Sucreries

Mulla ei nyt enää taida olla mitään muuta jupinan aihetta kuin se että kuinka pitkään vielä saa oottaa kosintaa, nyt kun sen oon VIHDOINKIN saanut varmistettua tapahtuvaksi Ukko oli kuulemma ottanu kaikki mun vihjailut ja jopa itse kosinnan vitsinä mutta heti kun kerroin että en mä tommosista ikinä vitsaile niin valahti kalpeaksi ja alkoi pyytelemään anteeksi ettei tajunnut että on tosi kyseessä Enpä vaan ole koskaan kuullut kenenkään "vitsinä" toista kosivan mutta liekkö asiat toisin miehen kotimaassa Ilmoitti kosivansa ja pian, saapa nähdä

Sanoppa muuta! Voidaan kyllä suunnitella talon ostot/rakennukset ja muutkin isommat ja pitemmät projektit mutta voi jehna jos nainen menee mainitsemaan sanallakaan kosinnasta....

Meillä sitte eilen hitusen yhdessä jutltiin mahdollisesta avioliitosta. Mies ei pidä avioliittoa tärkeänä koska omien vanhempiensa liitto kariutui. Kuitenkin sanoi että ei ole mikä "anti-marriage" tyyppi vaan näkee itsensä mahdollisesti tulevaisuudessa sulhona ja aviomiehenä. Sanoi kuitenkin että "eikö ne paperit ole vain ylimääräistä huuhaata joka ei vaikuta tunnetasoon millään tavalla". Selvitin hänelle oman mielipiteeni siitä että koen naimisiin menon mm. yhdistävän meitä perheenä: lapsemme (ja tulevien lapsien) sukunimi on isän nimi ja minä sitten olisin ainokaisena oman nimeni kanssa Toki lisäsin litanjaan myös tulevat talolainat, isyyden tunnustamiset sun muut jotka täällä meidän asuinpaikassa ovat avopuolisoilla melkoisia projekteja.. Sitten ukko pamauttikin semmoisen uutisen että on jo joskus muinoin puhunut mahdollisesta kosinnasta äidilleen, tämä siis tapahtunut silloin kun seurustelua takana vajaa vuosi. Siinäpä sitten ihmettelin että nytkö kun on kauemmin yhdessä ollut ei enää ajatus kiinnosta, ei vastakommenttia Enkä koskaan saanut tietää myöskään mikä anopin mielipide aiheeseen oli, tiedä vaikka hän olisi nimenomaan sanonut että ei kannata En alkanut enempää jankkailemaan mutta jäi hieman epäselväksi nyt tuo onko ukko sitä mieltä että me joskus voisimme hänen mielestään mennä naimisiin vai ei Omalta osaltani kyllä kerroin selvästi että meikä tyttö haluaa virallistaa suhteen ihan lakipykäliä myöten joten hän tietää oman kantani. Johan tässä kerkesi päivä mennä etten asiaa ajatellut mutta taas, voi mun aivoni sentään

No on se vaan kun kihloista ei saa miehelle puhua siinä pelossa että "painostaa" mutta kuitenkin siitä halusta kihlautua pitäisi kertoa että mies tietäisi missä nainen omasta mielestään parisuhteessa on Taas syttynyt pieni liekki että voi kun ois niin kiva ne kihlat saada ja päästä joskus kantamaan miehen sukunimeä vaan joka kerta kun päässä käy ajatuskin kihloista puhumisesta, alkaa epäilyttää että "onko tämä nyt sitä painostamista jos sanon että jos kihloihin pääsis niin tosi onnellinen oisin" Enkä nyt sano ettenkö ois tälläkin hetkellä parisuhteessa onnellinen, tiettyjen tapahtumien myötä pieni lisävahvistus sitoutumiselle olisi vain paikallaan

