Kapuska

Roslin, sitä en väitä etteikö jotkut vittuilisi lahjoillaan. Em. tilanne jossa ystävät olivat kaikki yhdessä antaneet sen vaahtokarkkikipon tms. Ihan selkeesti oli..sitä itseään. Mutta, mutta..kritisoin kyllä (ja aika rankasti myönnän) joistain kirjoituksista huokuvaa ahneutta vastaan. Kyllä itsekkin aika pitkään katsoisin (ja todennäköisesti perään kyselisin) jos saisin jonkun käytetyt sekä reikäset kalsarit lahjaksi. Lähinnä itseäni ärsyttää JOIDENKIN ajatus siitä, että se hääpäivä on niin spesiaali, jotta vieraiden on revittävä järkyttävä summa rahaa lahjaan "koska kyseessähän on häät" tai se, että arvoidaan lahja sen mukaan, kattaako se vieraasta aiheutuneet kulut. Ja ei, tytön vaari ei vittuillut meille kummallekkaan. Likka on sille äärettömän rakas (minä en niinkään, kun ei varsinaisesti sukua olla), ukko on vaan kerrassaan erikoinen tapaus lahjojensa kanssa. Ja itselläni meni tovi jos toinenkin tajuta, että se nyt vaan on erikoinen. Ja sitä myöten ymmärsin paremmin tytön isän kommentointia joskus muinoin, kun meinasi että yks vee syntterit on rahan haaskausta ja joululahjaksi voi ostaa villasukat =D Tuo vessapaperikin oli häneltä ihan ajatuksella hankittu ja täytyy myöntää, että tarpeeseenkin se sitten vuosien päästä tuli ;D

Mahdankohan olla ainut, joka ei vaihtanut sukunimeään erotessaan, vaan sama Ex:än sukunimellä mennään Olen niin mukavuudenhalunen, että riitti se yksi sukunmen vaihto ja olen kotiutunut hyvin tähän nykyiseen sukunimeen. Exältä en ole edeskysynyt, mitä on mieltä, että olen samalla nimellä vieläkin Ja kun menemme tämän nykyisen avokkini kanssa naimisiin, niin ne sukunimet pysyvät, mitä naimisiin mennessä on. Vaikka ollaan heitetty huumoria siitä, että ukko tulisi samalle sukunimelle minun kanssa , mutta ei siis oikeasti ole tulossa. Omaa "tyttönimeä" en enää takaisin koskaan taida ottaa ja olen ihan iloinen, että siitä eroon pääsin

Ei ole kokemusta, mutta samansuuntaiset suunnitelmat täällä, tosin taidetaan keikahtaa kanarian suuntaan, kun mies haluaa sinne lomailemaan

Kyllä minäkin kysyin polttareista, että ketkä morsian siinne haluaa sekä selvitin mikä polttareiden osalta ok ja mikä ei. Tämä varsnkin, kun kyseessä on perheen äiti ja äitinä itse tiedän, miten hankalaa se on välillä päästä irtautumaan arjesta ystävien kesken (koska suurimalla osalla on myös nitä lapsia, eikä mene aina aikataulut yksiin). Siis morsian päättää meidän tapauksessa

