Minä häiden aikaan 27, mies 26. Tunnettu toisemme silloin vajaa 4 vuotta, tapailtu vajaa 3 vuotta ja seurusteltu reilu 2,5 v. (alussa oli pitkä aika, kun emme olleet varmoja tilanteestamme, tapailu vaan johti lopulta siihen, että huomasimme olevamme parisuhteessa ) 2,5 vuotta voi monelle ola lyhyt aika, mutta siihen mahtuu meidän kohdalla nin paljon kaikkea. Mies oli alle vuoden seurustelun jälkeen mm. 2 kk yli 10 000 km päässä ja minulla oli vuoden seurustelun aikaan masennuskausi, josta mieheni auttoi minut yli. Miehellä on ollut kyllä liudaksi asti naisia ennen minua, mutta olen ensimmäinen avopuoliso hänelle (vitsillä aina sanon, että alkuun kesti ne muutamat kuukaudet "kesyttää" hänet, vaikka todellisuudessa tuo aika meni varmaan molemminpuoliseen kesytykseen ) Minä olen ehtinyt aiemmassa elämässäni hyvin nuorena kihlautumaan 2,5 v. ensirakastumisestani exäni kanssa. Ex jätti minut 5 vuoden yhdessäolon jälkeen. Minusta ei niinkään siis se aika, mutta se, että molemmat tietää minkä lupauksen toiselleen tekee ja mitä vastuuta tämä tarkoittaa. Ensihuumaa kestää tutkitusti se pari vuotta ja sen jälkeen on oikeasti sitouduttava siihen toiseen ja tehtävä töitä tunteidensa ja parisuhteensa eteen. Elämässä eletään ja ollaan nuoria kuitenkin vain kerran ja ehdottomasti pitää tehdä sitä, minkä kokee mieluisaksi. Mieheni kanssa rakastamme toisiamme ja meille se 2,5 vuotta on oikea aika juhlia yhteistä elämää yhteisen sukunimen alla Eri asia sitten, mitä lähipiiri asiasta ajattelee. Toivottavasti nyt kuitenkin enemmän positiivisesti, emme siis vielä ole asiaa muille kertoneet