Sartsuli

Menimme helmikuussa naimisiin. Itse olen 24 v. ja sulhanen 32 v. Tämän vuoden kuluessa on molemmilla vielä synttärit edessä, joten vanhenemme taas vuodella

Minun puvussa oli myös laahus, mutta en oikeastaan ollut päivän aikana kertaakaan sen kanssa pulassa. Kirkossa sulho astui vahingossa kaksi kertaa reunalle kun olimme alttarilla ja muutaman kerran juhlissa joku taisi seisahtua laahuksen päälle. Muita vahinkoja ei käynyt. Minulla oli laahus alkujuhlan alhaalla ja tarpeen vaatiessa sulho nappasi sen käsiinsä, mutta bändin aloittaessa laahus nostettiin ylös. Mun pukuun oli ommeltu kaksi nappia, joihin laahuksen sai kiinni. Lisäksi se piti vielä kiinnittää puvun "sisäpuolelta" hakaneuloilla, koska laahus oli niin raskas etteivät napit yksinään olisi sitä jaksaneet kannatella.

Meidän bändinä oli Viihdytin ja olimme oikein tyytyväisiä! Vieraatkin kehuivat vuolaasti ja tanssilattialla oli kokoajan ruuhkaa. Bändi opetteli meidän toivebiisit (3 kpl) sekä kappaleen, jonka laulaja ja kitaristi tulivat soittamaan vihkimiseen. Hääjuhlassa soittivat 3x45min setit. Yhtyeellä on myös oma miksaaja, joten äänenvoimakkuus pysyi aisoissa. Yhteydenpito oli helppoa sekä asiallista. Suosittelen!

Hymyilin kuin haljennut nauris, niin kirkossa kuin koko päivän muutenkin Sulhanen ja minua saattamassa oleva isäni sen sijaan pidättelivät kyyneleitä.

Päinvastoin, minulla nimittäin hiusten kasvatus jatkuu edelleen.. Ikuisuusprojekti

Kyllä avecin tarjoaminen kuuluu ruokaetikettiin, nimenomaan ainakin "hienommilla" kolmen ruokalajin illallisilla. Kukin tietysti tyylillään..

Me tarjottiin alkumalja, kaksi kaatoa viiniä ruuan kanssa ja kahvin kera avec. Muuten oli omakustanne-meininki, eikä ketään tätä ihmetellyt mitenkään. Päinvastoin, jengillä oli jossain vaiheessa jo niin kova meno, että huokaisimme helpotuksesta, että emme olleet pistäneet ilmaista baaria pystyyn..

Meidän häissä soitti Viihdytin, eikä ole muutakuin hyvää sanottavaa! Laulaja ja kitaristi olivat kirkossa, jossa esittivät toiveestamme erään kappaleen ja opettelivat sen vajaan viikon aikana. Juhlissa soittivat 3x45min soittosetit ja jokainen juhliemme vieras kävi jossain kohti iltaa tanssilattialla. "Pojat" soittivat hyvin ja saivat yleisön mukaan. Ensimmäinen setti oli toiveestamme tanssimusiikkia, loput setit sitten rokimpaa menoa. Kolme toivebiisiämmekin olivat opetelleet. Suosittelen!

Mies otti minun sukunimeni, täysin omasta vapaasta tahdostaan Itse toivoin, että meillä olisi häiden jälkeen sama sukunimi, johon sulho totesi "sopiiko, että musta tulee sitten herra H" ja näin asia oli loppuunkäsitelty. Molemmat ovat tyytyväisiä.

Omia kokemuksia Turun maistraatista: Vihkitila on valoisa ja oikein reilunkokoinen. Istumapaikkoja löytyy varmaankin toistakymmentä ja seisomatilaa on sitäkin enemmän. Henkilökunta on oikein ystävällistä. Vihkijän kanssa olisi varmasti saanut sopia extraa vihkimisen kulkuun, mutta meillä mentiin ihan peruskaavalla, koska meillä oli seuraavana päivänä avioliiton siunaus. Ainoa miinus siitä, että meitä edelliset notkuivat tilassa yli oman aikansa, jolloin meidän vihkiminen myöhästyi, kun heidän vieraansa eivät ymmärtäneet lähteä. Noh, eihän meillä kiire ollut, mutta koska aikaisempi hääpari poistui ajat sitten, olisi ollut kohteliasta näiden vieraiden poistua edes aulaan, jotta me ja vieraamme olisimme päässeet nauttimaan rauhassa meidän vihkimisestä. Muuten kaikki sujui oikein mallikkaasti.

