Finnmarie

eilen opittua: yksikseskös yskiskelet?

"Virallisesti" en ole suomalaisen miehen kanssa koskaan seurustellut - säätöjä tietysti riitti Ainoa vakavamielinen exä on myös ulkomaalainen... ja sen suhteen jälkeen vannoin, ettei minua enää ulkomaanelävät saa En todellakaan siis pidä suomalaisia miehiä jotenkin huonompina (mitä nyt kaikki miehet on tuota Hasiani huonompia kuin ulkomaalaisia - kaikki kun ollaan yksilöitä (latteuksien latteuksia, pidämpä suuni kiinni)

Sulholla on suomikausi! Alkaa ihan oma-aloitteisesti höpistä suomea, hyvää yötä on jokailtainen toivotus ja muutenkin kaikki on "hyvää" (hyvä tyttö, hyvä leipä, hyvä juttu, hyvä sänky...) Olli oli olio Oli tuli, tuli tuuli, tuli sammui näillä pääsee brassailemaan kavereille...

Kakusta ei jäänyt murustakaan, joten maittoi muillekin: rahkaa ja himppaus kermaa siihen pehmitteeksi, makeudeksi vaniljasokeria vattuja ja punaisia viinimarjoja omena-vadelmasosetta (vauvanruokaa siis)

Enpä huomannut tätä aikaisemmin - sorry... Danke... ... fürs Kommen (tulemisesta) ... fürs Mitfeiern (kanssamme juhlimisesta) ... fürs Musizieren (musisoimisesta) ... fürs Mitsingen (yhdessä laulamisesta) ... für die Gratulationen (onnitteluista) ... für Eure Geschenke (lahjoistanne) ... fürs Aufstrich-Machen (en tajua!!!) ... fürs Kuchenbacken (kakun leipomisesta) ... für Eure Blumen (kukkasistanne) ... fürs Wegräumen nach der Feier (siivoamisesta juhlan jälkeen) ... fürs Ausharren in der Kälte (Anm. die Hochzeit war im Freien und es war bitterkalt) (kylmässä kestämisestä - häät olivat ulkona ja kamalan kylmää) ... für alles Unbemerkte und Wunderbare (kaikesta huomaamattomasta ja niin ihanasta) Tässä olis muutama ehdotus Itävallan "naikkareilta" edit: käännökset

Mä kanssa pidän hyvin suunnitelluista leikeistä, joissa niin hääparin tyyli kuin vieraatkin on otettu huomioon... Olis muuten Rosa kiva kuulla, mitä ohjelmaa järjestit, niin voidaan sitten törkeästi plagioida ja kuluttaa kivat tuoreet leikit pilalle

Zar, älä vaan päästä Saksaan muuttamaan... verot on mun mielestäa pahemmat täällä... eikä ees vastinetta saa... (vai onkohan mulla vaan koti-ikävä vaihe päällä?)

Meilläkin voidaan menestyksestä olla montaa mieltä, mutta jotain on sentään opittu... Jos olette Meoww muualla kuin Suomessa, niin suomesta saa mainion "salakielen" tilanteissa, joissa ei voisi oikeen jotain ääneen sanoa, siirtyy sulhoni nykyisin suomeen "Tuo tyttö on taas täällä. Miksi se on aina yksin ravintolassa?" "Miehellä on hauska paita" "Minä tunnen tuon naisen - se on outo" ...me ei muuten olla ihan hirveen kauheita juoruakkoja, vähän vaan ;D Samoin noilla ruokasanoilla on alotettu: Otatko kahvia? Onko meillä hilloa? Söitkö kaikki salmiakit, senkin possu?!? Ja jossain vaiheessa sulhon kämppä oli täynnä nimilappuja: pöytä, tuoli, kirjahylly, tietokone, vessa, keittiö, ovi, lamppu, vaatekaappi, sukka, housut, kengät... Sarjakuvia on myös luettu innolla, vaikkei kaikkea tajuaisi on kuvat apuna, ja niitä on hauskempi lukea työpäivän jälkeenkin kuin oppikirjoja... Tällasia kikkoja meillä...

