NiE

Rouva
  • Content count

    158
  • Joined

  • Last visited

About NiE

  • Rank
    Vakkari

Profile Information

  • Gender
    Male
  1. Hagertyn Jewel Clean on siis nimenomaan kullalle ja jalokiville tarkoitettu puhdistusaine, miksipä sitä siis ei uskaltaisi käyttää kultasormukselle, jossa on jalokiviä? Kovin suurta vaikutusta en ole huomannut tuon aineen tekevän, mutta jos liottaa korua vähän pidemmän tovin ja käyttää mukana tulevaa harjaa, niin kyllä sillä saa esimerkiksi sormuksen sisäpuolelle/timantin valoaukkoihin mahdollisesti juuttunutta kuonaa irrotettua ja timantteja taas vähän paremmin säihkymään. Sanoisin silti että Uurin pesuainevesivinkki on ihan yhtä pätevä puhdistuskeino. Jos sulla kotona on ultraäänipesuri, niin suotta arkailet sen käyttöä. Siinä voi käyttää veden seassa myös vaikkapa fairyä ja se puhdistaa sitten vielä tarkemmin koloja, joihin ei hammasharjallakaan pääse. Pilalle sormuksesi ei siitä mene, käytännössä ultraäänet vain tärisyttävät siellä laitteessa olevaa vettä ja saavat sen menemään paremmin niihin hankaliin koloihin poistamaan rasvaa ja likaa.
  2. Titaanin "huono" puoli omalta kannaltani on se keveys. Titaanisormukset eivät paina juuri mitään, ovat ihan höyhenen kevyitä. Toisaalta se on hyvä puoli, mutta toisaalta se materiaali ei myöskään tunnu erityisen arvokkaalta. Hopeasormuskin käy mielestäni ihan hyvin kihlaksi/vihkiksi, mutta siinä täytyy vaan ottaa huomioon ja valmistautua siihen, että materiaali on melkoisen pehmeää. Terävät kulmat eivät säily pitkään terävinä, kivi-istutuksia täytyy tarkastuttaa useammin, pintakuviointi ei säily kovin pitkään hyvänä yms. Hopeinenkin sormus voi kuitenkin olla kestävä! Tällöin kovin siro sormus ei ole se järkevin valinta, vaan kannattaa valita materiaalinpaksuudeltaan varsin järeä sormus, eikä välttämättä sitä malliston kapeinta rinkulaa. Jos timantteja hopeasormukseen haluaa, niin ne täytyy yleensä teettää tilaustyönä, ja kuten uumoiltiinkin, niin aivan kaikki sepät eivät siihen välttämättä suostu. Kannattaa kuitenkin kysyä rohkeasti! Itselläni eivät lähes päivittäisessä käytössä olevat hopeakorut (varsinkaan sormukset) juurikaan tummu, koska ne kuitenkin käytössä koko ajan hankautuvat johonkin. Eniten hopeakorut tummuvat käyttämättöminä, mutta joillakin myös käytössä (ihon ph, hiki, rasva yms. vaikuttavat tähän). Valkokultaisista sormuksista itse valitsisin (ja valitsinkin) rodinoimattoman, kultasepän käsin valmistamana. Rodinoitu pinta on väriltään aika lähellä hopeaa, "oikea" valkokulta on aika tummaa, mutta ei aivan niin tummaa kuin titaani. Valitettava totuus yleisimmissä kultamyymälöistä saatavissa valkokultasormuksissa on se, että rodinoinnilla peitellään joskus mahdollista kellertävyyttä. Jos valitset valmismalliston vk-sormuksen, niin suosittelen panostamaan siihen, että se on erityisen laadukas ja nimenomaan palladiumvalkokullasta valmistettu. Esim. sandbergin ja festiven (Uuri voi varmaan käydä sandbergin osalta valaisemassa tätä asiaa, itse en työskentele kummallekaan mainitulle merkille vaan esitän mutu-tietoa.) sormuksissa uskoisin valkokullan olevan sellaista, että rodinoinnin alta paljastuu hiukan eriväristä (tummempaa) valkoista, eikä sitä kellertävää valkokultaa. Tällöin sormusta ei ole pakko rodinoida, vaan pelkkä ajoittainen huolto kiillotuksineen riittää samaan tapaan kuin keltakultaisessa sormuksessakin. Mielestäni rodinoimaton valkokulta on tosi kaunista! Kellertävyys on siis lähinnä valkokullan seosaineista kiinni, olen kuullut väitettävän että kellertävämmästä valkokullasta on helpompi työstöominaisuuksiensa takia valmistaa tehdastuotettuja koruja, kuin siitä valkoisemmasta.
