hopeoitu

Meillä myös nuo vanhat ikkunanpokat käytössä, sopii hienosti maalaishäihin. Mekin luultavasti teemme niin, että pöytä määrätään ja pöytäseurue itse päättäköön, kenen vieressä haluaa istua. Silti vieraiden sijoittelu tuottaa päänvaivaa. Meillä on kuuden hengen pöytiä niin monta kuin tarvitaan ja lisäksi todennäköisesti pari 12 hengen pöytää. Ajattelin alkuun, että toisessa isossa pöydässä istuisi sekä morsiamen että sulhasen lähin perhe, eli vanhemmat, sisarukset jne. Miehen vanhemmat ovat kuitenkin eronneet eivätkä oikein tule juttuun vieläkään, joten samassa pöydässä istuminen saattaa olla kiusallista. Myös niille jotka joutuvat pitämään keskustelua yllä. Toiseen isoon pöytään ajattelin kaveripariskuntia, mutta sitten tuottaa ongelmia mihin laitan sinkkukaverit, jotka eivät juuri tunne muita vieraita. Oma sinkkupöytä, johon miehiä ja naisia sekaisin? Saattaisi tulla uusia pariskuntia Onneksi tässä nyt on aikaa vielä pyöritellä kuvioita.

Me olemme tehneet linjauksen, että kenenkään ei tarvitse ruveta esittäytymään omissa häissään. Eli molemmat ovat nähneet kaikki kutsuvieraslistalla olevat vähintään sen kerran. Haluamme kutsua häihimme vain ne, joiden kanssa olemme oikeasti tekemisissä, tämä tuottaa itselleni vielä hankaluuksia tiettyjen kavereiden mahdollisen kutsumisen tai kutsumatta jättämisen suhteen, missä kulkee raja. Itse en ainakaan haluaisi kestitä ketään itselleni tuntematonta, koska todennäköisesti silloin ihminen ei olisi kovin tärkeä miehellenikään, jos en ole häntä aiemmin tavannut.

Mulla on kohtalaisen massiivinen kihla, jossa on jonkin verran kohollaan olevia kiviä ja kyllä se on vaan aina kiinni sukkahousuissa tai saumoissa tai talvella sormikkaissa. Alkuun yritin varoa sormusta ja tehdä asioita enemmän oikealla kädellä, mutta minkäs umpivasuri sille tekisi. Mulla ei tuon reilun vuoden aikana, jona olen sormusta päivittäin käyttänyt, ole siihen ainakaan mitään jälkiä tullut, toki kyseessä on filigraanisormus, joten naarmuntuvaa pintaakaan ei ole niin paljoa. Mutta kyllähän vasenkätisyys sinällään aiheuttaa enemmän vaatimuksia sormuksen muodolle ja materiaalille, varsinkin jos sitä tosiaan käyttää huomattavissa määrin enemmän kuin oikeaa kättä. Itse painiskelen vielä vihkisormuksen valinnan kanssa, että teetetäänkö vai aletaanko etsiä valmista. Jos päädytään teettämään, niin ehdottomasti pitää muistaa sepälle mainita, että sormus tulee käyttöön ihmiselle, jonka oikea käsi on lähinnä koristeena.

Oletteko ensi vuonna Wanhassa Tallissa vihkiytyvät missä vaiheessa ajatelleet olla rouva V:hen yhteydessä menujen yms muiden järjestelyjen osalta? Tuttuni jonka ystävä meni viime vuonna tuolla naimisiin kertoi, että rouva V:llä on paljon ideoita juhlien järjestämiseen, kuten sillä kokemuksella toki olettaakin, niin haluaisin hyödyntää sitä ja päästä itse tietysti samalla mahdollisimman vähällä pään vaivalla.

