako hän ylipäätään naimisiin kanssani, koska ajatus häistä on hänelle hiukan vaikea. Mutta hän sanoo, että huomion keskipisteeksi joutuminen jännittää. Minäkin ehdotin maistraattivihkimistä, mutta sukumme eivät kuulemma hyväksyisi sitä (totta, ja kyllä minäkin jonkinlaiset juhlat haluaisin pitää). Olen yrittänyt lohduttaa mm. sanomalla, että sehän on meidän päivämme ja että aion olla niin ihana ja kaunis, että hän ei edes huomaa ketään muita ihmisiä Saa nähdä, pystyykö mies hääpäivän lähestyessä muodostamaan siitä positiivisempaa ennakkokuvaa itselleen.