  3. Suihkussa käyminen ja nukkuminen eivät ihan hirveästi sitä korua kuluta. Sen sijaan kaikki, mitä arkena teet käsilläsi sormus kädessä (kauppakassin kantaminen, huonekalujen siirtäminen, oven avaaminen, normaali elämä ylipäätänsä) aiheuttaa siihen sormukseen pientä kulumaa. Ei se vaarallista ole, eikä ole kiveen kirjoitettu, että hopeasormus ei kestä päivittäistä käyttöä. Toisilla sormukset kuluvat todella paljon, toisilla vähän vähemmän. Jos tiedostat sen, että hopea on materiaalina varsin pehmeää ja että voi olla ajankohtaista jossain vaiheessa kulumisen takia hankkia korvaava sormus, niin mikäpä ettei hopeinenkin voisi kihla/vihkisormuksesi olla... Suosittelisin kuitenkin omien kokemusteni perusteella valitsemaan päivittäiseen käyttöön hopeasormukseksi mielummin leveän ja materiaalivahvuudeltaan paksuhkon sormuksen. Pintakuviointi (ellei se ole todella "ronskia" ja syvää kuviota) kuluu myös hopeisesta sormuksesta varsin helposti pois, mikä kannattaa ottaa sormusta hankkiessa myös huomioon.
  4. Höpönpöpön. Pienissäkin kivissä puhtaus vaikuttaa oikeasti PALJON! Sisältä täyttä paskaa oleva kivi ei sädehdi, vaikka olisi kuinka hyvin hiottu. Huonolaatuisemmissa kivissä ei yleensä myöskään se hionta valitettavasti mitään huippuluokkaa ole. Suosittelisin myös välttämään P-laadun timantteja, sillä se laatu vaikuttaa ulkonäön lisäksi myös kestävyyteen. Päivittäisessä käytössä olevaan sormukseen kannattaa oikeasti sijoittaa se satanen-pari lisää, että saa hyvälaatuiset kivet. Mulla oli käräjäoikeuden vihkimistä varten hankittu iha kivan näköinen ja suht edullinen vk-sormus W/P1-kivillä, jota ajattelin käyttäväni "muutenvain" sitten kunhan hääjuhlapäivää varten teettämäni vihki saapuu. Tuo oli siis lähinnä sitä varten hankittu, että on jotain sormeen pujotettavaksi ja kun se nyt oli vielä muutenkin kivan näköinen ja voin sitä muutenkin käyttää, niin mikä ettei. Kuukauden käytön jälkeen siitä hajosi, toistan HAJOSI, kolme kiveä. Siinä vaiheessa ei hyvä hiontakaan enää lämmitä, jos joutuu kuukauden välein uusimaan timantteja huonolaatuisten ja murusiksi hajonneiden tilalle. Käytännössä hajoamisen huomasi sillä tavalla, että timanttiriviin tuli "sammuneita" kiviä väliin. Eli rivissä säihkyy, säihkyy, ei säihky, säihkyy... Luupilla katsoessa kiven taulussa oli halkeama tai siitä puuttui palanen. Suosittelen ottamaan vähintään W/SI -laadun timangit, jotka on jo oikeasti kestäviä ja laadukkaita. Kaupassa ostaessa on timanttien säihke (ja täten hionta ja puhtaus) nähtävissä, verkkokaupasta ostettaessa niistä ei tiedä mitään. Toki palautusoikeushan niissä täytyy verkkokaupassa olla. Bellinan kivisormukset jättäisin suosiolla väliin, niissä näytti olevan lähinnä noita P-kiviä ja istutukset joissain tosi kökön näköisiä. Paletti on jo vähän parempi merkki, samoin Beat Of Love ja molemmissa näytti olevan W/SI timantit. Molempia myydään aika paljon myös koruliikkeissä.