Meillä maljapuheen piti äitini. Hän toivotti kaikki tervetulleeksi, siteerasi pienen pätkän rakkaudesta ja pyysi kaikkia kohottamaan maljan meille. Ruokailun jälkeen puhui sitten sulhon äiti ja hänen jälkeensä sulhon isä lyhyesti. Kahvien jälkeen puheen piti enoni, ennen häävalssia pudin oman puheeni ja kaaso puhui ekan bändin soittosetin jälkeen. Näin meillä. :-) Oma isäni ei ole "puhemiehiä", joten emme halunneet häneltä puhetta vaatia.

Meidän avioliiton siunaus oli Turun linnan kirkossa ja kaikki sujui oikein mainiosti. Kirkko on todella tunnelmallinen ja ainakin meille oikein sopivan kokoinen. Morsiushuone, jossa odottelimme vihkimistä, oli ihan reilun kokoinen, meitä oli siellä 7 henkilöä parhaimmillaan ja hyvin mahtui olemaan. Linnan henkilökunta oli oikein avuliasta, kirkkohan tietysti oli suljettuna siunauksen ajan vain meille ja kuvatkin saimme ottaa rauhassa kirkon ympäristössä, linnan sisällä. Suosittelen!

Meillä oli poreamme, molemmat halusimme sen, koska sauna meillä on kotosallakin. Poreamme oli jotenkin luxusta ja itse en ole niin hirmuinen saunassa kävijä.

Me vietimme hääviikonlopun Yliopistonkadun Scandicin poreammeellisessa huoneessa ja kaikki sujui oikein hyvin. Saimme jopa hääpäivän aamuna aamiaisen aikaisemmin huoneeseen, koska piti olla menossa jo silloin, kun se olisi normaalisti tarjoiltu. Hyvä palvelu ja kiva, siisti huone. Ja ihana aamiainen, tilasimme siis kuohuviiniaamiaisen huoneeseen.

Meidän häät kuvasi Jere Satamo (www.valokuvaajaturku.fi). En voi muutakuin suositella lämpimästi! Jere kuvasi meille 10h dokumentaarisen hääkuvauksen ja sulautui vieraiden joukkoon niin, etteivät he edes huomenneet tulleensa kuvatuksi. Sulho, ketä ensin ajatteli, että kuvaus on häiritsevää, on hääpäivän jälkeen ylistänyt Jeren ja Jeren kuvat maasta taivaaseen Kuvat ovat kyllä upeita ja niistä välittyy tunnelma erittäin kauniisti. Hintakin on erittäin kilpailukykyinen! Kuvat (yli 400 kpl) dvd:llä saimme vain muutama päivä häiden jälkeen, joten toimitus oli nopea. Palkkasimmepa Jeren vielä suunnittelemaan kiitoskorttimmekin ja suunnittelemme Trash the Dress-kuvausta. Suosittelemme! Muoks/ Typot

