Maple Nut

Voi kurjuus!

Stilissima oli mukava, rauhallinen ja palveleva liike minulle. Saman puvun olisin saanut toisestakin Helsinkiläisestä liikkeestä, mutta päädyin hankkimaan sen Stilissimasta nimenomaan palvelun ja tunnelman takia.

Onnellinen morsian pukunsa kanssa Stilissimassa syksyllä 2013.

*nips*

Toivon liikkeen pitäjälle kaikkea hyvää ja kiitos ihanasta puvusta.

^ Kiitos linkistä, kävin lukaisemassa. Aika hiljainen keskustelu, tosin.

Mutta joops, tästä aiheesta ylipäänsä. Minä olisin voinut ostaa oman pukuni myös käytettynä, jos se vain olisi jostain tullut vastaan oikeaan aikaan. Kurkin Naikkarien ja muittenkin tahojen kirppiksiä melko taajaan aikoinaan..!

Ainiin, piti tämä linkata tänne:

Jotain käytettyä

^ Hmm, pointti tuossa kyllä, myönnettäköön.

Vaan jos myisin puvun, en voisi enää käydä hipeltämässä sitä pukupussin raosta..!

No, antaapa katsoa.

Palaan tähän ketjuun varmaan taas vuoden päästä syksyllä..

Heh, vuotta myöhemmin, mietin samaa asiaa edelleen..

Jotenkin vain oma puku on niin rakas ja kaunis, ettei siitä raaski luopua.

Nyt on kuitenkin mielessä käynyt, jos sen antaisi vuokralle. Ihana puku kuitenkin turhanpanttina vaatekomerossa, pääsisi vielä jotakuta toista onnellista morsianta ilahduttamaan..

Mutta toisaalta, mikä on todennäköisyys, että löytyy täsmälleen itseni kokoinen morsian, joka on yhtä rakastunut pitsiin kuin minä?

Miten vuokrapuku pitäisi edes hinnoitella?

^ Aurinko laskee elokuun lopulla (Helsingissä) puoli kymmenen kieppeillä. Että ei iltapäivällä varmaan kovin hämärää ole.

Täältä voi käydä kurkkimassa : Auringon nousu- ja laskuajat Suomessa

.

Jaaaa... se olikin näin tarkkaa vastausten kanssa.

Vähän hämmennyin kun näin kirjoittaneeni ketjuun, johon en koskaan ollut tietääkseni kirjoittanut.

Mutta mitäpä näistä.

.

Kaleylla kyllä semmoinen setti että olisin itsekin huolinut moisen! Sekä puvun että hunnun! Todella näyttävä kombinaatio.

Omat olivat (ovat) samanlaiset, mutta ikäänkuin vaatimattomammat, pitsinen puku lyhyemmällä laahuksella ja lyhyempi pitsireunainen huntu. Mutta ihanat nekin, en olisi oikeasti vaihtanut mihinkään..

Minä en olisi osannut kuvitella tässä iässä laittavani vanhempia enää kutsujiksi.

Vaikka olisivatkin osallistuneet rahallisesti. Me, hääpari, kuitenkin järjestimme kyseisen häppeningin, valitsimme vieraat ja siten luonnollisesti myös itse kutsuimme heidät.

En nyt sanoisi että noloa, mutta ehkä hitusen erikoista olisi nähdä oman ikäisen kutsussa vanhempien nimet.

Enkä ottaisi asiaa esille sulhasen vanhempienkaan kanssa. Heille tulee hyvin todennäköisesti olo, että pitäisi osallistua kustannuksiin, vaikka toisin sanoittaisiinkin.

..tai no ehkä jos häämme olisi järjestetty upeassa sukukartanossa, olisin saattanut harkita asiaa.

Meidän pienistä häistä voi käydä lukemassa allaolevasta linkistä hääpäikkyyn.

Hyvin meni ja hauskaa oli, vieraita 26 kipaletta. Vai oliko se 24 + me..? Ei voi muistaa enää!

Loukkaantumisen minä (toivoakseni) estin sillä, että soitin/tapasin kyseiset henkilöt, joista aioin kutsua vain toisen osapuolen. Selitin tilanteen, kerroin pienestä mittakaavasta juhlien suhteen (tila+budjetti). Käsitykseni mukaan he ymmärsivät, eivätkä pahastuneet. Tuomissaan lahjoissa ja onnittelukorteissa oli ainakin myös kumppanin nimi, jos siitä nyt jotain saattoi päätellä.