  5. Hämmästyin siitä, että mallistoon tuli näin leveitä ja näin tavallisia malleja. Luoto, Kaira ja Virta eivät erotu millään tavalla kalevalakorun sormuksiksi, jos viereen laitetaan sepän tekemä vastaavanmuotoinen rinkula. En löydä syytä maksaa ylihintaa siitä, että leimassa lukee KK jonkun muun kirjainyhdistelmän sijaan. Kalevala Korulla on siis mielestäni nättejä ja omalaatuisia sormuksiakin, mutta nämä perussormukset ja uutuusmallit ovat mielestäni liian tavallisia (ja siihen nähden myös liian kalliita).
  6. Molemmilla vain vihkisormukset, joissa sama kaiverrus eli meidän monogrammikirjaimet ja päivämäärä. MRS 1.3.13
  7. Tämä nyt ei enää menneen kesän pareja auta, mutta vastaisuuden varalle jaan oman suunitelmamme, kun tännekin alueelle eksyin. Me pohdittiin (heteroparina) ihan samaa asiaa, että mikä olisi se "sisääntulo" tai juttu siinä juhlien alussa, kun kerran vihkiminen on jo tapahtunut ja mitään pappihommia ei juhliin tule ja lopulta todettiin että emme oikein halua ketään muutakaan ulkopuolista juhliimme puhumaan. Päädyimme siihen, että luemme itse juhlavieraiden edessä eräänlaisen parisuhdehistoriikin. Suurimmalle osalle sukua kun on luultavasti tuntematon meidän taival, niin valotetaan vähän sitä. Vieraat istuivat juhlasalissa ja itse saavuimme esiintymislavan verhon takaa esiin. "Historiikki" eteni vuoropuheluna parin kesken kronologisesti ensitapaamisesta sormusten vaihtoon, tyyliin "8.2.2007 Olin tapahtumassa X, jossa huomioni kiinnitti komea mies... -- 1.1.2009 Muutettiin saman katon alle -- 16.8.2013 Haettiin sormukset kultasepältä ja tässä ne nyt on..." Välissä oli kaikkea huumoripitoistakin materiaalia matkan varrelta auton hajoamisesta sienestysretkiin ja muuttotarinoihin ja vieraat tykkäsivät erikoisemmasta aloituksesta todella paljon. Eikä tarvinnut selitellä jokaiselle erikseen mitään naimisiinmenopäivämääriä tai muita, kun ne tuli ilmi siinä historiikissa. Samoin se, että ei kerrottu edes omille vanhemmille, vaan mentiin ihan salaa käräjäoikeuteen vihittäväksi. Kun tekstit laadittiin kokonaan itse, niin aloituksesta tuli aivan meidän näköisemme, en parempaa olisi voinut kuvitella.
  8. Kyllä siihen on syynsä, miksi raja useimmiten vedetään safiiriin. Kestävyys jokapäiväisessä käytössä ei sen pehmeämmillä kivillä ole (ei entisaikaan eikä nykyäänkään) riittävä, ellei istutusta rakenneta niin, että kivi on äärimmäisen hyvin suojassa iskuilta ja kulumiselta. Tämä riippuu myös käytöstä, tottakai. Oma vihkisormukseni on todella kulunut jo parin kuukauden käytön jälkeen, kun jollain toisella sormus voi olla vielä vuoden päästäkin uutuuttaa kiiltävä. Käyttäjiä on erilaisia. Ja toki kuluneet kivet voi aina vaihtaa uusiin.
