sissi_

Jäsen
  • Viestit

    3
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä sissi_

  • Taso
    Untuvikko

Viimeisimmät vierailijat profiilissa

324 profiilin katselua
  1. Voi ei kumpulainen! Tuo kuulostaa tosi samalta kun mun polttarit (muutama sivu taaksepäin löytynee vielä selvitys siitä). Samat ajatukset tuntuu sullakin pyörivän päässä. Mulla helpotti kun mun ne kaverit (selvisi ketkä on mun tosiystäviä..) järkkäsi häiden jälkeen ihan oma-aloitteisesti jälkipolttarit sille porukalle jota ei kutsuttu niihin ekoihin. Ja näissä polttareissa mulla oli oikeasti kivaa, sain hyvää ruokaa, juomaa ja tanssia yömyöhään Minä tein polttareiden jälkeen sen ratkaisun, että olen viilentänyt välit toiseen kaasoista. Toinen pyysi itkien anteeksi mönkäänmenneitä polttareita, ja hänen kanssaan olen edelleen hyvissä väleissä. Jos ei pystykään järjestämään kivoja polttareita, niin pitäisi edes välittää jos on pahoittanut toisen mielen. Tsemppiä sinulle, älä tee itsestäsi syyllistä!
  2. Kiitos sympatioista! Kuten moni muukin epäonninen morsian, minäkin välillä mietin että saako sitä epäonnistuneista polttareista valittaa. Kuitenkin ne sain -juuri ja juuri tosin-, ja naimisiinkin pääsin. Mutta jos ystävät tuottavat pettymyksen, niin vaikea on vaan hymistellä. "Miettisin, onko minulla yhtäkään oikeaa ystävää ja että eivätkö he sittenkään tunne minua ollenkaan." Juuri nämä kysymykset pyöri mielessä ja olen todella miettinyt mistä tämä hirveä sotku johtui! Ehkä tässä on opittavaa tuleville morsiamille. Vaikka toinen kaasoni pitkin kesää valitteli tylsyyttä ja tekemisen puutetta, ei polttarisuunnittelu ilmeisesti sitten kiinnostanut, vaikka itse luulin sen olevan hauskaa ajanvietettä. Ilmeinen virheoletus minulta. Jälkikäteen olen myös kuullut että kaasojen yhteistyö ei oikein pelannut, joten syynsä lienee silläkin. Huono myöhästynyt valmistelu taisi johtaa siihen, että tuli vaan hätä, mitään ei ehditty tai tajuttu varmistaa (esim. mieheltä olisi ollut tosi helppo vielä tarkistaa epävarmat asiat) ja ohjelmaan pääsivät vaikuttamaan muutkin kuin kaasot. Olin sanonut kaasolle etukäteen, että tietyt henkilöt täytyy pitää kurissa hääsuunnitelussa ("huumori" ei vaan natsaa...), mutta se pyyntö taisi siinä polttarihädässä unohtua. Ihmettelen silti miten ohjelma meni kaasoilta läpi, sillä heidän pitäisi tuntea minut paremmin, eivätkä typerät puvut ja tavaran kaupittelu ole todellakaan kummankaan tyylistä. No, elämä yllättää. Minun olisi ehkä pitänyt kysellä enemmän valmisteluista ja varmistella yhteistyön sujuvuutta jne. Tuntuu vaan hassulta kytätä omien polttareiden valmistelua aikuisilta ihmisiltä Sitä olen pohtinut, että olisiko heti polttareiden alussa pitänyt todeta tilanne, että "Jahas, tuollaiset vaatteet ja noita varmaan myyn, ei kai keilausta seuraavaksi? Mitä jos hypätään suoraan seuraavaan ohjelmaan?". Toisaalta myös omien polttareiden ohjaaminen tuntuu hassulta. Epäonnistuneet polttarit ei varjostaneet hääpäivää niin kuin pelkäsin. Nielin pettymykseni väkisin ja häät menivät tosi hyvin. Tähän vaikutti varmaan se, että polttarihässäkän takia kaikki (?) olivat pahoillaan ja tuntuivat tsemppaavan. Lisäksi mieheni oli tosi järkyttynyt polttarijärjestelyistä, joten hän otti tosi napakan asenteen hääohjelman valmisteluun bestmanin ja kaasojen kanssa. Eli me varmistettiin kaikki ohjelmat ja aikataulut etukäteen, vaikka alunperin kaasot ja bestman oli halunneet pitää ohjelman yllätyksellisenä. Tosi kivaa ja meidän näköistä ohjelmaa häissä sitten olikin. Parempaa onnea muille polttarisankareille, toivottavasti tämä tapaus auttaa ennaltaehkäisemään jonkun toisen polttaripettymyksen.
