Kvaakku

Meillä mies maksoi kihlat. Vihkin maksamisesta ei olla puhuttu vielä, mutta luulen, että maksan sen ainakin suurimmaksi osaksi itse, sillä tuloni ovat isommat kuin miehen. (OT onpa kiva, että mulla on mies jolle enemmän tienaava nainen ei ole ongelma!!)

Meidän häät on toukokuun lopussa ja mua polttelisi kauheasti käyttää koristelussa koivunoksia, kun ne lehdet on parhaan värisiä just silloin. Mahdollisia ongelmia on ainakin kaksi. Ensimmäinen on allergiat. Mietin riitäisikö jos nyppisi norkot pois ja huuhtelisi ne oksat niin niissä ei olisi siitepölyä enää..? Toinen ongelma on, että mitä niille koivunoksille tekisi. Olisi ehkä kiva sitoa ne jotenkin köynnöstyyppisesti menemään pöydän keskellä, mutta tuleeko niistä sitten liikaa saunavihdan näköisiä..? Ja nyt on talvi niin ei voi edes mallailla. Onko kenelläkään koivunoksa-kokemuksia jaettavaksi?

http://photos.weddingbycolor-nocookie.com/p000020834-m164331-p-photo-430539/1a0bb-ORIG-kilt.jpg Tätä se sit varmaan on. Kompromissit kuuluu hyvään parisuhteeseen, eikö...?

Hieman asiaa sulateltuani sanoin sulhaselle, että jos se kiltin laittaminen on tärkeää, niin sitten nielen sen, enkä valita. Huoh. Sulhanen sanoi sitten mulle vaan, että oma vikas kun sanoit kyllä pitkätukkaiselle miehelle, jolla on kiltti. Niinpä niin.

Apua... Sulkki ilmoitti, että haluaa mennä naimisiin kiltti päällä. En tiedä onko mussa naista menemään naimisiin miehen kanssa jolla on poninhäntä ja hame. o_O Hän on puoliksi Irlantilainen ja omistaa kiltin, eli ei se niin kaukaa haettu juttu oo. Mutta. Mun hääpuku on todella yksinkertainen ja elegantti kun taas kiltti on kaikkea muuta, siinä on jos jonkinlaista killutinta, puukkoa ja munakukkaroa eikä se mun mielestä sovi yhtään. Yyyh, kun mä haluaisin komean ja miehekkään sulhasen puku päällä, enkä karvaisia polvia vilkkumasta mekon alta!!

Meidät vihitään mun lapsuudenkodin takapihalla, mikäli vettä ei sada kamalasti. Syreenipensas, ohrapelto, joki, kuusiaita ja kevät kauneimillaan toukokuun lopussa!

Nyt on pakko hehkuttaa! Eilen menin Niinattareen kokeilemaan morsiuspukuja ensimmäistä kertaa. Ajattelin, että menen vain katsomaan mitä löytyy ja miltä erinäköiset mekot näyttää mun päällä (vaikkakin työn puolesta saan päälleni kaikenlaisia prinsessamekkoja ja iltapukuja sun muita, joten joku haju oli jo). Ajattelin, että ostan mekon sitten myöhemmin kun ensin selvitän minkälaisen haluan. Kokeilin erinäköisiä ja -tyylisiä mekkoja. Kolmas, jonka vedin päälleni osoittautui parhaaksi. Kokeilin vielä muitakin, mutta mikään ei sitten tuntunut yhtä hyvältä kuin tuo kolmas mekko. En ole ollenkaan prinsessa-tyyppiä, joten vaikka tykkäänkin pitsistä tuon kolmannen mekon minimalistisuus sai kaikki muut mekot näyttämään jotenkin ylenpalttisilta. Pohdin makutuomarini kanssa hetken ja kysyin hintaa. Meinasin saada sydänkohtauksen kun myyjä ilmoitti hinnan, joka oli monta sataa euroa halvempi, kuin mitä olin henkisesti varautunut hääpukuun käyttämään. Ostopäätökseen vaikutti myös positiivisesti se, että mekolle ei tarvitse tehdä mitään muita muutoksia kuin helman lyhennys. Eli lyhyesti: THE puku löytyi ja vaikka sitä "wow-fiilistä" ei tullut, tuli hyvä fiilis ja se riittää kyllä mulle!