Rokkirouva, jos gospel ei kelpaisi kirkkoon, minä varmaan järjestäisin suuren luokan draaman ;D Taidan muuten kopioda teiltä tuon Panis Angelicuksen: ei ollu tullu mieleen, mutta sehän on mahtava!

oikeassa olet, viiv1... itsekin kyslin viime vuonna "mielenkiinnosta" huhti-toukokuulla, ja kaik oli menny jo... mutta taidamme muutenkin kallistua tuonne Hirveen... ihan kulkemisen kannalta, kun Hollolan kirkolle tahtoisimme. saa nähdä - saisi tuon sulhon päättämään päivän (hän kun sen niin kovati tahtoisi itse päättää, Mies kun on )

ajattelinpa minmäkin itsestäni ilmoittaa Päivä auki, vuosi kai 2005 kirkko joko Hollola tai Asikkala juhlapaikkavaihtoehdot: Hollolan hirvi, Upseerikerho, Lehmonkärki... Nyt enää päivä lukkoon ja varailemaan

viimeisin uutuus on: Hiljaa hyvä tulee jonka sulhaseni oppi katsellessaan Tatortia (siis saksalaista poliisisarjaa) ihan täällä saksassa.... ohjaaja oli suomalainen, ja oli laittanut sitten yhden henkilön sanomaan "Wie die Finnen sagen: hiljaa hyvä tulee" Niin, ja siskontyttöni määräyksestä harjoittelun alla ovat: Hinku Vinku (ei kukaan voi puhua suursyömäristä ja käytöskukkasesta osaamatta hinkua ja vinkua) Vappuhuiska

Mutta, aiheeseen: Kaunein rakkauslaulu: I Will Follow Him (Sister Actistä) ja yks Herbert Grönemeyerin biisi, jonka nimeä en en nyt muista: alkaa jotenkin "Du bist, mein siebter Sinn, mein doppelter Boden mein zweites Gesicht..."

Joku tuossa mainitsi Se on rakkautta oikeaa -biisin: kenen se on? ja mistä saan nuotit/sanat? Ainoissa häissä, jonne sulhoni kanssa yhdessä pääsimme laulettiin tuo ja me paruttiin molemmat... joskos omiinkin järkkäisi?!?

Rakkaani on oppinut taas uusia sanoja Ja ylpeä Finnmarie raportoi tietty heti suursyömäri käytöskukkanen munuainen mietintämyssy ahmatti

Kulttuurierot... Tutustuin rakkaaseeni Kanadassa, ja ainakin silloin tuntui, että meillähän on ihan sama kulttuuri! Erot suomalaisen ja saksalaisen välillä on pienempien kuin molempien ja kanadalaisten välillä... Tuo etunimen hokeminen on täällä tosi tärkeää: anoppini uskoi tosi pitkään etten pidä hänestä. kun en koko aikaa ollut sanomassa "S, minä ajattelen näin..." "S, mitä sinulle kuuluu", vaan jätin tuon nimen hokematta. Kätellään enemmän. Aina kun tavataan vaikka perheen kesken niin tervehditään "kunnolla" (perheen kesken halataan ja poskisuukotetaan). Suomessa saatan hyvinkin vain huikata moit ovelta kaikille ja marssia sitten veljen, mummon, tai vanhempien taloon sen suuremmin kaikkia erikseen tervehtimättä. Sulho piti sitä aluksi hirveän kylmänä ja tunteettomana mutta on oppinut samaan itse Kaikesta pitäisi olla jotain mieltä. Suomalaisena mä sanon mielipiteeni jos mulla sellainen on, ja samalla yritän löytää samankaltaisuuksia ajattelutavoissa, pehmittää eroja. Saksalaiset taas rakastavat keskustelua ja väittelyä: kaikilla on mielipide, jos ei ole niin se keksitään sitten siihen tilanteeseen ;D Tuossa on ollu opettelemista minulle hiljaiselle hissukalle : Ei niitä eroja kauheasti ole... ja ne on usein niin pieniä, etten nyt enää huomaa.

