Jump to content
Naimisiin.info

Saiai

Jäsen
  • Viestit

    1
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Saiai's Achievements

Untuvikko

Untuvikko (1/5)

  1. Saiai

    Jupinaketju kosinnanodottelijoille

    Vertaistukea Kesällä tulee 9 vuotta yhteiseloa täyteen. Saman katon alla ollaan asuttu vuosia, kolmatta vuotta maksetaan asuntolainaa, lapsi on yli vuoden ikäinen, koira ja parit farmariautotkin löytyy. Kaikki on niin hyvin kuin vaan voi olla. Siviilisääty vaan on pysynyt samana liian kauan. Teineinä mentiin kihloihin, ja kyllä me jo silloin puhuttiin että se on lupaus naimisiinmenosta. Nyt myöhemmin olen sanonut, että haluan kyllä kunnon kosinnan ennen kuin mennään naimisiin. Ei sen tarvitse olla mitään mahtavaa ja spektaakkelimaista, haluaisin vaan sellaisen pienen romanttisen eleen. Ennen raskautta en oikeastaan edes ajatellut asiaa, ja oikeastaan vasta ihan raskauden lopulla asia nousi enemmän pinnalle. Synnytyksen jälkeen mun vanhemmat kävi meitä sairaalalla katsomassa ja avomieheni pyysi isääni kahville. Ajattelin että nyt lapsen myötä se rakastui muhun niin palavasti uudestaan, erilailla, että haluaa viedä mut vihille, ja pyytää isältä nyt mun kättä. No tätä romanttista ajatusta sainkin sitten itkeä jälkeenpäin, petyin aivan suunnattomasti. Onneks siinä oli se uusi pieni elämänalku, joka piti mut järjissään. Vähän väliä oon hieman vihjaillut aiheesta, että josko pikkuhiljaa jotain alkais tapahtua. Tietää kuinka tärkeä asia tää mulle on, ja tietää miksi se on niin tärkeää. Tietää myös etten enää halua mitään isoja prinsessahäitä, mielestäni sellainen olis turhaa näin monen vuoden jälkeen. Että enpä kyllä ymmärrä mistä kiikastaa. Tiedän että mies varmasti tyytyisi avoliittoon, mutta tuntuu pahalta ettei se voi toteuttaa mun toivetta. Mun takia. Mä alan olemaan tosi ahdistunut. Kyllähän lapsi meidät yhteen sitoo paljon paremmin kuin vihkisormus, ja tiedän että mies haluaa olla ja elää mun kanssa lopun elämää. Silti alan olla ihan hajoamispisteessä. Tärkeintä mulle olis että koko perheellä ois sama sukunimi, nyt mä oon taas ainoa eriniminen. Sijaislapsena en saanut perheeni sukunimeä, vaan oon koko elämäni kantanut biologisen nisti-isäni nimeä, jota en edes oikeastaan tunne. Haluaisin virallisesti olla osa perhettä. Kuulostaa naurettavalta, tiedän. Masentaa.
×
×
  • Create New...