  3. "Olen janni_n:n kanssa samaa mieltä, että polttarit ovat lähes yhtä tärkeä päivä kuin hääpäivä." Komppaan. Aikuisen elämässä on käytännössä vain yksi juhlapäivä, jolloin voi tehdä mitä vaan, eli polttarit! On hyvät ystävät ja päivä täynnä juhkalun näköistä ohjelmaa. Sellaisten järjestäminen kerran ihmisen elämässä ei pitäisi olla ystäville ylivoimaisen vaikeaa! Tai niin aikakin luulin. Olipa minullakin polttarit. Kaksi hyvää ystävääni toimivat kaasoina, molemmat tuntevat minut hyvin ja ovat aikaansaavia. Mitään ihmeempiä kiireitä ei kummallakaan ole ollut, ei edes lapsia, toinen ei edes töissä ja aikaa suunnitteluun oli viime syksystä. Toiselle olen itsekin järjestäny ihanat polttarit (vuolaasti niitä kehui), joten idea on hallussa. Mikä siis voisi mennä vikaan? Minulla oli pari toivetta: EN halua pukeutua typerästi en halua tehdä mitään missä joutuu vaivaamaan ulkopuolisia ihmisiä, enkä halua keilata (tylsin laji jonka tiedän). Mitä halusin, oli saada iso porukka ystäviä kasaan, syödä hyvin, bilettää ja korkata skumpat hyvien ystävien kanssa. Näiden toiveiden noudattamisen ei luulisi olevan kovinkaan hankalaa. Olin silti äimistynyt miten hyvin kaikki mitä en toivonut toteutettiin ja toiveitani taas ei. Tärkein toiveeni meni pieleen jo heti alkuunsa: koska polttarijärjestelyt jäivät aivan viime tippaan (myöhemmin kuulin että niitä ei meinattu järjestää oleenkaan ja että ainoastaan siskoni toimesta mitään polttareita edes oli), vain kaksi kaveriani pääsi paikalle. Suurinta osaa ystävistäni kaasot eivät ikinä kutsuilla vaivanneet. Tämä harmitti minua kaikkein eniten. Polttarini alkoivat sillä että minut kuljetettiin kaupungille ja puettiin typerästi. Oli siinä mielikuvitus lentänyt, sillä sain päälleni mahdollisimmat hankalat työvaatteeni. Sellaiset, mitä käytän töissäkin vain jos on aivan pakko, ja tilanne tukala. Jo vaatteiden näkeminen siis lähinnä ärsyttää. No, ei se mitään, kuten moni muukin morsian tuntuu tehneen, hymyilin ja toivoin asioiden paranevan. Raahauduin kaupungilla eteenpäin vaatteissani, kädet täynnä erilaista tarpeellista tavaraa, välillä pudonneita tavaroita keräillen. Muilla oli tietenkin päällä kivat bilavaatteet. Eka tehtäväni oli sitten myydä tavaroita kadulla. No, ei se mitään, jatketaan hymyillen. Tämän riemun jälkeen kulutimme aikaa paikallisessa kaupassa, koska mitään hankintoja ei oltu tehty etukäteen. Seuraavaksi kulutimme aikaa jonkun kotona ja samaa istuskelua jatkettiin pariinkin otteeseen päivän aikana aina ohjelmien välissä. Mitään täytetehtäviä ei ollut, vain istuskelua. Sitten minulle kerrottiin mitä kaikkea vaatteita tulisin tarvitsemaan (esim. bikinit). No mitään vaatteista minulla ei tietenkään ollut mukana (haloo!). Kukaan ei siis ollut vaivautunut hankkimaan paikalle tarvittavia vaatteitani. Morsiussauna oli ihan kiva, tosin täysi kopio siitä mitä itse olin kaasolleni aikoinaan järjestänyt. Saunaa seurasi, tadaa: keilausta. Tosin tylsyyden tunne hukkui nopeasti pahaan oloon, jota hohtokeilaus minulle aiheuttaa. Keilaradalta siirryimme ravintolaan. Sain onneksi luopua hankalista työvaatteistani, ja mitäpä muutakaan sitä tyttö laittaisi juhliin päälle kuin omat tylsät kotivaatteet ja tennarit. Syön käytännössä aina ravintolassa kalaa, mutta kaikista kaupungin ravintoloista nyt oli valittu se jossa kalaa ei ollut. Koko päivän ruokani koostuivat siis morsiussaunalla lounaaksi syödystä porkkanasalaatista ja illalla ravintolan salaatista. Ilta huipentui paikallisessa lähinnä keski-ikäisten baarissa, joka on myös siskoni vakkaripaikka. Hänen omia ystäviään sitten liittyikin seuraamme, mikä tosin tasoitti väkimäärää omien raittiiden polttarivieraideni hipsiessä kymmenen maissa nukkumaan. Tässä vaiheessa minua erityisesti harmitti se, että polttareihini oli jätetty kutsumatta kaikki ne alkoholia juovat ja tanssivat kaverini....Loppujenkin omien vieraideni osoittaessa kotiinlähdön merkkejä, totesin etten todellakaan jää siskoni ja hänen kavereidensa seuraan vaan lähden nukkumaan minäkin. Elämäni "hauskin" päivä päättyi sitten reilusti ennen puoltayötä, ilman tanssia, ilman skumppaa ja skoolausta tuleville vuosille. Mulle jäi hirveän paha mieli ja olin aivan valtavan pettynyt. Kun kerran elämässä saisi viettää oikein ihanan omannäköisen päivän, miten on mahdollista että tuotetaan vaan paha mieli? Oikeasti, kerran elämässä juhlien järjestäminen ystävälle ei pitäisi olla elinikäsissä ystävyyssuhteissa liikaa vaadittu!