Kirpakka: Minulla on sinulle tarina minun miehestäni ja minusta Olemme nuoruudessa pyörnyt samoissa piireissä ja hänen entistään kehotin heittämään mokoman sikailijan mäkeen ja etsimään paremman. Itse olin silloin parisuhteessa, joka eteni avioliittoon. Puolentosta avioliittvuoden jälkeen kerroin parhammalle ystävälleni, että lähden kun lapsetkin lähtevät, ne vuodet voin mehelleni ja lapsilleni antaa, mutta loput pyhitän itselleni. Erään kerran juottolassa sitten huomasin todella hyvännäköisen miehen (josta itseän soimasin, koska sellaisilla asioilla ei pitäisi ola väliä) ja kun mies tuli juttelemaan, huomasimme, että tulemme juttuun paremmin kuin hyvin. Nopeasti selvisi että kyseessä oli tämän tuttuni Kpää exä, jonka jokaisen naisen soisi kiertävän kaukaa. Yritin kaikin tavoin pysyä erossa, KAIKIN, mutta asuimme pienellä paikkakunnalla ja jo toisen kerran tavatessamme tiesin, että olin törmännyt johonkin semmoiseen, mihin törmätään vain kerran elämässä...ihmiseen joka oli (ja on) luotu minulle. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa, enkä koskaan tule kenenkään kanssa kokemaan tätä samaa (ja tiedän, että tein oikein kun erosin, sillä ex-miiehelläni on oikeus löytää SE OIKEA itselleen, eikä tyytyä minuun). Mitä tulee tähän rutjakkeeseen, jonka tarjouduin itse heittämään tuttuni kotoa pois (ja joiden ikävän parisuhdehistorian tiedän), niin hän ei ole minulle millään tavoin samanlainen. Meidän parisuhde ei ole samanlainen ja MINÄ TIEDÄN, että hän rakastaa minua ja minä häntä. Me olemme yhdessä oma pieni perheemme, yhdessä näissä maailman tuulissa, jotka riepottavat meitä yhdessä sekä erikseen. Yhdessä olemme olleet jo usean vuoden, vaikka voin sanoa, että välllä hämmästyn, sillä tuntuu, että se oli vasta kesällä, kun istuimme yhdessä ulkona ja kerroimme toisillemme kaikki synkimmät salaisuudet, joita piilottelimme muilta

Itse olin Avecina kesällä kahden naisparin häissä, jossa oli avioliiton siunaaminen. Tilaisuus oli todella herkkä, ja vaikka srmuksia ei vaihdettu, eikä yhdessä käytävää kävelty, niin pappi teki siitä todella kauniin vihkimisen. mm. Hääpari sai symboolisena eleenä palapelin papilta ja kirkossa yksi vieras lauloi todella kauniin laulun. Näin heterona, niin vihkiminen se minulle oli, jossa avioliitto siunattiin sekä tunnustettiin Jumalan silmien edessä. En vihkiparia tuntenut, mutta kyllä se tkuksi meni. Toinen oli morsiuspuvussa ja toinen kauniissa julapuvussa. Ainoastaan kimpun ja sukkanauan heitto sekä morsiammen ryöstö jäi pois. Kakun leikkaukset ym. oli muutoin. Ja kieltämättä vihkitilaisuus oli kaunein missä olen ollut (ja olen ollut naimisissa itsekkin).