Fianceen työntekijät olivat oikein ihania, vähän vaan harmitti, kun olin varannut sinne ajan ja heillä ei sillä hetkellä ollutkaan yhtään sovitettavaa pukua. Siis ei yhtään, vanhat oli juuri myyty - uudet vasta tulossa ja tilata ei ehditty. Harmitti vähän, kun oli hukkareissu. Ehdottomasti isoimmat ja valoisammat tilat. Sydänkävyssä palvelu oli oikein ystävällistä ja valikoima laaja. Minulla, kun ei ollut aikaa odottaa tilauspukua, vaan piti saada puku 3kk:n varoitusajalla. En sitten omaa pukuani ostanut täältä, mutta boleron ja tiaran kävin myöhemmin hakemassa. Marinetesta ostin oman pukuni. Heilläkin oli laaja valikoima pukuja heti ostettavissa. Palvelu oli ystävällistä ja he säilyttivät puvun maksutta häihin asti. Marinetesta matkaan lähti myös huntu, alushame, kengät (jotka vielä värjättiin siellä), sekä turkisbolero. Zazabellaa Kaarinassa en voi suositella. Paikalla nuori myyjä, joka ensin kysyi kokoani ja kun vastasin sen olevan 42, hän totesi, ettei heillä ole mitään näin isoille ihmisille. Jassoo. Vaikea tässä on kasaankaan mennä, kun jo pituuttakin on suotu 180 cm. Kaikki puvut olisivat siis olleet liian lyhyitä, eikä heillä olisi ollut aikaa toimittaa pukuani vaatimassani ajassa, vaikka nettisivuilla annetaan ymmärtää, että jopa mittatilauspuvun voi saada 8 vkossa. Halusimme etsiä myös kaasolle pukua, johon emme saaneet myyjältä ollenkaan apua, vaikka sitä pyysimme ja olimme varanneet ajan. Paikalla samaan aikaan toinen asiakas ja meitä kaikkia palveli vain yksi myyjä. Itsekin sain alusvaatteisillani odotella pitkät tovit, ennen kuin pääsin koettamaan edes sitä yhtä liian lyhyttä pukua. Tälläiset siis minun kokemukseni Turun liikkeistä.

Meillä ei ollut pukukoodia kutsussa, luotimme siihen, että vieraamme osaavat pukeutua ja näin kävikin. Kaikilla miehillä oli tumma puku ja naisilla juhlamekot.

Kuten moni muukin, nostin ensin laahuksen ylös ja sen jälkeen vaan kaikki vannehameen avulla korviin. Hyvin sujui.

Hetki meni kunnes uni tuli, mutta jostain puoli yhdestä eteenpäin aina seitsemään saakka nukuin kuin tukki, kuten myös mieheni.

Hymyilin kuin hullu kokopäivän. Kaason puhe sai minut herkistymään, joten ainoastaan silloin tuli tippa linssiin. Muuten hymyä, hymyä ja hymyä. Olin vaan niin järjettömän onnellinen ja se fiilis koko päivän oli jotain aivan mahtavaa.

Herättin rauhassa hotellilla, nautiskelimme huoneeseen tuodusta kuohuviiniaamiaisesta ja poreammeesta. Muistelimme hääpäivää välillä kippurassa nauraen, välillä taas herkistellen tippa linssissä. Kotona katsottiin lahjat ja kortit, jotka äiti oli tuonut valmiiksi kotiimme sekä luettiin vieraskirja läpi. Fiilistellen ja halien meni päivä.

Meillä maljapuheen pitää morsiamen (eli minun) äiti

Itse tein spotifylle "hissimusiikkia"-soittolistan, jossa on erilaisia instrumentaalikappaleita, pääasiassa joko pianolla tai kitaralla soitettuna. Näitä olisi tarkoitus ruokailun taustalla kuunnella. Meillä kiinnitetään tuo tabloid, jota kautta siis musiikki tulee, bändin äänentoistolaitteisiin, joten musiikki kuuluu selkeästi, mutta tarvitsee laittaa se vain tarpeeksi hiljaiselle. Bändi soittaa sitten myöhemmin ja on oma ohjelmanumeronsa.

Tehkää vaan jo kyselyä, harvoin sitä hotellien kanssa on liian ajoissa. Me ainakin tehtiin meidän vieraille huonekiintiö, jolloin saimme huoneet hiukan halvemmalla. Kiintiöstä vieraat sitten itse varasivat meidän tunnuksella omat huoneensa ja loput varaamattomat huoneet vapautuivat tiettynä päivänä yleiseen käyttöön. Itse ainakin sähköpostilla hoidin tämän asian S-ryhmän erään hotellin kanssa ja kaikki sujui näppärästi. Muoks: kirjoitusvirheet.

Me halusimme, että BM pukeutuisi sakettiin, kuten sulho, joten maksoimme saketin vuokrauksen. Koska maksamme Bestmanin asun, ostimme myös kaason mekon, vaikka emme edellyttäneet mitään tiettyä pukeutumista. Kaaso kuitenkin halusi valita teemavärin mukaan oman asunsa (hopeaharmaa), johon olin tietysti oikein tyytyväinen. Ei kait tähän asiaan mitään selkeää sääntöä ole, että kuka maksaa mitäkin.