Minullepa tuli nyt ihan uusi ongelma eteen. Hyvä ystäväni on alkanut tapailla miestä, joka johti minun edellisen parisuhteeni päättymiseen, toki välillisesti mutta kuitenkin ja juttu alkaa nyt näyttää sen verran vakavalta, että ainakin etiketin mukaan mies tulee ystäväni avecina häihin. Mies tulee aina olemaan minulle "pelastaja", joka antoi minulle sen viimeisen potkun persuksille lähteä huonosta suhteesta, ja siksi hän on tärkeä, vaikkei meistä koskaan tullutkaan mitään sen enempää. Toivon ystävälleni ja miehelle kaikkea hyvää, eikä tilanne muuten olisi minusta kummallinen, paitsi että koko minun ystäväpiirini sulhasta myöden tietää minun ja miehen taustasta. Jotenkin tuntuu oudolta, että mies niin sanotusti mahdollisti tulevan avioliittoni, kun hänen takiaan erosin edellisestä suhteesta. Tähän eron jälkeiseen aikaan mahtui minun ja miehen välillä kaikenlaista säätöä, mikä päättyi sitten sangen tulehtuneeseen tilanteeseen, mutta pystymme olemaan jo toistemme seurassa olematta ihan kamalan vaivautuneita silloin, kun tilanne vaatii. En kuitenkaan koskaan ajatellut, että minun pitäisi miestä omissa hääjuhlissani katsoa ja voin vain kuvitella mitä muutenkin hieman mustasukkainen sulhaseni on asiasta mieltä. Ei kiva tilanne, ei todellakaan, kun joku kuitenkin miettii vihkimisen aikana, että katsos morsiamen ex-säätökin on kutsuttu paikalle.

Meillä myös keskitetään voimat syömiseen eikä leikkimiseen. Itseäni ajatus ns. pakollisista leikeistä ja ryöstöistä ahdistaa noin niinkun vieraiden puolesta. Heittoja mietimme vielä, mutta luulenpa että nekin tulevat jäämään pois. Eli tiivistetysti ohjelmassa ovat vihkiminen, ruokaa ja juomaa sekä ehkä pari puhetta. Väliajat sitten tanssitaan ja seurustellaan vapaasti. Häätanssin aiomme sentään veivata kaiken kansan edessä, toki siitäkään ei varmaan ohjelmaan tule erillistä mainintaa.

On hän avoin tosiaan, että keskusteluyhteys on auki, mikä on tärkeintä. Jotenkin minä en mielelläni sotkisi isääni tähän, koska mielestäni meidän pitäisi tällainen asia pystyä päättämään keskenämme. Minulle tulisi sellainen olo, että mies ei ole isäni pyynnön edessä ikään kuin voinut kieltäytyä, vaikka asia ei ehkä olisikaan niin, koska miehelläni on sangen vahva omatahto. Isäni ei myöskään varmasti mielellään ota asiaa puheeksi, ainakaan selvin päin Minä alan pikku hiljaa kyllä kallistua siihen, että molemmat pitävät oman nimensä. Toisaalta sitten voidaan seuraavaksi vääntää siitä, kummalle nimelle lapset kastetaan...

Noin, tilattu G. Westerleighin Carmen- kengät suoraan valmistajalta, pitäisi saapua elokuun alussa kun muita tilaamia tuotteita tulee lisää varastoon. Pitää kyllä kehua saamaani palvelua, posteihin vastattiin nopeasti ja tuotteista kerrottiin yksityiskohtaisesti kysymättäkin. Toimituskulut Unkarista Suomeen 19€. Ihmettelen, kun Suomessa ko. merkin ainoa jälleenmyyjä ei ole vastannut tiedusteluihin vieläkään vaikka laitoin ensimmäisen viestin kaksi viikkoa sitten. Suosittelen siis tilaamaan suoraan G. Westerleighilta, jos mielitte merkin upeita kenkiä tai muita morsiustuotteita.

Ihana menu LaCapitana! Jotain ton tyylistä oon meillekin ajatellut, toki en ole vielä ottanut asiaa puheeksi ruokahuollosta vastaavan henkilön kanssa Mun mielestä ois kiva, että olisi jokin teema ruokailussa, mitä saisi sitten tuettua viineillä, kakulla ja aveceilla. Mutta saas nähdä, mihin päädytään. Ruoka on meille kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista hääjuhlassa.