Keskustelu kannattaa mielestäni, älä lähetä kutsuja "kylmiltään".

.

Meillä oli (sydän)riisiä. En oikeastaan edes harkinnut vakavasti muita vaihtoehtoja. Perinteinen meininki tuntui luontevimmalta ja osoittautui valokuvissakin kivannäköiseksi.

 

 

 Hääpäivä on palkallinen vapaapäivä, joten siihen ei kannata ottaa lomaa, koska se on palkallinen vapaa joka tapauksessa

 

Ei muuten välttämättä ole, riippuu työehtosopimuksesta.

Esmes tekniikan akateemisilla ei ole hääpäivä palkallinen vapaa, ihan omasta pussista ja lomapäivistä meni vihkiytyminen.

 

Eli siis tuo  ulosrajaus koskee juuri minua. Olen kuvitellut vapaan koskevan kaikkia (ei silti haittaa tämän totuuden paljastuminen) . Olenpa  ulkona tästäkin,onneksi ei ole maata musertavaa, koska luonteenomaiseti pidän vapaani mieluummin häiden jälkeen enkä ennen niitä

 

Aattelin vain kertoa, kun selvitin asian aikaan itseäni varten. Ei todellakaan maatakaatava asia, mutta hyvä tietää kumminkin.

Ainiin, itsehän siis pidin vapaata hääpäivän lisäksi (perjantai) kaksi päivää ennen (valmisteluita) ja viikon perään (häämatka).

Minulla oli ihana huntu!   

Pidin sitä ainoastaan kirkkovihkimisen ajan ja siihen tilaisuuten se kyllä sopi kuin.. huntu morsiamelle!

Olen varsin iloinen siitä, että rohkenin pukeutua ja asustautua niinkuin itsestä parhaalta tuntui. Ja vaikutti tuo Sulhanenkin ihan tyytyväiseltä.

Oi, ei!

En olisi mistään hinnasta vaihtanut ihanaa pukuani pois hääpäivänämme! Kauhistuttaa ajatuskin.

Kyllä siinä tuli juhlittua ja tanssittua ja oltua ihan pehkuihin kuukahtamiseen asti.

En itseasiassa edes harkinnut koskaan moista.

 Hääpäivä on palkallinen vapaapäivä, joten siihen ei kannata ottaa lomaa, koska se on palkallinen vapaa joka tapauksessa

Ei muuten välttämättä ole, riippuu työehtosopimuksesta.

Esmes tekniikan akateemisilla ei ole hääpäivä palkallinen vapaa, ihan omasta pussista ja lomapäivistä meni vihkiytyminen.

Olisin kehittänyt aikakoneen, jolla päivän etenemistä olisi saanut hidastettua!

Ei tullut etukäteen mieleenkään, miten nopeasti päivä voikaan mennä.

Näköjään tässä miettii oman puvun myymistä, kun tällaisia tuli taas googleteltua..

I love me -messuilla käytettyjen pukujen myyntiä, Helsingissä nyt lokakuussa, Jyväskylässä tammikuussa.

http://www.jotainkaytettya.fi/

Minä laitoin hunnun kirkkovihkimisen ajaksi, se oli kyllä oikea ratkaisu (minulle)!

Muutti fiilistä erilaiseksi. Sitten kun saavuttiin juhlapaikalle, olin jo ottanut hunnun pois.

Jotenkin huntu tuntui sopivan kirkollisen toimituksen tunnelmaan, ilman sitä taas oli kepeä juhlistaa loppupäivää ja iltaa.

Kampaus säilyi erinomaisesti, hunnun irrottamisesta huolimatta. (Minulla siis huntu kampauksen päällä).

Komppailen kyllä (ainakin) kahta edellistä.

Kyllä oli ja vähän että ei.

Kyllä ehdottomasti siksi, että juhlat ja niiden onnistuminen olivat minulle niin tärkeät, puvun etsintä kannatti, sillä se oli ihana..

Sitten taas ihan toiseksi viimeisenä päivänä (keskiviikko, häät perjaintaina) meni hitusen överiksi.

