tiria

Meillä päättyi eilen ensimmäisten kutsuttavien (kutsumme useassa osassa) vastausaika ja häät heinäkuussa. Heillä oli yli kuukausi aikaa ilmoittautua ja kyse oli ns. iäkkäimmistä vieraista. Laitoimme heille siksi vain yli kuukauden vastausajan sillä tiesimme että he kaikki ovat sellaisia enemmän kotona pysyviä, ei-matkustavia ihmisiä. Melkein kaikki heistä ilmoittautuivat ihan viimeisten päivien aikana. Heistä yksi on jättänyt vastaamatta. Kutsuun laitoimme selkeästi että pitää ilmoittaa myös jos estyy tulemasta häihin. Hän ei ole ilmoittanut mitään. Emme kuitenkaan rupea soittelemaan perään, sillä jos hänestä ei kuulu mitään, niin siinä tapauksessa se tarkoittaa meille sitä että hän ei ole tulossa häihin.

Minäkään en näe mitään ongelmaa siinä, että olisi mies kaasona. Jos paras ystävä sattuu olemaan miespuolinen, niin silloin on. Samaten minun mielestäni bestman voi olla nainen. Ja luovuttajana toimia isän sijasta äiti, tai sisko tai veli tai joku muu.

Nostellaas vanhaa ketjua... Meillä on ensi viikon torstaina papin kanssa vihkikeskustelu (häät yli kuukauden päästä) ja täytyy sanoa että kyllä se vähän jännittää. Hän on meille ennestään tuntematon. Ilmeisesti pitää vähän kerrata mihinkäs sitä aikoinaan ihastui sulhossaan ja mitä yhteistä meillä on...

En voi sanoa, että polttarit kokonaisuudessaan olisivat olleet pettymys, mutta tietyiltä osin kyllä. Ensinnäkin, ennen polttareita olin pari päivää tosi maassa, todella alakuloinen. Häästressi ja muut asiat painoivat mieltä ja olin itkeskellyt. Sitten päivää ennen polttareita sain postissa kirjeen, jossa ilmoitettiin että polttarit alkavat huomenna! Tämän kirjeen saatuani purskahdin itkuun, sillä tajusin etten pysty millään virkistymään niin paljoa seuraavaksi päiväksi että pystyisin olla iloisella mielellä. Onneksi tämä ongelma saatiin juuri ja juuri ratkaistua, kun kaaso ja sulhanen lohduttivat ja piristivät minua. No, polttarit sitten alkoivat ja juuri ennen kuin tapasin polttarivieraat, sain tietää, että suurin osa kavereistani oli perunut tulonsa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että minun ja kaasoni lisäksi polttareissa oli _vain_ kaksi kaveriani. Olin niin pettynyt kun sain tietää tästä Osa kavereistani olivat joutuneet jäämään pois jonkun tentin takia ja osa oli vain kylmästi sanonut etteivät polttarit kiinnosta. Tässä meinasi oikeasti tulla itku kurkkuun. Tsemppasin itseäni sillä, että onneksi edes ne kaksi kaveriani tulivat. Heille iso kiitos! Polttareiden keskikohdassa sitten niin pienessä porukassa kuin neljän hengen ryhmässä tuli kuin tulikin riitaa. Polttarivieraani rupesivat riitelemään kaasoni kanssa. Yritin laittaa heidät sopimaan, ja tämä johti siihen että lukitsin itseni huoneeseen ja ilmoitin että tulen ulos sitten kun he ovat sopineet. Muutama kyynelkin tuli. Onneksi he kaikki sopivat lopulta ja samana iltana jo nauroimme niin että vatsaan sattui.

Minä sain tänään tietää, että polttarini alkavat huomenna! Ja olipa yllättävää siinä mielessä, että olen tässä pari päivää ollut todella allapäin ja itkeskellyt (häästressiä ja muita kiperiä elämän asioita). En todellakaan olisi kaivannut huomiseksi mitään polttareita. Minun piti oma-aloitteisesti lähettää kaasolleni lista niistä viikonlopuista jotka minulle sopisivat. En vain nyt ehtinyt mitään listaa tehdä, kun tämä tuli näin puun takaa. Ilmaisin asiasta kaasolleni, joka yrittää nyt järjestää polttareita myöhäisemmäksi ajankohdaksi. Tämä tosin ei luultavasti onnistu, sillä kavereille ei sovi muu ajankohta (suurin osa näistä kavereista kyllä ei vain halua joustaa, vaikka heille sopisi toinenkin aika, näin kaaso kertoi ja tiedän nämä ihmiset itsekin). Eli sinänsä ottaa tosi paljon päähän tämä! Olisivat nyt edes varoittaneet alkuviikosta tästä...

