Hui hai, olen saanut varman käsityksen siitä, että minäkin voin tulla tänne jurnuttamaan jännityksen sekaisin tuntein. Olen seurustellut kohta puoliin kaksi vuotta poikaystäväni kanssa, molemmat olemme tämän vuoden puolella 24vuotiaita. Viimeinen talvi oli oikeaa stressin aikaa, mutta kevään myötä suhteemme on tullut paremmaksi, jotenkin tuntuu, että olemme myös molemmat kasvaneet ihmisinä Emme ole asuneet koskaan yhdessä toistemme kanssa(eikä kenenkään muunkaan kanssa), ja tänä kesänä toteutui yksi elämäni suurista haaveista/tavoitteista: sain asuntolainan ja ostin oman asunnon. Nyt on kutkutellut yhteenmuutto, josta olenkin varovaisesti kehaissut pari kertaa tälle ukolle. Melko myönteiseltähän tuo vaikuttaa ajatuksen suhteen. Eräänä alkoholin kostuttamana iltana asettuessamme yöpuulle, ukko kysäisi, 'haluaisinko yhteenmuuton jälkeen mennä hänen kanssaan kihloihin'. Hän myös lisäili helliä sanoja ja unelmia/suunnitelmia yhteisestä loppuelämästä. Olin imarreltu ja vastasin myöntävästi, vaikka samalla käsitin, että nuo voisivat olla vain herra alkoholin puheita (pieni toivo kuitenkin heräsi). Kuitenkin, seuraavana viikonloppuna hänen tullessa yö-vuorosta, hän asettui viereeni ja toki heräsin tähän herkkäunisuuttani. Halailimme ja paijasimme toisiamme, ja tällä kertaa täysin omasta suustaan hän kertoi olevansa hyvin vahvasti sitä mieltä, että hän haluaa minut vaimokseen ja haluaa kanssani lapsia(Olen avautunut kesän aikana vauva-hormooneistani). Olemme keskustelleet pienissä erissä, ja aina vakaammin aiheesta. Noh, viimeisenä keskustelukertana sitten uskalsin kysäistä itseäni jännittäneestä kysymyksestä: Aikooko hän sitten oikein kosia minua, vai pitääkö mennä vain tämän keskustelun saattelemana joku kerta kauppaan. Ja kyllä hän kuulemma aikoo suorittaa oikeankin kosinnan - 'Sitten kun aika on sopiva'. Eli taustojen jälkeen voin kertoa jurnuttavani tuota miehille ilmeisen tyypillistä 'sitten kun aika on sopiva/oikea' -lausahdusta. Inhottavaa jäädä jännityksen ja odotuksen kiemuraiseen maahan, josta ei pääse pois kun vasta Silloin Oikeana Aikana, josta ei itsellä ole mitään käsitystä. En kuitenkaan oleta hänen pitävän mitään kiirettä asian kanssa, itseasiassa romanttisinta, mitä itse keksin, olisi tähtitaivainen ja luminen ilta, ehkä jopa joulun alus-aikana saatava kosinta. (Olen muutenkin jouluisin oikea hömpöttäjä). Eikä tämä odotus tietenkään auta yhtään näihin perheenlisäys-hormooneihin, jotka tanssivat disco-jytinänsä tahdissa päässäni. Lapsoshaaveet saavat kuitenkin odottaa ainakin siiheksi, että vanhemmilla on yhteinen (miehen) sukunimi.
