yonsade

En osaa yhtään sanoa, miten tanssiminen onnistuu talvella. Tanssikatos on varmaan sinänsä käytössä, sillä siinä on puu/lasiseinät, mutta ei toki lämmitystä tms. joten on varmasti liian kylmä paikka tanssia. Mutta ei muuta kuin Piilopirtin Pirkolta kysyt niin asia selviää.

Minua ei vihkiminen sinänsä jännittänyt, vaikka oletinkin olevani tosi hermostunut. "Esiintymistilanteissa" kroppani kuitenkin aina reagoi tutisemalla. Eli jalkani tutisivat varsin paljon isän kanssa kävellessäni ja myös alttarilla. Kaasot olivat huomanneet hameeni pienoisen heilumisen, mutta muut vieraat eivät. Myös käteni tutisivat reilusti ojentaessani kimppua kaasolle. Sen muutkin vieraat huomasivat. Tutinan vähentämiseksi pidinkin siis sulhasen kädestä/käsivarresta kiinni molemmilla käsillä. Pappi oli ohjeistanut, että aina rukousten aikana polvistuisimme alttarilla. Hän myös vinkkasi meille joka kerta. Sormuksen laiton jälkeen emme kuitenkaan tajunnut vinkkausta, vaan seistä tökötimme rukouksen ajan. No, tätä eivät vieraat osanneet edes ihmetellä. Emme suudelleen alttarilla, sillä halusimme suudella vasta kirkon ovella. Minä kuitenkin meinasin unohtaa sen, mutta onneksi sulhanen muisti ja jarrutti sekä kuiskasi että "pusu". Äitini vaivalla virkkaama, ihana sukkanauha unohtui kaason laukkuun koko päiväksi, joten sitä ei riisuttu eikä heitetty... Tanssilattia ei ensin luistanut lainkaan, joten bestmani kävi nakkaamassa siihen kahvinporoja. Sitten lattia olikin jo turhan liukas, joten häävalssi meni aikamoiseksi liukasteluksi. No, emme me mitään hyviä tanssijoita olisi muutenkaan olleet, joten ainakin pystyimme laittamaan kömpelön tanssityylin liukkaan lattian piikkiin. Mutta nämä olivat hyvin pieniä töppäyksiä ja jäipähän sitäkin mukavampia & hauskempia pieniä muistoja.

Muut lahjat olivat oikeastaan häälahjalistalta, mutta rakas serkkuni, joka ei päässyt häihin, oli lähettänyt postissa ihanan lahjan: Kaksi tyynyliinaa, joihin hän oli käsityöihmisenä painanut hääkutsussa olleen, itse suunnittelemani sydämen isona. Oli todellinen yllätys, en edes tiedä miten hän on saanut sapluunan tehtyä. Varmaan jäljentänyt ja sitten suurentanut kopiokoneella.

Me teetimme minulle uniikin valkokultaisen vihkisormuksen. Nähdessäni sormuksen harmittelin ensin hieman, sillä siinä olevat kaksi sydäntä olivat mielestäni hieman liian etäällä toisistaan. Mutta vähän aikaa katseltuani ja sulhasen kanssa juteltuani päädyin siihen, että parempi niin. Sormus näyttää "tasapainoisemmalta" ja on erittäin kaunis. Myös kaiverrus näyttää hyvältä. Nyt kun on ollut kauheat helteet ovat sormeni olleet varsin turvoksissa, joten leveähkö vihkisormus tuntuu varsin ahtaalta. Mutta sovittaessani sitä ensimmäistä kertaa ei ollut näin kuuma sää ja silloin sormus tuntui täysin sopivalta. Joten ehkä on vaan hyvä, että se helteellä on hieman tiukka, eipähän sitten talvella ole liian löysä.