Meille tulee ihan oma pöytä, mutta se on kyllä monihuoneisen juhlapaikkamme keskellä ja aika monen pöydän välittömässä läheisyydessä, eli naapuripöydästä ei tarvitse edes huutaa jos on asiaa. Pöytäämme tulee varmasti ns. juttelujakkara, eli sinne saa muut tulla puhumaan meidän kanssa, jos tahtovat. Muutenkin ajattelin, että laitan kaikkiin pöytiin 1-2 tyhjää tuolia/jakkaraa päätyihin tms., eli kun ihmisten tekee mieli liikkua ja höpötellä muiden kanssa, niin se onnistuu vaivattomasti. Meidän "virallisempi" osuus on tuo ruokailu ja kahvit ja sitten siirrytäänkin ulos tanssimaan ja juhlimaan, niin kyllä me ehditään varmasti kaikkien kanssa seurustella ennen kuin karataan.

Näitä lukiessani olen todella iloinen, että englannin- ja ruotsinkielinen sulhaseni puhuu myös hyvää suomea. Menemme maaseudulla naimisiin ja jotenkin epäilen, että vihkiminen ei onnistu kuin suomeksi. Ehkä lisäämme siihen kaavaan sitten joitain englanninkielisiä osia, vaikkapa sormusvalat tms. Sulhasen ulkkis-sukulaista ja -kavereista vain n. 6 ei puhu ollenkaan suomea ja kaikki muut vieraat ovat suomalaisia. Suurin osa suomalaisista vieraista puhuu kohtuullista englantia, joten ainakaan englanninkielisiä puheita ei tarvinne kääntää. Simultaanitulkkaushommiin (kumpaankin suuntaan) joutuisin kuitenkin minä ja en ehkä omissa häissäni haluaisi ruveta. Kaikki paperilla oleva teksti, sekä seremoniamestarin ohjeistukset tulee kahdella kielellä. Tätä täytyykin vielä pohtia, kun olisihan se kiva, että kaikki halukkaat ymmärtäisivät puheetkin...

Jee! Nyt on päivä sovittu ja suunnittelu käynnistetty! Äidin kanssa katsottiin mun vanhempien hääkuvia ja nyt sekin on ihan täpinöissä. Ja miten voi olla että pieni vaatimaton minä olen saanut niin ihanan sulhasen? <3

Te kotona häitä järjestäneet: Kuinka saitte kotiin juhlapaikan tuntua? Kodissahan on aina auttamatta kaikkea elämiseen liittyvää tavaraa ja kalustetta, joita ei saa siivottua pois näkyvistä. Tämä taas erottaa kodin ns. juhlapaikasta, jossa on vaan pöydät ja tuolit ja koristeet. Eli millä olette saaneet kotiin juhlapaikan tunnelmaa? Vai oletteko tarkoituksella jättäneen kodin kodinomaiseksi?

25.5. se on! Jipiii! Käytännön syyt oli tässä päällimmäisenä, mutta myös se, että haluamme kesähäät kuitenkin. Ja kun menee naimisiin alkukesästä, voi loppukesän nauttia "vastanaineet" -olotilasta!

Alunperin oli ajatuksena, että häät järjestetään Helsingissä kun täällä asumme ja suuri osa vieraista myös. Lisäksi minun ja miehen ulkomailla asuvat sukulaiset joka tapauksessa matkustavat Helsingin kautta, niin olisi ollut helpompaa. Mutta. Molemmat mummuni ovat jumissa (= kyvyttömiä matkustamaan) kotipaikkakunnallani, eivätkä olisi voineet tulla häihimme, jos ne olisivat olleet Helsingissä. Siispä päädyimme siihen, että häät järjestetään lapsuudenkodissani johon myös mummut pääsevät. Vieraista suurin osa joutuu nyt matkustamaan, mutta kotipaikkakuntani majoituskapasiteetti on oikein hyvä ja ne ketkä eivät halua matkustaa vaivaista 250 km, voivat sitten jättää tulemattakin. Lisäksi näin säästyy myös aikamoinen summa rahaa, kun emme joudu maksamaan juhlapaikasta vuokraa.