Mun on pakko myöntää, että hävettää lukea tätä ketjua ja tästä kestjusta tulee äärettömän surulliseksi! Toivon henkilökohtaisesti, että koskaan ikinä minua ei kutsu häihinsä kukaan, joka olettaa, että "kustannan syömiseni" tai kuluni juhlista. Pakko myöntää, että henkilökohtaisesti itsestäni ajatuskin tuntuu äärettömän vastenmieliseltä ja jos tietäisin, että kustuttu pariskunta olettaisi tätä, en todennäköisesti veisi muuta kuin kortin ja EHKÄ euron ässäarvan..en itseasiassa sitä arpaakaan, koska hullua tai ei, sellaisen lahjan (olkoonkin halpa) olen antanut VAIN ja ainoastaan silloin, kun minulla ei ole ollut paljoa rahaa, MUTTA olisin halunut viedä jotain suurta ja arpa on ostettu hartaalla toiveella, että oikeasti sieltä tulisi se poiäävoitto. Tälläiselle parille sitä päävoittoa en toivoisi. En Jeesustele, mutta ihmettelen. Jos halutaan järjestää hienot ja upeat juhlat ja OLETETAAN, että vieraat osallistuvat näihin, kustantamalla oman osansa yhtä arvokkaalla lahjalla, niin eikö olisi reilua kysyä vierailta, että pidetäänkö isot ja hienot pirskeet (ja tuotte kalliit lahjat) tai laittamalla sisäänpääsymaksu juhlille. Se miten kovapalkkaisessa työssä joku on, ei todellakaan kerro miten tällä ihmisellä on sitä rahaa käytössä. Tai jos menee ulkomaille, niin se ei tarkoita, että olisi myös varaa ostaa kallista lahjaa. Esimerkiksi minä: Olen ostanut kummitytölleni lahjan, mutta en ole saanut postitettua sitä vielä, koska tarvitsen sen rahan muuhun, joka posttukseen menisi (ei ole myöskään varaa viedä), mutta vein lapseni ulkomaan matkalle, joka oli luvattu hänelle jo vuosia sitten. Juuri ennen reissua iski pienimuotoinen takapakki, josta syystä yllättäen reissuun joutuikin laittamaan enemmän rahaa, mitä piti. Olisin tietenkin voinut säästää siitä reissurahasta kympin...mutta mutta, nyt meni oma lapsi edelle, koska meillä ventytetään muutoin jatkuvasti penniä. Tosin olen itse syylistynyt ihan samaan (eli lahjan arvon arvosteluun), sillä meinasin repiä pelihousuni eräs joulu, kun lapseni vaari muisti lapsenlastaan VESSAPAPERIRULLALLA. Vasta nyt olen oppinut tajuamaan sen, että ei se lahja vaan ajatus. Tässäkin rullassa varmaan oli ajatus, joka ei auennut minulle, mutta josta olin todella kiitollinen vuosien päästä, kun vessapaperi oli loppunut ja istuin pöntöllä sillä itsellään , ette usko miten paljon silloin kiittelin, että lapsi oli saanut niinkin hassun lahjan. Moni lahja, joka täällä on todettu "Huonoksi" on semmoinen, josta olisin itse pitänyt ja paljon. Kuten runoviinilaseista ja luultavasti vielä enemmän, kun ne olivat "vialliset", symbolisessa mieless. Olisin ajatellut, että ne ovat niinkuin me...epätäydellisiä, mutta sisällöltään (tekstiltään) kauniita. Ja minun häihini parasystäväni ei tuonut lahjaa ja jo kirkossa huomasin, että häntä ei ole pakalla. Ja tunsin itseni todella orvoksi, kun mietin hääautolla ajaessamme, että eikö hän päässytkään/tullutkaan. Kun hän sitten oli juhlapaikalla, iso kivi vierähti sydämestä! En usko, että kyseinen ihminen tänäpäivänäkään uskoo, että kaikkein paras häälahja minulle oli se, että löysin hänet vieraiden joukosta (siis kaikista lahoista parhain). Hänellä kyllä varmasti olisi ollut varaa ostaa häälahja (luulisin), mutta ei hän siksi sinne tullut, vaan jakamaan yhden tärkeistä etapeista elämässäni yhdessä muiden vieraiden kanssa. Ja jotenkin minua surettaa ajatus, joka joistain teksteistä huokuu, että se ei olisi niin tärkeää jakaa avioliittoon astuminen tärkeiden ihmisten kanssa, vaan se rahamäärä, minkä he tähän päivään kuluttavat. Ja voin sanoa viisauden, jonka jokainen voi mieltää lahjaksi, jota rahalla ei voi kukaan teille antaa: "Älä kuluta turhaan toisen ihmisen aikaa, sillä se on mittaamattoman arvokas." Siis jokainen hetki, jonka elämme, on elämästämme pois. Ja jokainen teidän häävieras on päättänyt lahjoittaa useammaan tunnin elämästään (kun hyvin voisivat tehdä muuta tärkeää) eivätkä he koskaan saa tuota teille annettua aikaa takaisin, saati elettäväksi uudestaan. Älkää siis tuhlatko sitä, jos tärkeämpää on heidän tuoma raha, ja jättäkää kutsumatta.