Päätin haluta sittenkin toisenlaisen kaulakorun ja sen etsimisessä kului ihan turhaan monta hermostunutta etsintätuntia pitkin poikin kaupunkia. Turhaan siksi, että hääpäivänä päätin sittenkin olla pitämättä mitään korua!

Ja mm. sukat olisin voinut hankkia jo vaikka kesäkuussa (häät syyskuussa), enkä viimeisellä viikolla, en ymmärrä miksi jätin nekin niin viimetinkaan.

Torstaina onneksi olin jo taas rauhoittunut ja asiat sujuivat hyvin, ihan loppuun asti.

Kaiken kaikkiaan siis kyllä kannatti.

Niin kuin Lottokin sanoi, se oli enemmän sellaista kivaa harrastamista. Touhua, josta tykkäsi, oli ihana suunnitella ja hankkia ja haaveilla. Nyt onkin semmoinen hetkellinen tyhjiö, että mitäpä tekisi tällä kaikella vapaa-ajallaan?

Mitä ihmettä tein iltaisin, ennen kuin ryhdyin suunnittelemaan häitä..?

Kun tämän ko serkun häitä suunniteltiin, meillekin puhuttiin avoimesti häistä poikaystävän vanhempien taholta ja nimenomaan sanottiin, että minutkin on kutsuttu ja toivotaan että osallistun. Kun kutsu sitten tuli postissa, siinä oli ainoastaan poikaystäväni nimi, eli kutsu ei ollutkaan "avec".  Olin asiasta kummissani ja ihmeissäni, sekä myös loukkaantunut kun tuntui, että poikaystävän suku ei olekaan kiinnostunut tutustumaan tai ei vaivaudu tästä kutsujen muutoksesta edes ilmoittamaan.

 

Veikkaan, että tässä on asian eräs merkittävä piirre.

Nimenomaan vanhemmat ovat tästä puhuneet, ei kyseinen serkku itse.

Ihan vaan sillä, että aavistelen näin käyvän aina joskus.. Hääparilla itsellään on eri käsitys siitä, keitä he aikovat kutsua kuin heitä ympäröivillä sukulaisilla, kuten tädeillä ja sedillä.

Meinaan, että ehkä olet turhaan loukkaantunut sulhasesi serkulle, joka ei välttämättä edes tiedä pahoittaneensa mieltäsi.

Totta kai voimme olla eri mieltä.

Eihän keskustelusta mitään tulisikaan jos aina vain hymisteltäisiin Yhtä Köyttä  -yhdistyksen jäseninä.

Minä en esittänyt emäntää omassa hääjuhlassamme, vaan avustajat ja palkattu henkilökunta huolehti asioista. Itse keskityin vain nauttimaan olotilastani ja seurustelemaan. Ja se hinta maksetiin ihan vaan euroissa.

Kuitenkin se hääjuhla on periaatteessa niitä vieraita varten, ei varsinaisesti hääparia.

Tästä asiasta täysin eri mieltä.

Meille hääjuhla oli nimenomaan juhla meidän naimisiinmenomme kunniaksi ja ensisijaisesti meitä varten.

Ja oli muuten pienet kekkeritkin, tähän avec-asiaan liittyen. Kutsuvierasmäärä oli erittäin rajattu, 26 henkilöä. Siihen valikoitui vain aivan lähimmät ihmiset. Kahdessa tapauksessa kutsun sai vain aviopuolisoista toinen, se meille läheinen ihminen. Onneksi olivat tosiaan niin läheisiä, etteivät loukkaantuneet tiukasta kutsupolitiikasta vaan ymmärsivät juhlamme luonteen ja laadun.

Ja jos olisimme lähettäneet "avecillisia" kutsuja, olisin merkinnyt sen kuoreen, kutsuttavan henkilön nimen perään.

Veera Vieras avec

Kutsuttavienkatu 6

00600

Kustavi

Meillä sekä minä että sulhanen jo 36-vuotiaita ja täytyy myöntää että itse vähän mietin että voiko sitä nyt valkoista pukua laittaa jne. Mies on sitä mieltä että totta kai voi, vähitellen alkaa oma mielipiteenkin muuttua. Pääasia lienee kuitenkin että jokainen saa juuri itselleen sopivat häät. Eihän kaikki halua niitä perinteisiä "valkoisia häitä" vaikka olisi nuorempikin pariskunta.

Voi laittaa. Testattu on.

terv. nimim. "38vee."