Mä oon myös ihmetellyt sitä kun monet ihmiset on ihmettelleet "ai te menette oikeen naimisiin". Mua kosittiin kysymällä "will you marry me" eikä "mennäänkö kihloihin" ja kyllä kihlaus on naima-aikeiden merkki. Sulhoni oli myös oikein kysynyt isältäni kättäni ja ihan vanhanaikaisesti edetään. Meidän kihlausaika tulee olemaan 8 tai 10 kk, riippuen lopullisesta hääpäivästä (joka päätetään viikonloppuna, hihiii!!!). Toki kukin tyylillään. Meille kihlaus on nimenomaan ohimenevä vaihe ja kun kerta naimisiin on päätetty mennä, miksi sitten pitäisi odottaa vuositolkulla? Lisäksi taloudellinen tilanteemme on juuri nyt hyvä ja oman määräaikaisen työsopimukseni loputtua kesällä se todennäköisesti huononee kun kummatkin ovat freelancereita sitten. Eli häät järjestämme kun siihen on vielä varaa.

Meillä on vaihtoehtoina 25.5. tai 27.7. Ensi viikonloppuna kokoonnumme kalenterien kanssa saman pöydän ääreen ja päätämme. Häät pidetään siis lapsuudenkodissani vanhempieni luona. Isäni on maanviljelijä ja toukokuu on siksi todella huono ajankohta, mutta äitini on sitä mieltä, että pitäisi onnistua. Täytyy siis vaan saada isä vakuuttuneeksi, että hänen ei tarvitse osallistua juhlapaikan koristeluun yms. järjestämiseen (kunhan ei tule savisissa vaatteissa sisälle.. ) vaan voi mennä peltotöihin. Kesäkuun viimeinen viikonloppu olisi ollut kaikille täydellinen päivämäärä, mutta kun juhlapaikkakunnalla on eräs iso tapahtuma silloin ja koko kylän majoituskapasiteetti on jo nyt loppuunvarattu, niin vieraillemme ei ole ns. sijaa majatalossa. Heinäkuussa sulkki on töissä ekat kolme viikkoa ja minä hyvin todennäköisesti viimeisen viikon, joten itse kallistuisin tuon toukokuun puolelle. Ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö niin...?

Mun polttarit tulee olemaan luultavasti pieni tyttöjen saunailta päivää ennen häitä. Ne ihmiset jotka sinne haluan, asuvat eripuolilla Suomea ja Eurooppaa, ja heidän samaan paikkaan saattaminen on ylivoimaisen hankalaa muuten. En myöskään halua että he maksavat itsensä kipeäksi yksien polttareiden takia. En mene naimisiin siksi, että saan polttarit tai häät vaan siksi, että olen löytänyt miehen, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni.

Tarkoittaako koululaisia = yläasteella? Sanoisin, että 50e/setti/pää eli 450e olisi kohtuullinen palkka vaivasta. Ja tietysti matkat yms. kulut päälle. Jos vielä maksatte käteisenä, niin koululaiselle 150e on jo ihan hyvä raha. Jos menette verokortin kanssa, siitä tietysti jää käteen vähemmän, mutta tuskin koululaisilla nyt niin isot prosentit on, että kauhean loven tekee...

Oma nimeni on aivan tavallinen suomalainen sukunimi, mutta pidän sen, koska työni kannalta nimenmuutos aiheuttaisi vain ylimääräistä hämmennystä ja vaivaa ja jopa saattaisi vaikeuttaa työnsaantia joksikin aikaa. Lisäksi etunimeni ei oikein sovi miehen sukunimen kanssa.. Hän on sukunimensä ainoa elossa oleva kantaja, joten jos lapsia joskus saamme, he tulevat saamaan miehen sukunimen.