Itse kuolaan JenJeniltä erästä hametta, joka maksaa "vain" 100€, mutta mutta...luettuani kokemuksia niin suomalaisilta kuin ulkomaisilta saiteilta kokemuksista, en taida uskaltaa. Varsinkaan, kun en koe satasen roskin heittämistä, köyhänä ihmisenä, kovinkaan kivana. Eli kokemuksia joita vastaan tuli (ja kuvia), niin osa oli ihan suoraan sanottuna kamalaa kuraa JA JOS sellainen vastaan tulee, kukaan ei vastaa 7 päivän palautusmahdollisuuden aikana viesteihisi (muutama koettanut saada PayPalin kautta rahojaan) ja ainoa ehdotus on alennus puvusta (mutta en löytänyt yhtään kokemusta, että raha olisi palautettu). Ulkomailla kun järjestetään "Thrash your weddingdress" kuvauksia, niin moni morsio on tilannut kopiopuvun JenJeniltä tai vastaavasta, kun ei ole halunut oikeaa pukua tuhota. Ja näissä epäonnistuneista tekeleistä löytyy siis kuvallista dokumenttia. Itse en siis lähtsi tilaamaan, paitsi JOS ei haittaisi, että mahdollisesti saisin käsiini luokattoman puvun. Siinä tapauksessa tilaisin, sillä todennäköisyys hyvään pukuun on kuitenkin huomattavasti suurempi, kuin lottovoitton (ja tuhlaanhan rahaa siihenkin välillä) ja parhaimmassa tapauksessa saisin säästettyä useta satasia ellen jopa tuhateuroa. Pahimmassa tapauksessa tytär saisi julmetun paljon askartelu ja ompelumateriaalia itselleen, kun tykkää tuunailla ja tehdä. Ja sen verran, että jos tilaatte niin hyvissä ajoissa ennen häitä, jotta saatte puvun ajoissa ja jos tarvitsee muokata (tätä tapahtunut) tai mahdollisesti hankkia uusi (tätäkin tapahtunut), niin on aikaa näihin. Osalla asiakkaista toimitusaika on muuttunut ja venähtänyt alkuperäisestä. EIKÄ kannata tilata kaikkien pukuja samaan aikaan, paitsi jos on ok, että mahdollisest yksikään puku ei ole kelvollinen käyttöön. Nän kävi yhdelle seurueelle, josta anoastaan morsiustytön puku oli laadukas ja hieno ja sille tuli sitten hintaa n. 700 puntaa.... Mutta olen lukenut myös paljon hyviä palautteita sekä englanniksi, että suomeksi..

Mnusta itsestäni on tulossa kaaso ja tiedän, että minusta tulee yli-innokas kaaso , koska yksinkertaisesti rakastan häitä ja niiden järkkäämistä. Ja minusta on ihana nähdä miten suunnitelmista muovautuu toiselle se yksi elämän tärkeimmistä päivistä ja minä olen enemmän kuin halukas aauttamaan sen päivän järkkäämisessä! Kyseessä ovat ns. talkoo häät (jollaiset itsellänikin on olleet) ja tiedän, että se tarkoittaa sitä, jotta osallistumaan joutuu (omista häistäni osa vieraista varmaan vieläkin hämmästelee, kun löysivät itsensä siivoamasta ennen jatkoille menoa hääpaikkaa morsiammen kanssa ). Itse siis tykkäsin han morsiammena touhuta keittiössä hääjuhlankin aikaan ja kaasona varmaan vielä enemmänkin. Ja itse joudun olemaan tosi tosi varovanen, ettei tuleva morsio luule, jotta meinaan jyrätä änet, koska se ei todellakaan ole tarkoitus, vaan auttaa häntä samaan yksi mieleenpainuvimmista juhlapäivistä elämäänsä, jota voi vielä vanhanakin muistella lämmöllä kiikkustuolissa <3