  9. Valkokullan nyt vaan kuuluukin olla eri väristä, kuin hopean. Toki jos hopean värisistä koruista pitää, niin ehkä se rodinointikin on paikallaan. Enkä nyt siis todellakaan tarkoittanut ettei niitä koruja saisi rodinoida, kehotan vaan harkitsemaan että onko sille rodinoinnille oikeasti tarvetta, vai uskotaanko tässä nyt jonkun myyntipuhetta ja maksetaan siitä "pakollisesta" rodinoinnista ihan turhaan kun ilmankin lopputulos olisi ihan hieno. (Joskus se tarve on selkeästi olemassa, kun valkokultaseos on kellertävämpää ja se tulee rodinoinnin alta esiin, tai jos jostain muusta syystä pitää sitä rodiumin sävyä parempana kuin valkokullan omaa väriä tai on vaikka useita vk sormuksia, jotka halutaan pitää samansävyisinä) Valkokullan (rodinoimattoman) ja hopean värissä on lopulta aika suuri ero, vähän kuin vertaisi alumiinia ja hopeaa vierekkäin.
  10. Saanko vielä kysyä, että miksi? Mikä se rodinoinnin tarve ja syy on, jos alta ei ole paljastunut kellertävää, vaan ihan hyvän väristä valkokultaa? (Ihan noin niinkuin selityksenä vielä, että en oikein ymmärrä sitä tarvetta tai syytä myöskään kaupassa myytävien vk-asioiden rodinoinnille, koska hyvälaatuinen valkokulta on tosi kauniin väristä ja juotteetkin on nykyisin niin hyvälaatuisia, että värieroa (=keltaisuutta) ei niissäkään juuri ole. Se kellertävä valkokulta sitten on asia erikseen. Tottakai sellaiset tuotteet halutaan rodinoida kun ei kukaan niitä vaaleankeltaisinakaan osta. Siinä aletaankin sitten mennä jo kevyesti kusetuksen puolelle mielestäni, kun asiakkaalla (eikä aina myyjälläkään) ei oo mitään mahdollisuutta arvata paljastuuko rodinoidun pinnan alta kellertävää vai oikeasti valkoista valkokultaa.)
  11. Jos haluaa "huoltovapaan" sormuksen, niin mitenkäs olis ihan pelkkä kiillotus ilman rodinointia sille vk-sormukselle? Vai onko väri selvästi muuttunut kovin kellertäväksi? Ellei, tai ellei se kevyt kellertävyys häiritse, niin rodinointi ei ole pakollista. Ihan pelkkä kiillotus (joka jokatapauksessa tehdään ennen rodinointia, sillä rodinointi tekee pintaan sen värin, ei kiiltoa) saa sen jo uuteen hehkuun.
  12. Voi johtua myös tietämättömyydestä. Usein kun ne myyjät on vaan töissä siellä, ilman minkäänlaista (tai ainakaan kovin perinpohjaista) varsinaista koulutusta. Plus että niiden pitää myydä, joten toki koittavat varmasti antaa sellaisen kuvan, että rodinointi on pakollista. Rodinoinnin kuluessa sormus voi toki muuttua läikikkääksi ja rumaksi kun pinta kuluu epätasaisesti ja siellä täällä on vielä rodinointia jäljellä. Käytetty sormus näyttää varmasti myös kuluneelta, mutta ihan pelkällä kiillotuksella sen saa hehkumaan kuin uuden ja rodinoinnin rippeet poistettua pinnasta.