Meillä on siviiliseremonia juhlapaikalla ja johonkin väliin haluan ehdottomasti Griegin Wedding day at Troldhaugen (siis tämä: Grieg, Edvard – Grieg: Lyric Pieces, op.65 - 6. Wedding Day at Troldhaugen) Tää on jotenkin niin ihanan optimistinen ja kesäinen. Tykkään hirveästi myös Kuulan häämarssista, mutta se on vähän surullinen jollain tavalla ja me ollaan aika peruspositiivisia ihmisiä (varsinkin sulhanen) ja tuo Grieg on jotenkin enemmän meidän näköinen. Ja nimenomaan pianolla soitettuna. Olen jo mielessäni nakittanut erään pianistiystävämme soittamaan sen... Ja meille ei varmaankaan tule häävalssia vaan tämmöinen biisi, mitä me aina välillä tanssitaan kotonakin: Bernie Mac – I'm Your Puppet

Onko teillä ulkona vihityillä ollut jotain äänentoistoa vihkijällä, että vieraatkin kuulevat mitä puhutaan? Vai onko teidän puutarhanne olleet niin hiljaisia, ettei tarvitse? Mua hieman epäilyttää kun meidän vihkipaikan lähellä menee tie ja sieltä tietysti tulee meteliä... Ja voihan vesisade, pysy poissa...

Mä I N H O A N askartelua, mut onneksi henkilö, jonka meinasin pyytää kaasoksi tykkää askartelusta, joten ehkä just selviän kutsukorteista hänen ja viinipullon avustuksella. Muuten koristeiksi meille tulee kyllä mahdollisimman yksinkertaista ja mahdollisimman vähän, tyyliin valkoiset pöytäliinat, koivunoksia, luonnonkukkia ja ehkä korkeintaan menu pöytiin. Plaseeraus varmaankin hoidetaan pöydittäin ja saavat keskenään sitten päättää missä istuvat.

Meillä taas menee niin, että kun rupean puhumaan häistä, mies huokaa ja sanoo "ei nyt". Onnellisessa yhteisymmärryksessä ollaan kyllä, että ensi kesänä mennään naimisiin, mutta sopivan viikonlopun löytäminen on osoittautunut jokseenkin vaikeaksi. Alustavasti päätettiin jo yksi, kun mies muistikin, että on levyttämässä jne... Ehkäpä se tuosta tokenee ennen pitkää. Toivottavasti se tapahtuu ennen kesää kuitenkin, että jonkinlaiset juhlat saadaan edes.

Kosinta tuli minulle täytenä yllätyksenä ja hämmennyin ja häkellyin siitä täysin. Sain hetken kuluttua puserrettua myöntävän vastauksen suusta, mutta iloinen järkytys oli, josta toipumiseen meni vuorokausi. Sulho oli pari päivää aikaisemmin soittanut isälleni ja pyytänyt kättä, joten vanhempani ja veljeni tiesivät kosinta-aikeista ennen minua ja kosinnan jälkeen he odottivat meitä ravintolassa skumppalasillisten kanssa. On mulla mies.. En ikinä olisi myöskään ajatellut, että olen mikään hää-ihminen, mutta nytpä huomaan käyttäväni kotona huomattavan paljon aikaa hääaiheisilla nettisivuilla...

Me ollaan mennessä on puhuttu alustavasti päivästä (heinäkuu 2013) ja paikkana on lapsuudenkotini maaseudulla, joten eiköhän tuo onnistu vaikka kohta on jo marraskuu eikä mitään muuta olla vielä tehty. Ajattelin ottaa aika rennosti koko homman, meillä ei ole tarvetta mihinkään extravaganza-prinsessa-häihin. Eli riippunee häiden luonteesta ehtiikö järjestää, mutta itse en ole ollenkaan huolissani, vielä.