Voi perskele kuin pistää potuttamaan jotkut reaktiot mistä täällä on kerrottu :/ Luulis ihmisillä olevan sen verran käytöstapoja ja järkeä että vaikka epäilisivätkin tahollaan kihlauksen kestävyyttä yms. niin pitäisivät asian omana tietonaan tai eivät ainakaan kihlauutisesta kerrottaessa ala urpoilemaan ja kauhistelemaan. Jos on aikusten oikeesti jotain oikeita kommentteja niin pitäisi olla järkeä odottaa parempaa hetkeä kuin se kun ystävä/läheinen jakaa tiedon siitä että on päättänyt naimisiin mennä. En siis tarkoita että pitäsi iloista teeskennellä ja hyppiä ja kiljua ihastuksesta vain ihan ihmisiksi onnitella ja jonkin ajan päästä kenties kysyä silleen y'know diskreetisti vaikka tyyliin että "tunnetko sinä Keijo-Annikki nyt varmasti että tämä on teille molemmille oikea päätös en halua lannistaa vaan varmistaa" tai vaikka kysyä että miten huomasit että haluatte mennä kihloihin jne. Mutta ei ne ihmiset kai sitten osaa. Itse veikkaisin maltillisesti että uutisointi tulee omalla kohdalla aiheelliseksi tämän vuoden kuluessa. Tämä on kyllä enemmän ennakkopanikointia eikä varsinaisia odottamattomia reaktioita, mutta silti avaudun; I really, really don't look forward to telling the folks. En osaa edes kuvitella millaisia reaktiot tuleval olemaan. En usko että reaktiot tulevat olemaan ymmärtäväisiä, paitsi niiden kohdalta jotka heilani ja minun aikaisemmasta seukkausyrityksestä tiesivät - eli kaveripiiri ja veljen perhe sekä serkkuni joka on myös kummini ja nuoremman polven sukulaiset. Äitini jonka kanssa tuolloin asuin ei edes halunnut tavata häntä ja kielsi tapaamasta, taisi jopa uhata että isäni josta hän on eronnut tulisi tappamaan äijäni, mihin totesin että jaa minä kyllä täysi-ikäisenä teen omat päätökseni enkä ole hänelle sen jälkeen suhdeasioistani ikinä maininnut eikä ole ollut tarviskaan koska muutin pian tämän jälkeen omilleni. Ja se tekijä mistä ongelmat kumpuavat on suuri ikäero. Minun kykyni elää omaa elämääni ja tehdä omat päätökseni sivuutetaan tytöttelyllä vaikka olen aina ollut päätöksissäni kaikkein varovaisin ja harkitsevin. En todellakaan ole ensimmäisessä suhteessani, sen kaikkien nyt pitäisi ilmiselvänä tietää, enkä hänenkään kanssaan ensimmäistä kertaa. Pelkään että kukaan paitsi nämä muutamat henkilöt jotka tietävät nykytilanteesta eivät edes halua tutustua häneen ennakkoluulojen takiaj ja kihlaus tulisi olemaan vain yksi suuri "s*it hits the fan fest". Mitä jos isän reaktio lähentelisi tuota äitini lapsellista uhkausta? Nytkun vielä työttömänä joudun asumaan hänen kanssaan tehtyäni täyskäännöksen ja jätettyäni väärän alan opiskelut kesken. Poikaystävä myi talot pois ja tekee matkustavaa työtä - ei odottanut minua elämäänsä takaisin - joten yhteenmuutto ei ennen asuntoa sovi jos joku ihmettelee tälläistä kenties harvinaisempaa tilannetta että kihloja miettivä pari asuu eripuolilla Suomea