Anya

Meillä käytettiin kolmea kieltä: suomi (kaikki vieraat eivät osaa englantia), englanti (yhteinen kielemme, kaikki ulkomaiset vieraat taisivat englantia), tanska (sulhasen isä piti pyheen omalla kielellään). Käytännössä homma sujui näin: Tervetuliaismalja puhe: äitini suomeksi, siskoni englanniksi. Vieraiden esittely: morsian englanniksi ja suomeksi. Juontaminen: kaaso suomeksi ja englanniksi. Leikit: suomeksi ja englanniksi. Runo: kummitätinni suomeksi. (ainoa ohjelmanumero, jota kaikki eivät ymmärtäneet... mun olisi varmaan pitänyt kääntää runo etukäteen) Puheet: Sulhasen isä tanskaksi (suomenkielen käännökset jaettu etukäteen jokaisen paikalle), sulhanen englanniksi (suomenkielen käännökset jaettu etukäteen jokaisen paikalle), kaaso suomeksi (englannin kielinen käännös jaettu tarvitseville). Serkku piti ouheensa suomeksi ja englanniksi. Etukäteen vähän jännitti, että tuleeko kauheen ongelmallista, kun ei ole yhtä yhteistä kieltä... Mutta kaikki meni tosi hyvin! Käännösten tekeminen vaati aikaa, mutta toimivat tosi hyvin.

Moi! Me onnistuimme löytämään tanskaa taitavan suomalaisen papin pääkaupunkiseudulta, joten vihkiminen tapahtui kummallakin kielellä. Eli kaikki sanottiin sekä suomeksi että tanskaksi. Kumpikin vastasi "tahdotko" kysymykseen omalla kielellään. Teksin lukivat kaasoni ja sulhasen veli, kumpikin omalla kielellään. Virsi oli pelkästään suomeksi. Laulu esitys oli englanniksi. Hyvin toimi! Vaikka yhteinen kotikielemme on englanti, omien kielien käyttäminen oli meille tärkeää vihkimisessä. (varsinkin minulle...!)