Olen aikeissa naida Saksan vannoutuneimman Suomifanin. Suomessa on kuulemma parasta: - meidän perheen naiset, äiti, sisko ja sisarusten tytöt mukaan lukien! (varsinkin äiti) - siskon rantasauna - siskon toinen sauna - sauna ylipäätänsä - ruispalat - polar-juusto - dumle - fazerin sininen - hyvä koulujärjestelmä, kouluruoka - opintotuki (jonka turvin aina matkasin) - hirvipaisti ja poro"kinkku" - salmiakkikossu - isänmaallisuus, se että ihmisillä on lipputanko, viirit - telkkamainokset on hauskoja - pulla, varsinkin ompputäytteinen bostonkakku - karjalanpiirakat - perunatäytteellä (jos minä hellyn, mähän syön vain riisipiirakoita!) - se, ettei kukaan ole vielä tullut kysymään "oletsä natsi?", niinkuin jenkeissä kävi... näitä riittäis, kuten sanottu, Saksan vannoutunein Suomifani

Minä kaasoilin 19-vanhana pikkusiskona, yo-kirjoitukset samana keväänä, mutta hyvin meni. Mun kaasoni taitaa olla 11 kun häät on...

Meille tulee alkoholittomat häät. Täysin. Ei edes tervetulomaljoja. Piste. Olen ollut monissa alkoholittomissa häissä, jotka olivat aivan mahtovia, ei tullut pätkääkään tylsää. Nyt on kuitenkin vielä edessä selitys sulhasen perheelle, he tuskin tätä päätöstä ymmärtävät, heillä kun viini ja kuohari todella kuuluvat juhliin. Minulla on kuitenkin lähisuvussani muutama kuiva alkoholisti, joita en todellakaan tahdo kiusata (enkä heidän perheitään) mutta jotka tahdon paikalle ovathan he minulle rakkaita. Itse nautimme viinistä ja oluesta silloin tällöin - eikä ole gintonicin voittanutta uskon kuitenkin että meidän häistä tulee mukavat ja nautittavat ilman alkoholiakin.

Kotikielenä on nykyisin saksa, kun täällä asutaan ja minä sen hallitsen ammatinkin puolesta. Alkuaikoina puhuttiin englantia, koska aikanaan "englanniksi" tutustuttiinkin, ja kielen vaihtaminen tuntui jotenkin luonnottomalta. Onneks kuitenkin vaihdettiin... Todella, ummikkoappivanhemmat on ollut mainio motivaatio molemmille kielenoppimiseen - ja isovanhemmat vielä enemmän! (mun sulhoni kyllä joutuu elämään sellaisten luonnonoikkujan kanssa kuin hiljainen karjalainen ja puhelias hämäläinen!)

Meillä kaikki on vielä suunnitteluasteella. Mutta tarkoitus on että vihitään suomeksi ja saksaksi, vihkipuhe myös molemmilla kielillä - tuttu pappi lupautui "puhumaan kielillä". Ja keskustelun alla on, kumpi meistä kummalla kielellä "tahdon" sanoo. Jos paniikki ei iske tulee seremoniaan ns. omat valat minulle saksaksi ja miehelle suomeksi. Vaikka saksa onkin kotikielemme, niin meille molemmille on molempien kielten ylläpito ollut tärkeää alusta asti. Lisäksi englanninkielisille vieraille (sakemannini ja minä löysimme toisemme Atlantin tuolta puolen) järjestän tulkin - ellen sitten vanhasta tottumuksesta ala itse alttarilta tulkkaamaan...

Mitenköhän tähän vastaisi Kun olimme muutama vuosi sitten yhdessä Suomessa n. puoli vuotta, hän oppi aika laillakin suomea: selvisi äitin kanssa juttelusta (sai kahvia jos tahtoi, ja pullaa tahtoi tai ei) Nyt kun taas täällä Saksassa asustellaan, on kieli päässyt unohtumaan... Mutta innostusta löytyy. Lähes päivittäin on käytössä: - muru - juustohiiri - anna pusu - muutamat kirosanat... - mitä kuuluu - kiitos ja helppoja lauseita saa itsekin kasaan.