Komppaan ja komppaan! Sen sijaan en kyllä lainkaan komppaa Lumenvalkean kommenttia, Ensinnäkin en ole koskaan kuullut että kukaan nainen lopettaisi parisuhteesta huolehtimisen kihlat saatuaan. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Toiseksi, vihjailu siitä että mies päättäisi jättää kosimatta siksi ettei nainen suostu tekemään lapsia ennen naimisiin menoa on ihan absurdia. "Haluaisin meidän menevän naimisiin ja sen jälkeen aloittavan perheen perustamisen" - kuulostaa erittäin fiksulta, right? "Meidän täytyy ensin tehdä lapsi/lapsia ennen kuin voin olla varma halustasi sitoutua" - tarviiko tätä nyt enempää edes kommentoida... Ihan yrittämällä yritin ymmärtää näitä lauseita: "Saattaa kuitenkin olla, että jos et luovu periaatteestasi, joudut odottamaan kosintaa vielä monta monta vuotta, ehkä koko lopun ikäsi. Ja sitten ei niitä lapsiakaan tulisi." Eli siis omista periaatteista kiinni pitäminen tarkoittaisi sitä että mies päättäisi olla haluamatta niitä lapsia joista on yhdessä jo puhuttu? Ei mee jakeluun tai sitten ymmärsin pointin väärin. "miehesi luultavasti huomaa, että todella panostat suhteeseenne ja tulevaisuuteenne ja ennenkaikkea lapsiinne" vielä tämä, miten naimisiinmenosta luopuminen tarkoittaa millään tavalla panostamista edellä mainittuihin? Ihan mielenkiinnolla tiedustelen. Olenko siis nyt parempi äiti kun olen tehnyt lapseni ennen naimisiin menoa? Olenko siis panostanu parisuhteeseeni ja tulevaisuuteni paremmin tekemällä lapsen menemättä naimisiin?

Äääääääh! Järki sanoo että ei tässä olla mitään kihloja saamassa tänä vuonnakaan mutta silti jossain tuolla pääkopan perällä hykertelee ajatus siitä että kosinta voisi tapahtua seuraavan parin kuukauden aikana (ystävänpäivänä tai sitten vuosipäivänä). Silloin tilanne ainakin olisi se mitä ukko sanoi haluavansa kun mulle anto pakit kosinnasta: haluaa mun olevan taas ihmisten ilmoilla eli töissä ja haluaa että saadaan järjestettyä vakaa lapsenhoitojärjestelmä. Muutoin ei ole enää mitään ongelmaa pitää suuta supussa koko kosinnan odottelusta mutta näköjään yksikin siideri auttaa lipsautuksia karkaamaan... Onneksi tosin harvemmin kuin kerran kuussa, Illuusian.unelma ymmärrän kyllä täysin sun ajatuksia ja voinki kompata että on asioita jotka lapsen syntyessä on vaan niiin paljon helpompia kun vanhemmat ovat naimisissa... Ainakin täällä missä me asutaan. On se vaan jännä että ukko ei edes sairaalassa muka älynnyt että olisin joskus hänen kanssaan naimisiin menossa kun lapsi sai yksinomaan hänen sukunimensä Sanoin jo silloin että kyllähän meillä kaikilla joskus sama sukunimi pitää sitten olla

Hei ei tuo reilu vuosikas vielä pahakaan ole, meillä kun on tähtäimenä saada omistusasunto ehkä sitten 5 vuoden kuluttua jahka ensin opin mieheni äidinkielen ja tulen kelvolliseksi työskentelemään hänen kotimaassaan Muutoin tällä hetkellä onneksi melko seesteinen kausi kosinnan odottelun osalta. Jouluna hiukan odotin muutamaankin otteeseen (ja taisin kerran muutaman lasillisen jälkeen vihjaistakin) mutta nyt olen päättänyt lopettaa odottamisen ja keskittyä vauvaan, kohta alkaviin töihin ja laihdutusprojektiin. Tottahan se on että meillä pitää olla talous kunnossa (tällä hetkellä vain yksi meistä tienaa, minä en saa edes tukia) ennen kuin mitään häitä voisi ajatellakkaan

Minun mielestä spouse ei viittaa aviopuolisoon vaan puolisoon, esim. tuntemani homoseksuaalipariskunnat käyttävät toisistaan nimitystä spouse olematta missään virallisessa liitossa. Itsekin puhuttelen avokkiani spousena juuri tuon boyfriendin "toimimattomuuden" vuoksi

Meillä esikoinen jo kohta puolivuotias mutta sitä hemmetin kosintaa ei oo kyllä näkynyt eikä kuulunut Tai onhan! MINÄ kosin, mies sanoi ei. Grr... Myönnetään: olen juonut pari lasia viiniä yksin kotona haaveillen. En todellakaan aio kertoa ukolle kuinka paha mieli tästä on minulle tullut koska sehän se pahin painostus olisi. Haaveilen vain..