  13. Haluaisin täsmentää tähän, että kaikessa valkokullassa ei ole päällystettä eli rodinointia. Lähes kaikki valmiina koruliikkeissä myytävä valkokulta on rodinoitua, mutta valkokultaa ei ole pakko rodinoida ja teettämällä laadukkaasta valkokullasta sormuksen siitä saa ihan yhtä "helppohoitoisen" kuin keltakullastakin. Samaten jos ostaa laadukkaan kotimaisen valmissormuksen, niin sitä ei ole myöhemminkään pakko rodinoida uudelleen, mikäli valkokullan oma (yleensä varsin kaunis) tummempi sävy ei häiritse. Ulkomainen ja "halvempi" valkokulta on usein valitettavasti hieman kellertävää varsinkin muiden valkokultaisten sormusten vieressä, joten niitä monesti rodinoidaan. Valitettava seikka rodinoidussa valkokullassa on se, että ikinä et voi tietää minkä väristä tavaraa sieltä rodinoinnin alta paljastuu. Oman sormukseni teetin rodinoimattomana, sillä mielestäni rodinoidun valkokullan sävy ei ole kovinkaan kaunis, vaan todella lähellä hopean sävyä. Rodinoimaton palladiumvalkokulta taasen on huomattavasti tummempaa ja arvokkaamman näköistä. Rosekulta, ruusukulta ja punakulta on eri nimitykset samalle asialle. Tai toki joku voi väittää että rosekulta ei ole sama kuin puna-, mutta tuo nyt on mielestäni ihan turhaa vääntämistä. Eri (puna)kultalaatujen väriero riippuu siitä miten paljon seoksessa on kuparia. Keltakultaakin on eri väristä ja esimerkiksi kaikki 585-kulta ei ole likimainkaan saman väristä, vaan väri riippuu aina seosaineiden suhteesta. Esimerkiksi eri maissa pidetään eri sävyisistä kultalaaduista ja kullan seostaminen, valkeaksi, kellertävämmäksi, vihertävämmäksi tai juuri punertavammaksi on erittäin helppoa. Suomalainen keltakulta on monien ulkomaalaisten mielestä suhteellisen punertavaa.
  14. Mua ihmetytti omissa juhlissa eniten se, kuinka paljon porukkaa jätti tulematta paikalle ilman ilmoitusta. Siis ilmoittautuneita vieraita. Muutama ilmoituskin saatiin äkillisistä sairastumisista/pakottavista esteistä, mutta kaikenkaikkiaan 8 ihmistä jätti tulematta paikalle mitään sen enempiä ilmoittamatta. Tämä oli mielestäni törkeää. Toki noista edellisenä päivänä peruneistakin jouduimme pitopalvelulle maksamaan, koska vierasmäärä piti ilmoittaa etukäteen, mutta se ei ärsyttänyt läheskään yhtä paljon, kuin nämä ilmoittamatta pois jääneet. Yksi kokonainen perhe (josta yksi oli ilmoitettu epävarman työtilanteen takia ymmärrettävästi ja mun luvallani "ehkänä" ja loput neljä "varmana") jätti kokonaisuudessaan tulematta paikalle, ja kuulin toiselta vieraalta, että heidän syynsä oli "on muutakin tekemistä kuin lähteä ajelemaan toiselle puolelle suomea yksien juhlien takia"... Miksi sitten ilmoittautuivat alunperinkään?
  15. Noh, lopulta ei tullut marsipaanikakkua. Pohja oli tumma täytekakkupohja, joka kostutettiin kaakaolla, että saatiin siihen myös vähän lisää suklaan makua. Väliin pistettiin rahka-kermavaahtoa ja raparperi-appelsiini-inkivääri -hilloa. Kakkuun tehtiin valkosuklaakuorrute ja sivut päällystettiin suklaahippusilla. Kaikesta outoudesta huolimatta kakut oli tosi hyviä ja ihanan raikkaita! Ja itse tehtiin siis.