Minä haluan koirani osaan hääkuvia. Jos kuvat otetaan alkuperäisen suunnitelman mukaan samana päivänä kun on koekampaus ja -meikki, niin hoito-ongelmaa ei ole. Mutta jos kuvat otetaan ennen hääjuhlaa, niin sitten jo onkin ongelma, tosiaan kuka kuskaa koiria ees taas. Toki meilläkin on hoitopaikka häiden ajaksi täysin auki, kun kaikki hoitajat ovat juhlimassa.

Juu näin juuri NuunuMur, lisäsksi hoitavat mahdollisten alkoholijuomien tarjoilun myös ilman lisäkuluja.

Te Abslout Torria käyttäneet, tuoteselosteessa sanotaan ettei tuotetta saa käyttää kahteen vuorokauteen kainalokarvojen ajamisesta, niin voiko kainalokarvat ajaa sitten tuotteen laittamisen jälkeen? Tällä karvan kasvulla en voi käyttää kuin pitkähihaisia jos pitää olla useampi päivä ajamatta kainaloita.

Niin, tätä pitäisi todella alkaa työstämään, koska kädenvääntöä saattaa olla edessä. Itselläni on sekä hyvin harvinainen etu- että sukunimi, mitkä rimmaavat keskenään ja olen tottunut sitä tavuttamaan joka paikassa. Miehelläni taas on hyvin yleinen -nen päätteinen sukunimi, mikä kuulostaa suoraan sanottuna törpöltä oman etunimeni perässä. Yhdistelmänimestä tulisi pitkä ja myöskin hölmön kuuloinen, kun nimet eivät rimmaa parhaalla tahdollakaan lainkaan. Olenkin miehelleni vitsaillut, että jos otan hänen sukunimensä niin vaihdan samalla etunimeni joksikin hyvin perinteiseksi suomalaiseksi naisen nimeksi. Haluaisin että mieheni ottaisi minun nimeni, koska myös minä haluaisin että mahdollisella perheellämme olisi sama nimi, miehelle tämä taas on ehdottoman tärkeää, koska hänen omassa perheessään näin ei ollut. Omasta nimestä luopuminen tuntuisi siksikin pahalta, että meitä on kaksi siskosta, joihin sukuhaara ns. loppuu nimen osalta, jollei nimelle kasteta lapsia. Jotenkin on vaan vaikeaa pyytää miestäkään luopumaan omasta nimestään. Sivuamme aihetta aika ajoin, mutta mitään päätöksen suuntaistakaan ei ole saatu aikaiseksi, mieheni kun haluaisi isäni pyytävän häntä ottamaan meidän nimemme, koska isälleni asia olisi myös tärkeä. Tämä on minusta kuitenkin typerää, kyllä se pitää lähteä jomman kumman omasta halusta muuttaa nimensä, muuten pysytään molemmat eri nimisinä. Mies on kyllä jo rekisteröinyt minun sukunimelläni itselleni sähköpostiosoitteen ikään kuin varmuuden vuoksi, mutta toisaalta on tehnyt paljon töitä tullakseen alallaan tunnetuksi ja kukaan ei varmaan uudella nimellä osaisi yhdistää asioita.

Kiitos Tipzilla ja sessan, eipä ole nuo enhancerit käyneet mielessäkään, mutta kun vähän netistä tutkin asiaa, niin olette kyllä aivan oikeassa, että paras pari (tai siis kolmikko) syntyy noin!

^^ Olen täysin samaa mieltä! Kyllä sitä varmasti saa stressata vielä jotain, mutta onneksi ei noita yllämainittuja asioita Mikä päivä teillä on häät ToukokuunMorsian2015? Me juhlimme samassa kuussa

Onko jollain kokemusta G.Westerleighin hääkengistä? Löysin nettikaupasta hyvin kauniit kengät ja lisäksi myös hiuskamman ja korvakorut, mutta koska merkki on tuntemattomampi en uskaltaisi ostaa ns. sikaa säkissä kuulematta yhtään mielipidettä.

