SilverBride

Millasta musaa Akin bändi soittelee? Meillä tanssihäät, joten pitäis taittua se puoli. Tarjouksen olen pyytänyt vasta Tesipeliltä.

Tinkaliina, mitä bändiltä olet tarjouksen saanut?

Meillä vähän hauskasti, että miehen kihla maksoi enemmän kuin omani. Halusimme ehdottomasti valkokultaiset ja ei miehelle montaa vaihtoehtoa löytynyt, oikeastaan vain yksi kolahti kunnolla, Tillanderin sormus, jossa oikein matalat urat sormuksen ylä- ja alareunoissa, sisäpuolella Tillanderin tapaan timantti, sehän siinä maksaa. Saipa mieskin oman dimanginsa. hintaa tällä komistuksella oli muistaakseni reilut 900e, josta saatiin 200e alennus, kun oli joku kuponkitarjous Timanttisilla eli hyvät kaupat! Itselleni ei meinannut löytyä mieluista sitten millään ja kun Sen näki, tiesin heti, että se on Tuo! Diamanti Perfetta, hintaa n. 750e. <3

Minulla on vielä exäni nimi, jota yritän jaksaa kantaa, kunnes saan mieheni nimen meidän mennessä naimisiin. En vain jaksanut sitä nimirumbaa, kaikkien korttien ym. vaihtoa eron ja uuden liiton solmimisen välissä, ei noiden välillä ole kuin reilut kolme vuotta.

Ekoissa häissäni minulla oli kunnon hääpuku, pitkällä laahuksella. Tällä kertaa haluan myös kunnon hääpuvun, mutta mermaidtyylisen, lyhyellä laahuksella. Jopa lyhyttä miettinyt, mutta mies haluaa, että minulla on pitkä hääpuku, toivoo myös siihen vähän blingblingiä, kun itse olisin voinut ottaa ilman kummempia koristuksia.

Minä sain ekalla kerralla kunnon perinteiset polttarit, miehellä ei ollut polttareita. Hän haluaa polttarit ja minä samoin, mutta tällä kertaa vain istuttais iltaa, olis jotain hemmottelua. Tuskin mieskään haluaa mitään nolauspolttareita, vaan jotain kivaa ohjelmaa, hauskaa ystävien kans.

Mulla vähän samat fiilikset ja tilannekin, paitsi että miehenikin on ollut aiemmin naimisissa, mutta hän meni naimisiin esikoisensa ristiäisten yhteydessä eikä ole "saanut" unelmiensa häitä. No, eipä se ihminenkään ole oikea ollut ja itsellä taas, että melkein yksin ne suunnittelin, mieleisekseni, unelmahäiksi. Nyt, oikean ihmisen rinnalla ollessa, ajattelee vain, että riittää, kunhan ovat meidän näköiset. Silti haluamme "kunnon häät", polttareineen kaikkineen. Sukulaisia kutsutaan vain lähimmät, samoin ystävät, vieraita niistä tulee silti satakunta. Ja on tässä pieni opettelu ja totuttelu saada itsensä ajattelemaan, ettei ole syytä miettiä, mitä muut ajattelevat.. Että miksi toiset isot häät, "kunnon" hääpuku, polttarit, kallis valokuvaaja, kunnon bändi jne. so whaaat!? En vois kuvitellakaan, että mentäis maistraatissa naimisiin ja sit vaan kahvistelut tms. Muistakaamme, että se on Meidän päivä, ei heidän.

Oltiin molemmat viikonloppureissulla, minä ystävien kanssa ja mies työreissussa, samalla paikkakunnalla, kun yksi ystävistäni kehotti miestä illalla liittymään seuraamme, koska voin huonosti (liikaa eri drinksuja?). Siellä baarissa sitten astelin parempivointisena vessasta ja mies oli vastassa, hetki juteltiin jotain ja yhtäkkiä mies polvistui ja kosi. en ollu uskoa, hoin vaan "oikeesti??", "nytkö?" ja vollotin ku mikäki. Kai mies katsoi parhaaksi kosia, kun olin siinä mielen- ja olotilassa. Ihanan romanttista! Ihan oikeesti.. Kohta ystäväni tulivat seuraamme ja voi sitä kiljunnan määrää, kun kuulivat, mitä just tapahtui. oli tämän päättänyt jo aiemmin, ettei ihan hetken mielijohteesta kosinut.. Sattui olemaan vielä päivä 11.11.11.

Alustavasti päätetty, ettei nähdä ennen kuin astelen häntä vastaan alttarille. Saa nähdä, muuttuuko mieli matkan varrella. Tuskinpa.

Rovaniemen Sinetässä Lumikartanon jääkappelissa 11.1.-14 <3

Numero 11 on "meidän". Aloimme "virallisesti" seurustella 11.6.-10, minua kosittiin eli menimme kihloihin 11.11.-11, halusimme ehottomasti talvihäät eikä päivä saanut olla mikä tahansa, hääpäivä on siis 11.1.-14.

Reilu 9kk ennen häitä eli ihan vasta. Pientä jännitystä ilmassa, koska ed. hääni järkkäsin 2,5v aikana Tunne on kyllä niin erilainen ja silläpä ei kuitenkaan stressaa vähäistä aikaa, pääasia että päivä on meidän näköinen. <3

Molemmat kerran naimisissa olleet, eronneet samoihin aikoihin, yhdessä vähän yli 2,5 vuotta, josta kihloissa kohta 1,5v. Ollaan tunnettu kuitenkin n. 11 vuotta, tuolloin meillä oli "säpinää", rakastuttiinkij, mutta siihen se jäi, eri suuntiin jostain syystä lähettiin, itsellä huinot muistikuvat noilta ajoilta. Samoihin aikoihin tapasin kuitenkin exäni. Molemmilla kaksi lasta ed. liitoista, samanikäisiä vieläpä. Yhteinen tyttö, 7kk, on yhdistänyt meidän perheenä ihan täydellisesti.

Toinen kerta toden sanoo. Molemmat tahoillaan oltiin exien kans naimisissa nelisen vuotta. Molemmilla kaksi lasta ed. liitoista ja yksi yhteinen, nyt 7kk, tyttö. Minä "sain" prinsessahääni tuolloin, mutta se tunne kyllä ei ollut oikea, ns. järkiliitto. Yhdessä 16-vuotiaasta, viien vuoden seurustelun jälkeen häät, oma aunto ja lapsia tekemään.. Miehellä vähän sama.. Sinänsä jännä, että nykyisen rakkaani tapasin samoihin aikoihin kuin exän kans aloimme seurustella, mutta tuolloin ei ollut meidän aika. Polkumme kohtasi uudelleen 2,5v sitten, jolloin entisten kans oli yhteiselo jo aika finaalissa, mieheni jo eroa hakemassa ja itselläni vaan eroa vauhditti rakkaani astuminen elämääni. Eipä voisi asiat olla paremmin, ihminen kun uskaltaa elää siten, että on onnellinen, voi ainoastaan tuolloin olla oikeasti onnellinen.

Reilut 2v ehditään olla kihloissa ennen naimisiinmenoa.