Haluan pitää oman nimeni, vaikka se onkin aika yleinen. Miehen sukunimi on siihen verrattuna paljon harvinaisempi ("vain" n. tuhannella henkilöllä), mutta tavallinen -nen-päätteinen sekin, eivätkä kaikki nimeä kantavat ole sukua toisilleen. En koe mitään tarvettakaan nimenvaihtamiseen, yhteenkuuluvuuden tunne riippuu minusta muista asioista kuin siitä, onko sama nimi vai ei. Onhan tässä myös se tasa-arvonäkökulma, en tajua, miksi oletetaan, että nainen aina riemusta kiljuen vaihtaa nimensä. Myös mieheni pitää oman nimensä, joten olemme jatkossakin eri nimisiä. Mahdolliset tulevat lapset saavat mieheni nimen, koska asia on hänelle tärkeämpi kuin minulle.