Olisin ikikiitollinen, jos jollain olisi kuvaa tai ideaa valkokultaisen 0,5cm leveän filigraanikihlan pariksi! Tiesin jo kihlaa ostettaessa, että tämän kanssa passaavan vihkin löytäminen tulee olemaan työn ja tuskan takana, mutta kun edelleenkään ei ole edes ajatusta millainen sen kanssa sopisi. Haluaisin käyttää molempia sormuksia vasemmassa nimettömässä, mutta jos kihlaan sopivan vihkin löytyminen menee mahdottomaksi, niin silloin kihla saa loikata oikean käden nimettömään. Teettämishommiksi menee varmaankin kyllä joka tapauksessa.

Meillä sulhanen haluaisi teettää itselleen mustan puvun häihin, mikä onkin järkevää, koska olisi myöhemminkin käyttöä. Puvun kanssa hän ajatteli vain kravattia ja juhlapaitaa, mutta tässä aion kyllä sen verran vääntää kättä, että haluan miehelle liivin ja plastronin. Mielestäni asu olisi siten juhlavampi, mutta ei liian jäykkä meidän bilehäihin. Bestmanilla on teettänyt omiin häihinsä harmaan puvun, joten hän käyttänee sitä, samanlaiset liivit pojille voisi kyllä hommata. Mies totesi minulle, että mitä se minua niin paljon kiinnostaa, mitä hän laittaa päälleen, kun itse ei ole mun pukua edes nähnyt. Niin, kyllä se vaan kiinnostaa.

Osaattekos neuvoa mihin Turussa kannattaisi mennä alusvaateostoksille hääpäivää varten? Tarvitsen ainakin tukevat ja mielellään vähän suurentavat tai push-uppaavat olkaimettomat liivit, tai vaihtoehtoisesti korsetin. Lisäksi haluaisin tietysti jonkun seksikkään sukkanauhavyösysteemin ja alushousut. Olen Changella (Mylly) käynyt, mutta heidän valikoimansa ei varsinaisesti vakuuttanut, yhden mallista ivoryn väristä satiinia. Nettikaupoista en mielelläni alusvaatteita tilaa, koska sopivuudesta saa oikeastaan mitään kuvaa niin. Osaisikohan ne alusvaateliikkeessä hääpuvun kuvan perusteella antaa vinkkiä mitä sinne alle tarvitsisi, koko pukua ei millään jaksaisi raahata mukana.

Ostin vielä lisäksi ohuen tylliboleron peittämään käsivärsia, mutta varmaan hylkään sen vihkimisen jälkeen. En meinaan jaksa stressata käsivärsien läskeistä, koska ne on olemassa ja mitä sitten? Ihana asenne juttatatti, olen miettinyt aivan samoin! Ei ne läskit tule kellekään yllätyksenä enkä todellakaan aio ruveta laihduttamaan ennen häitä, stressiä lienee muutenkin, saatika kun olisi vielä huonolla tuulella dieetin takia eikä varmasti muistaisi nauttia järjestelyistä. Olen myös sitä mieltä, että tulen olemaan sulhaseni ja omissakin silmissä kaunis tuona päivänä, joten jos käsivarsissa vähän hyllyy, niin antaa hyllyä. Minun pukuni on myös muhkea tyllihelma ja äitini totesikin kauniisti, että onko se nyt hyvän mallinen, kun tukevoittaa kuulemma entisestään. Totesin hänelle vain että rakastan pukua ja se kai on tärkeintä. Eikä se edes tukevoita, kun jättää alushameen pois, silloin on varaa laittaa korkoakin jalkaan. Päivän onnistuminen tai avioliiton onnistuminen tuskin on meikäläisen puvusta kiinni

Minä ottaisin mieluiten kiitoksena rentoa yhteisoloa itselle tärkeän ihmisen kanssa. Siispä kaaso-siskoni, jonka kanssa olemme enemmän lähentyneet vasta aikuisiällä, saa luvan viettää kanssani hemmottelupäivän häiden jälkeen vaikkapa kylpylässä. Kustannan hänelle myös meikin ja kampauksen, mutta mekon hän saa maksaa itse, koska aikoo käyttää sitä muissakin juhlissa. Olen myös miettinyt maksavani äidilleni saman setin, koska hän ei varmastikaan itse sellaiseen turhuuteen tuhlaisi ja minusta morsiamen äidinkin kuuluu vähän tälläytyä

