Hanella

Me tavattiin kans baarissa mutta vähän eritavalla ku muut...molemmat ravintola-alalla ja tuli käytyä töiden jälkeen herrani kapakassa ja ovimieshän on aina se, kenet näet ensimmäisenä... Ja kyseinen ovimies on sitten aamuni ensimmäinen ja iltani viimeinen jonka näen...

PäivitysJupinaa Menihän se vuosipäivä..käytiin fantsussa ravintolassa syömässä, maksettiin ittemme kipeiks ja sit vedettiin päät täyteen... Joskus tuntuu että tuolle ukkelille pitää antaa vaihtoehdot; Ollaan kunnolla tai ei olla ollenkaan.. Viimeaikoina ollu vähän masentavaa... kovasti kotona yritän häärätä ja tehdä kaikkea mitä mies rakastaa ja mistä hän tykkää, mutta jotenki se tuntuu vaan turhalta... Monasti oon puhunu kuinka olis kiva vaik kesälomalla karata naimisiin.. Joka toinen viikko mies haluaa naimisiin ja joka toinen viikko ei... Karkauspäivänä sanoi haluavansa naimisiin, muttei vielä...siitä on yli vuosi aikaa!! Mitä jos vaan laittais valmiiksi täytetyt esteidentutkinta-lomakkeet keittiönpöydälle odottamaan allekirjoitusta? Olisko tarpeeksi selkeä vinkki? Rakastan miestäni yli kaiken, mutta pitääkö oikeasti odottaa sata vuotta että MIES herää? Sukulaiset ja kaverit kyselee et onko meillä kaikki ok ku mitään ei tapahdu...

Ikuista odottelua.. Meidän suhteessa otettiin takapakkia ja mies ilmoitti ettei aio ikinä mennä naimisiin.. Miksi miehet on NIIIIIIN ärsyttäviä...ja ne väittää että naiset on vaikeaselkoisia...PAH! Koska meidän suhde ei tästä voi enää edetä niin ostettiin koira... kauhea asuntokuume päällänsä, mutta yksin ei kannata asuntolainaa ottaa ja olis huomattavasti helpompaa hommata kunnon kämppä ukkelin kans.. ei tässä vanhassakaan mitään vikaa ole, muutakuin tää on vuokra-asunto...Tekis mieli huutaa tolle ukkelille "Helvetti mä oon kohta 30!! En mä tästä enää nuorru!! Mä en halua olla paula koivuniemi jos tiedän että oot se oikea ku en halua ketään muuta!!" kuulostipa teiniltä... Kohta on taas vuosipäivä tulossa mutta oon kyllä jo luopunu toivosta..Ja ei oo muuten herra ostanu viel hametta ku viimevuonna "anto pakit" Prkl...

^kuulostaa niin meän residenssin toiminnalta.. Alusta asti herra on sanonu kuinka aikoo olla loppuelämänsä kanssani mutta mitään ei tapahdu.. Me ollaan sen verran eriskummallinen "nuoripari" ettei tää suhde oikein voi enää edetä ellei mennä naimisiin, ollaan vapaaehtoisesti lapsettomia.. Kerroin ukkelille, että haluan naimisiin ennen ku täytän 30 ja herralla alkaa olemaan vähän kiire asian kanssa Kumpikaan ei halua häitä vaan maistraattiin mennään ja todistajat otetaan sieltä. Meidän mielestä me mennään kahdestaan naimisiin eikä koko sukujen kanssa. Eikä ukkeli olekkaan hirveen sukurakas ihminen (sisaruksiaan nähny kohta 10vuoteen) Siitä päästäänki siihen, että hän haluais hoitaa kosimisen vanhanaikaisesti, eli pyytää lupaa mun isältä mutta minkäs teet ku se ei tykkää mistään yhteisnäkemisistä missä se vois tämän toimituksen hoitaa.. Hääpuku roikkuu vaatekaapissa mutta eihän se enää mulle mahdu, pitäis käydä pienentämässä sitä, tai sit vaan ostan uuden... Kauheasti en haluais ukkelia painostaa, mutta ei taida mies tietää kuinka tärkeää tää asia on mulle.. en halua olla ikuinen tyttöystävä... ja periaattees en halua edes kihloihin vaan suoraan naimisiin...kihlat on vaan koeaika ja ilmoitus muille tulevaisuudesta..mun mielestä...