Häät ovat kyllä vielä edessäpäin, silti tullut jo muutamia vastoinkäymisiä. Valitsimme ammattilaisvalokuvaajamme ja varmistimme häneltä kaksi kertaa että kuvaus on sovittu. Sitten tulikin tieto, että hänet oli buukattu jo toiseen tilaisuuteen samana päivänä. Tämä onneksi sattui ainakin puoli vuotta ennen häitä, mutta en olisi pistänyt pahakseni jos ei olisi tapahtunut ollenkaan. Meillä on kirkkoharjoitukset hääviikon torstaina (häät lauantaina). Kirkkoharjoituksista tiedotettiin kaasoa ja bestmania. Kummallekin kävi tämä. Ei mennyt kauan, kun bestman ilmoitti, että hän menee perheensä kanssa hääviikolla reissuun ja tulee sieltä perjantaina päivällä. Hän siis estyy tulemasta torstaina vihkiharjoituksiin (mikä ei ole meidän mieleen, sillä haluaisimme sinne kaikki). Jos reissulla sattuu jotain, hän ei varmaan pääse vielä perjantainakaan kotiin tai jos hänellä ei ole matkan jälkeen energiaa, hän ei pääse juhlapaikalle (mikä on siitä syystä huono, että hän lupasi tulla perjantaina koristelemaan ja jeesaamaan muutenkin juhlapaikalle). Emme ymmärrä miksi se matka piti laittaa juuri hääviikolle, kun hän kerran tiesi vihkiharjoituksista ja oli lupautunut juhlapaikallekin. Katsotaan mitä muuta tässä ehtii tapahtua...

*

Meidän ei onneksi edes tarvinnut katsella eri bändien hintoja, kun bestman lupasi hommata bändin. Se piti tosin olla ilmainen, sillä budjettimme on hyvin olematon. Nyt joudumme kuitenkin maksamaan lystistä 450 €. Biisilistat ovat meidän itse tekemiä. Okei, kuulostaa varmaan halvalta muiden mielestä, mutta kun itse olen ollut työttömänä koulun jälkeen viisi kuukautta ja sulhaseni vasta aloitti työt pienellä palkalla, niin bändin hinnan suhteen budjetti paukkuu reilusti yli. Itse olisin voinut tyytyä ihan vain levymusiikkiin, mutta sulhaseni halusi välttämättä bändin.

Hääpukuliikkeeseen soitettu. He siellä sanoivat, että sovitukset on tapana pitää paria viikkoa ennen häitä siitä syystä, että morsiamet yleensä laihtuvat häästressin alla. Jos sovitukset pidetään pariakin kuukautta ennen häitä, puku ei näytä enää hyvältä laihtuneen morsiamen päällä. Hääpukuliikkeestä sitten soitetaan kun voi tulla sovittamaan. Ihan vain tiedoksi muillekin panikoiville kanssamorsiamille Nyt ei tarvitse tästäkään asiasta enää stressata.

^ Kiitos! Nyt on lomake tulostettu.

Kysymykseni ei varsinaisesti liity tähän aiheeseen, mutta parempaakaan en löytänyt. Tuo linkkilista foorumin alussa ei ole päivitetty enkä rupea tekemään uutta keskustelua aiheestani. Eli siis miten saan otettua sulhaseni sukunimen? Olen maistraatin nettisivuilla käynyt, mutta en saa sivuista mitään irti kun kaikki on selitetty niin huonosti ja sekavasti! Jossain kohtaa sanottiin, että sukunimen vaihto maksaa yli 100 €. Pitääkö tosiaan pulittaa satanen että saan avioliiton myötä mieheni sukunimen? Missä maistraatin sivuilla on se linkki, josta saa sukunimenmuutoshakemuksen auki? Vai pitääkö mennä suoraan sinne asiointipalveluun? Auttakaa...

Esteiden tutkinta piti tehdä jo ajat sitten mutta se sitten vain jäi. Nyt ollaan tekemässä sitä netin kautta ja häät heinäkuussa. Kätevää että sen saa tehtyä netin kautta, mutta vaikeaksi esteiden tutkinta on tehty! Noilla sivuilla saisi olla kunnon ohjeet koko prosessin etenemisestä. Sivut voisivat myös olla selkokielellä. Tein tutkinnan omilla pankkitunnuksilla ja lähetin linkin todistajalle. Todistaja sitten huomautti että sieltä puuttuu sulhasen allekirjoitus.. Että voi olla monimutkaista!

Kaasoni on minulta monta kertaa kysynyt että haluanko tietää polttareista etukäteen vai haluanko että minut yllätetään. Olen yrittänyt asiaa pohtia... Toisaalta olisi kiva jos polttarit tulisivat yllätyksenä (edellyttäen että sinä päivänä on sitten sellainen polttarifiilis ), mutta sitten toisaalta jos olen suunnitellut olevani vain kotona ja katsovani televisiota tai jos vaikka polttaripäivän aamuna minulla onkin migreeni ja sitten porukka tulee hakemaan... Ei kiitos Tähän mennessä tiedän että kaasoni on ollut ainut innokas ja nähnyt vaivaa polttareiden suunnitteluun ja tiedän suurin piirtein keitä sinne on ainakin tällä hetkellä tulossa. Olisiko se sitten parempi, että kaaso antaisi muutamia ajankohtavaihtoehtoja, jolloin polttarit mahdollisesti ovat, että tiedän itse valmistautua? Vai se, että kaaso kertoo juuri sen päivän jolloin ne ovat.