Sulho on selkeästi ilmaissut, ettei aio häissään tehdä mitään, siis esiintyä tai muuten olla äänessä, niin minä kyllä ajattelin sitten senkin edestä. Ajatuksena on lukea runo, jollen saa aikaan jotain humoristista puhetta, mikä ois tällä hetkellä lempiajatus. Toki voihan se sulhanenkin vain bluffata En kuitenkaan odota häneltä mitään, kun halutaan muutenkin pitää kaikki suunnitellut ohjelmanumerot minimissään. Ajattelin vaan sopia bestmanin kanssa, joka toimii myös seremoniamestarina, jonkun luontevan kohdan ja nousta puhumaan.

Me hyvin todennäköisesti olemme edeltävän illan ja yön yhdessä kotona, elleivät esimerkiksi kaaso ja bestman liity seuraan esim saunomisen merkeissä. Kaikki strategisesti tärkeät paikat (kampaaja, kukat) sijaitsevat lähellä kotiamme, niin sulho saa hoitaa aamun juoksevia asioita, kun olemme siskoni (kaaso) ja äitini kanssa kampaajalla ja meikissä. Samoin kuvat otetaan joko koekampaus ja -meikkipäivänä tai ennen vihkimistä juhlapaikalla säästä riippuen. Minulle ei jotenkin ole mitään väliä näkeekö se sulho minut ennen vihkimistä vaiko eikö ja itsellä taas on mukavampi kun herää tutusta kainalosta. Voi se sulho vierättää pari kyyneltä morsiamensa kauneuden tähden kotonakin

Nostellaanpas tätä. Meillä on häääjuhla Piikkiössä, hääyötä todennäköisesti vietetään jossain Turun hotellissa tai lähiympäristön mökki/huvilamajoituksessa. Mulle kelpais hääyö kotonakin, kunhan siellä ois aamupalatarvikeket ja skumppaa ja siistiä (!), mutta sulho haluaa ehdottomasti jonnekin muualle, joten ehkä voin tässä asiassa joustaa

Meillä kävi niin, että mieheni oli jo puhunut, että haluaa pyytää isältäni lupaa kihlaukseen, mikä oli mielestäni vallan arvostettava ajatus. Yhtenä päivänä isäni sitten soitti ja kysyi, että joko on kosittu. Olin aivan ulalla, että mitä hittoa se horisee ja isä kertoi, että mieheni oli jo pari viikkoa sitten ottanut asian esille ja luvankin saanut. Mieheni oli tietysti vannottanut, ettei isäni kertoisi minulle mitään, mutta taisi tulla hänellekin niin suurena yllätyksenä tuollainen ele, että oli niin hämillään ja unohtanut kaiken mitä toinen on sanonut. Isäni pääsi siis pilaamaan minulta täyden yllätyksen, koska luonnollisesti aloin väijymään sopivia tilaisuuksia, ei nainen luonnolleen mitään mahda. Sitten tuli juhannus -13 ja lähdimme juhannusyönä ulkoiluttamaan koiraamme läheiseen metsään, oli kaunis kesäyö, koira haahuili vapaana ja me kävelimme jutustellen kaikenlaista. Metsässä on pieni puro, minkä yli menee kaarisilta, koiramme juo aina purosta, joten jäin nojailemaan sillan kaiteeseen ja katselemaan koiran touhuja ja kun ihmetellen käännyin, kun mieheni ei tullutkaan viereeni nojailemaan, olikin hän polvillaan sillalla ja kosi sitten ihan oikeilla sanoillakin. Toki vastaus ei tainnut olla ihan oikeaoppinen, taisi olla jotain "joojoojoojoo" tyyppistä. Mutta oli se ihanaa, pääsi kuitenkin yllättämään, vaikka olin olevinani varuillaan koko ajan. Hääpäivä päätettiin ja lyötiin kalenteriin, kun käveltiin kotiin päin, sormukset haettiin sitten seuraavana maanantaina. Edelleen kun käydään samalla sillalla lenkillä, tulee aina tuo yö mieleen. Juhannusyön taikaa <3