Meiltä pappi kysyi, haluammeko suudella alttarilla. Eli olisi onnistunut siinäkin. Itse vaan halusimme vähän "kiusata" häävieraita ja suutelimmekin vasta tullessamme morsiushuoneesta vieraiden eteen kirkon ovelle. Minä kylläkin meinasin unohtaa koko suudelman, mutta onneksi sulhanen "jarrutti" ja kuiskasi että "pusu". ;D

En lukenut ketjua alusta lähtien, mutta ajattelin kirjoittaa kommenttini Hannuksen Piilopirtistä. Meidän häämme siis vietettiin siellä. Kriteerinä hääpaikkaa valitessamme olivat * mukavat juhlatilat * hyvät ruuat pitopöydästä * luonnonkaunis ympäristö (emme halunneet kaupunkihäitä) * ei a-oikeuksia (sai viedä omat juomat) * yöpymismahdollisuus * häitä sai viettää vaikka aamuun asti (me olimme juhlissa klo 2.30 asti, viimeiset vieraat lähtivät nukkumaan klo 4.00 ) Yhteenvetona vois heti alkuun laittaa, ettei meillä ole kuin yksi (pieni) negatiivinen asia ko. paikasta. Muuten kaikki sujui loistavasti ja päivämme oli Piilopirtin osalta täydellinen. Palvelu pelasi loistavasti, vaikka Piilopirtin emäntä olikin sairaana. Häntä tuurannut nainen oli erittäin pätevä ja mukava. Tarjoilijat huolehtivat, että pitopöydässä ruokaa riitti ja että vierailla oli juotavaa pöydissä. Ruoka ja muut tarjoiltavat olivat kuten toivoimme ja erittäin maukkaita. Jopa sydämenmuotoisia hääkakkuja ja leipäjuustopaloja myöten. Hääkakkutelinekin oli oikein kaunis, ei mikään kaikkein perinteisin "kerroskakkuteline". Juhlatilat olivat ainakin meidän häihimme juuri oikeanlaiset. Käytössämme oli koko päärakennus oheistiloineen. Hääsali oli valoisa ja sen sai koristella haluamallaan tavalla. Takapihan kuistin pöytien ääressä oli kiva istuksia välillä ja tanssilavakin oli sopivan kokoinen. Sää suosi häitämme, ei ollut liian helle eikä satanut. Mutta sateenkin sattuessa ulkosalla voi oleilla reilun kokoisen tanssilavakatoksen alla (jossa myös pöytiä penkkeineen). Yöpymistilat olivat viihtyisät ja hinta-laatu-suhde kohdallaan. Hintaan kuului lakanoiden lisäksi myös runsas aamiainen seisovasta pöydästä. Tarjolla oli mm. tosi maukkaita sämpylöitä. Se ainoa miinuspuoli tulee päärakennuksen vessoista. Esim. naisten wc:ssä oli kyllä kolme wc-istuinta, mutta niiden välissä ei ollut kuin matalat, puiset aidat. Ei mitään "koppeja" tai ovia. Eli käytännössä ei minkäänlaista näkösuojaa, joten vieraamme sitten ennemmin jonottivat päästäkseen vessaan yksin ja laittoivat vessan oven lukkoon voidakseen olla rauhassa. Suuremmissa häissä tämä voi aiheuttaa turhan pitkiä jonotusaikoja. Mutta ainakin oli vierailla "jotain" yhteistä puheenaihetta. Voimme siis suositella Hannuksen Piilopirttiä kaikille, jotka haluavat häät kauniissa maalaismiljöössä ja loistavaa palvelua. Hinnaltaan edullisempiakin paikkoja varmaan löytyy, mutta mielestämme Piilopirtin käyttämä hinnoittelu oli selkeää eikä yllätyksiä tullut. Tiloista ei siis maksettu erikseen mitään tilavuokraa, vaan ainoastaan tietty summa/vieras ja se kattoi tilat, henkilökunnan, ruuat, alkoholittomat juomat, pöytäliinat, tervetuliaismaljojen tarjoilut, boolien teot tuomistamme juomista ohjeidemme mukaan, siivoukset jne. Hannuksen Piilopirtin nettisivut löytyvät osoitteesta: http://www.hannuksenpiilopirtti.fi/