Oikeesti kuvaus on iso työ, kun sen tekee kunnolla ja jos itse olisin sukulaisena tai tuttuna juhlaan menossa, ei kyllä kiinnostaisi stressata hommasta kuukausia etukäteen. Ihan tosi? Häihin on vajaa 2 kk aikaa! Minusta tässä vaiheessa kuvaajakin voisi jo vähän stressata ja ilmoitella itsestään. Kuuluu hyviin tapoihinkin..

Me tarjosimme kuvaajalle pientä palkkaa (n. 10 e/tunti) ja siihen hän suostui. Harrastelijakuvaajasta siis on kyse. Alle satasella päästään palkassa. Hyvä niin.

Me emme järjestäneet mitään varsinaisia kihlajaisia. Meillä kihlajaisina toimi ihan vaan se, kun minun vanhempani ja sulhoni vanhemmat (sekä siskomme perheineen) tapasivat ensimmäistä kertaa toisensa. Nämä "kihlajaiset" pidettiin sulhoni kaksiossa ja siellä meidän molempien perheet näkivät toisensa ensimmäistä kertaa, tutustuivat, joivat kahvit ja kuuntelivat kun sulhoni piti ns. musiikkiesityksen. Kihlajaiset pidettiin kuukausi siitä kun menimme kihloihin. Me laitettiin kihlausta seuraavana päivänä ilmoitus lehteen josta sitten sukulaiset saivat tietää. Kaverit infottiin facebookin kautta. Saatiin sukulaisilta aika paljon kihlalahjoja, mutta meistä kummallakaan ei ollut sen suurempaa halua pitää oikein isoja kihlajaisia.

Kysyin asiaa paikalliselta poliisilaitokselta ja he sieltä vastasivat että henkilökortin hakeminen onnistuu kyllä sillä vanhentuneella passillakin. Hyvä näin. Säästyy se viisikymppiäkin

*

Olen tässä nyt yrittänyt saada kiinni tuota meidän videokuvaajaa. Halusin varmistaa häneltä että hän varmasti tulee. Lähetimme hänelle jo kutsunkin ja laitoimme kuoreen viestin että ilmoittaisi huhtikuun loppuun mennessä pääseekö kuvaamaan vai ei. Ja mitään hän ei ole ilmoittanut, vaikka lähetin viestin kysyäkseni onko hän edes saanut kutsua. Ja mihinkään hän ei ole vastannut. Ärsyttää Tässä olisi muitakin stressin aiheita kuin hänen kyttäämisensä... Pitänee ruveta kyselemään joitakin muita tähän pestiin...

Saako tiedustella sellaista asiaa, että paljonko olette maksaneet palkkaa "pelkälle" harrastelijakuvaajalle? Meillä harrastelijakuvaaja tulee siis vasta juhlapaikalle. Meillä on myös pienen budjetin häät.

*

Me olemme jo vanhempien reaktiot saaneet, mutta nyt kun ollaan kavereille lähetetty hääkutsut, niin ainoastaan yksi kaveri minun puoleltani on reagoinut tyyliin "jee, häät, onnea jo etukäteen!". Muut ovat olleet ihan ja melkein vältelleet aihetta ja yksi on suhtautunut sillä tavalla, että jos hänelle ei tule parempaa tekemistä hääpäiväksemme, niin sitten hän tulee häihin. En kummastelisi, jos nämä kaverini olisivat miehiä, mutta kaikki ovat naisia... Odotin vähän iloisempia reaktioita!

En nyt osaa kertoa tätä yhtä hauskasti kuin miten se oikeasti tapahtui... Olen siis aloittanut hääkutsujen teon ja meillä se menee niin että useampana iltana viikossa askartelen kutsuja ja niitä lähetetään postitse sitten sitä mukaa mitä saan valmiiksi. Eli siis useammassa erässä. Sulhanen kysyi multa että "Miksei niitä kaikkia kutsuja voi viedä postiin nyt heti?". Minä sitten vastasin että "Voisihan ne kutsut viedäkin postiin nyt heti, mutta ensin mun pitäisi askarrellakin ne..." Sulho ei jotenkin tajunnut, että ensin ne kutsut pitäisi tehdäkin ennen kuin postittaa.. Se askarteleminen todellakin vie useamman illan eikä niitä kaikkia kutsuja nyt heti valmiiksi saa...

Sulho halusi ensin miespapin (ei siis sen sukupuolen takia, vaan siksi että kyseinen pappi oli hänen rippipappinsakin), minä salassa koko ajan toivoin naispappia (siksi että naisetkin voivat toimia pappeina). Ja naispappi meille "arvottiin", ja jos hän nyt ei ihan maailman vakavin ole niin emme rupea vaihtamaan. Mutta ei meille kummallekaan nyt niin paljon väliä ole se, onko pappi mies vai nainen. Edes sillä ei ole merkitystä onko pappi ihan oikeasti uskovainen vai vain leipätyössä.

*