MotoLaura

Jäsen
  • Content count

    3
  • Joined

  • Last visited

About MotoLaura

  • Rank
    Untuvikko

Profile Information

  • Gender
    Female
  1. Uuh, onneksi muutkin ovat tuskailleet tämän asian kanssa. Meillä on tilanne niin, että miun sukunimi on isännän sukunimeä harvinaisempi (ei tosin tosi harvinainen, puhutaan kuitenkin about tuhannesta henkilöstä), mutta kuitenkin oma lähisuku on sen verran pieni ja miullakin on vaan sisaruksia, joten olis pieni palo sydämessä, että nimi säilyis suvussa, kun ei noista omista sisaruksista tiedä, mitä ne elämässään vielä tekevät. Lisäksi on vahva nykyisen sukunimeni identiteetti, minua myös kutsuttiin sukunimellä ja minut tunnettiin kylillä sukunimen perusteella. Nyt mielessäni taistelen, että olenko edelleen "omaa sukua", vaikka papereissa lukisikin mieheni sukunimi.. Ja se, että olen saanut nauttia siitä, että kokonimikaimoja ei tiedettävästi ole, vaikka etunimeni onkin hyvin yleinen. Jos vaihtaisin mieheni sukunimeen, niin kokonimikaimoja alkaa tulla joka tuutista. Olenko enää "ainutlaatuinen" nimeni perusteella? Erittäin varteenotettava vaihtoehto on toki pitää omat sukunimet. Mut yhteinen sukunimi olis toki kiva, varsinkin jos perhettä tulee, niin ennen kaikkea sitten se, että kaikilla olis sama sukunimi. Mutta onko se mahdollisen identiteettikriisin arvoista? En ole vielä kerennyt varsinaiseen työelämään, enkä oo muita suuren suuria saavutuksia tehnyt tyttönimelläni, niin sikäli ei ole paineita sen suhteen. Omat sukulaiset ovat kommentoineet, että "tee miten tykkäät", mutta silti omatunto hieman kolkuttelee vielä ainakin tässä vaiheessa, jos menen vaihtamaan sukunimeni. Ei se ole ihan täysin ammuttu alas sekään, että isäntä ottais miun sukunimen, mutta mie taas haluaisin, että hän pitäisi oman sukunimensä. Miehellä on kans yhtä lailla oman sukunsa identiteetti ja hän oli ennen kaikkea "isin poika" - isi on nyt hautuumaalla. Toivon kuitenkin, että hän pitäisi sukunimensä. Tuottaa päänvaivaa tämä :S Muuten on tulossa kengännauhabudjetin häät, vain vähän ressiä ja järjestelyitä, mutta sitten nää juridiset asiat tuottaa senkin eestä päänvaivaa - ainakin miulle. Voipi olla, että lopputuleman tässä sukunimiasiassa tietää vasta just ennen vihkimistä. Ja silloinkin "alea iacta est", arpa on heitetty?
  2. Moikka, tulee vähän jälkijunassa. Kirkollisiin asioihin perehtyneenä (lue: työntekijä) voinen sanoa, että esimerkiksi nämä vuoropuhelut kuuluu (morsius)messun kulkuun, mutta riippuu vihkivän papin vapaamielisyydestä ja rentoudesta, että vaatiiko hän sinne ne seurakunnan Amenet urkujen kera. Moni pastori on toteuttanut esmes alkuvuoropuhelun "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Amen", nii ei tule seurakunnalle paineita sitten, että pitää pakkopullalla laulaa jotain liturgisia juttuja. Aika pitkälti noista liturgisista kaavoista voidaan keskustella pastorin kanssa (oli ne sitten pakollisia tai valinnaisia osuuksia), ja jos on jotain semmosia kohtia, mitä ei voida teologisista syistä jättää pois, niin asiasta voinee keskustella kanttorin kanssa, josko hän laulaisi kyseiset osuudet. Ainakin täälläpäin kanttorit ovat olleet varsin kovaäänisiä laulajia urkujenkin takaa.. Allekirjoittaneelle on tulossa myös loppukeväästä morsiusmessu ja meille se oli lähestulkoon ainoa oikea vaihtoehto, seurakunta-aktiivi-työntekijä ja pastorin poika kun menevät naimisiin, nii kylhän sitä pitää jo kirkossa tarjota virsiä ja musiikkia ja alkupalaks leipää ja viiniä.. Heh. Mut meillä mennään morsiusmessukin pitemmän kaavan mukaan, että mitään ei tulla jättämään poies! Ja jos sukulaisissa sattuu olemaan ei-hengellisiä-ihmisiä, niin luulis, jotta hyö kestävät sen apaut tunnin-puoltoista tuntia, suurin osa on kuitenkin joutunut "kärsimään" aikoinaan rippikoulunkin. Ja olen uskossa myös senkin suhteen, että vihkiminen pitäisi tapahtua hääparia itseä eikä vieraita varten, joten jos työ itse nautitte messusta, nii no man can do, jos jotkut häävieraat alkavat saarnan paikkeilla kieriskellä kirkon penkeissä. Mut hei, summa summarum, eksyin omia asioita jorisemaan, että rohkeasti vaan kyselemään ja keskustelemaan kanttorin ja vihkivän pastorin kanssa messun kaavasta ja toteutuksesta, suurin osa asioista ei ole kiveen hakattu ja ovat neuvoteltavissa vaihtoehtototeutuksiin!