WhiteOrchid

Morsian
  • Content count

    18
  • Joined

  • Last visited

About WhiteOrchid

  • Rank
    Untuvikko
  • Birthday 04/21/84

Profile Information

  • Gender
    Female
  1. No, meillä kuvauksen hoitaa ilmeisesti miehen tuttu, pientä rahallista korvausta,ruokaa ja juomaa vastaan. Siitä ei tarvitse siis niin murehtia, ja kyseessä kuitenkin ihminen joka tietää mitä tekee, on itse kuvausliikkeessä töissä ja siinä tulee jo tuntuva säästö. Kaikessa onkin tarkoitus, ei nyt ehkä pihistää, mutta käyttää hyväkseen suhteita Pukuni olen ostanut halvalla(uskomattoman halvalla) käytettynä,joten ei ole niin väliä missä kunnossa se on häiden jälkeen. Silti se oli mun unelmieni puku ,joten sen jällleenmyynti ei ole minulle edes pakollista. Eniten mua huolettaa mun kimppuni,johon menee aivan liian paljon liikaa rahaa, paljon enemmän kuin mitä oletin,mutten voi mitään mun rakkaudelleni orkideoja kohtaan Kyllä kaikki varmasti järjestyy ja häistä tulee elämäni parhain päivä, tää hyperventiloiminen totuuden paljastuessa vaan säikäytti
  2. Koko ketjun läpi kahlanneena täytyy sanoa, että nousi kupla kurkkuun... Mun 3000e budjetti ei taidakaan olla millään lailla realistinen.. Vieraita olisi tarkoitus tulla max. 60. Joustovaraa mulla on 1000e,jonka voin tarpeen vaatiessa lainata, mutta koska nää kolme tonnia itse säästetään, voi budjetti kaatua todella nopeasti. Ttällä hetkellä huolta aiheuttaa pesukone joka pitää uhkaavaa ääntä. Sekun posahtaa,ni budjetti kosahtaa heti nilkoille
  3. Tuo minun kirjoitukseni ei täysin tarkoittanut tuota itkemistä, sekin on tosin pelko ja nyt tarkemmin lukiessani, tämä jäi selittämättä, mutta mulla ahdistus kasvaa varsinkin pelätessä niin suureksi, että saan "rytmihäiriöitä", joiden takia syön noita edellä mainittuja lääkkeitä. Ne siis blokkaa multa ikävät tuntemukset pois ja bonuksena pystyn rauhoittumaan,niin etten tärise,oksenna ja huuto-itke koko aikaa. Mutta ei ne tunteita tapa
  4. Täältäkin löytyy yksi hetki sitten aloiteltu hääblogi... (en muuten tajuu miksen saa allekirjoitukseen tota linkkiä aktiiviseksi!!!APUA!!!) http://vihdoinsanontahdon.blogspot.fi/
  5. Meillä kipuraja on 60 vierasta, tällä hetkelllä sukulaiset ja mun muutamat ystävät mukaan luettuna kasassa on 45 vierasta. Miehellä on vaikeuksia päättää lukuisten ystävien kesken ketkä kutsuu ja ketkä ei. Tarkoitus pitää pienehköt ja vain läheisimmille ihmisille juhlat. Silti tuntuu että 60 ihmistä on ihan hirveesti ja kun katselee meidän muiden ihmismääriä, niin taitaa tosiaan olla pienet häät meille tulossa
  6. Tiedän, että kun kirkon ovet aukeaa ja pitäisi lähteä kävelemään alttaria kohti alan itkeä aivan valtoimenaan, kun itken jo pelkästään pienestä stressistä. Ripsipidennyksen meinaan ottaa, sillä selviytyy ripsarin valumisesta ja otan joko beetasalpaajaa tai dormiplanttia (valeriaanaa sisältää luontaistuotetta,jota saa apteekista ilman reseptiä. Käytetään jännitykseen ja nukahtamisvaikeuksiin) Molemmat ollut itsellä käytössä jo muutaman vuoden, joten niistä en sekaisin mene Kauhuskenaario on, että räkä valuu nenästä nenä punaisena ja silmät on kuin särjellä, ole siinä sitte kaunis
  7. Olen lupautunut maksamaan ainakin osan kaikkien puvuista,jos löytävät jonkun samanlaisen mekon joka pukee kaikkia. Minulla siis normeista poiketen kolme kaasoa ja kaikki ruumiinrakenteeltaan hieman erilaisia ja siksi en voi vaatia kaikille samaa mekkoa, haluan että jokainen tuntuu mekossaan olonsa kotoisaksi.Lisäksi väriteema on sellainen ettei väri välttämättä kaikkien hipiällä näytä hyvältä. Itse en ole vaatinut yhtenäisiä mekkoja,vaan kaasot haluaisivat itse näin. Itse olen pyytänyt vain että jokaiselta löytyisi jotain teemäriin sopivaa, olkoon se sitten panta, tai laukku tms. Yksi kaasoistani ilmoitti tosin, että maksaa itse kokonaan, koska ei halua meidän hääbudjetin supistuvan mekkonsa takia.
  8. Mä en itseasiassa tiedä miten kummankaan suku reagoi uutisen ensimmäisen kerran kuullessaan, mä olin nimittäin viimeinen, jolle kerrottiin Mieheni oli kertonut molemmille suvuille aikeistaan jo muutamaa viikkoa ennen kuin minua kosi. Me kun ollaan puhuttu, että jos mennään kihloihin, niin sitten mennään vuoden sisään naimisiinkin.(Paitsi että alkuperäinen hääpäivä, joka olisi ollut puoli vuotta kihlauksesta, siirtyikin vuodella taloudellisista syistä.) Toki näin jälkikäteen huomattanu, olivat kaikki jatkuvasti hymyileväisiä kun minut näkivät, joten olisi pitänyt jotain aavistaa. Hyvää fiilistä kysyessä, oli kuulemma vain "hyvä päivä ollut." Kosimisen jälkeen sitten sateli onnentoivotuksia joka puolelta ja suurin yllättäjä mulle henkilökohtaisesti taisi olla anoppini jonka kanssa välit ei ole ollut pitkään aikaan kovin lämpöiset. Hän oli tokaissut poikansa kertoessaan aikeensa, että "Vihdoinkin!". Kovin äitini on mukana suunnittelussa ja pohditaan yhdessä paljon käytännön järjestelyjä. Isä nyt on oma juro itsensä, eikä ota kantaa, mutta tiedän hänenkin olevan innoissaan kun saa saattaa viimeisen tyttärensäkin vihdoin avioliittoon.
  9. Hmm... Suurin pelkoni on se. että koska tässä säästetään molemmat tietty summa kuukaudessa häitä varten ja rahat tulee tässä häiden valmistelun mukana, niin se että yllättäen posahtaakin joku pesukone tms. joka syö suoraan budjettia. Tarkoitus kun on järjestää meidän näköiset häät mahdollisimman pienellä budjetilla ja suurin osa tehdään itse. Toki ollaan varoitettu mun isääni että jos totuus iskee vasten kasvoja ensi vuoden puolella siitä että mun miettimä budjetti on aivan naurettavan liian pieni, lähtee hän takaamaan pientä lainaa, mutta en mä kovin mieluusti lainarahoilla haluaisi häitä laittaa kasaan Seuraava pelko liittyy mun tunteikkuuteen. Mä olen todella herkkä ja mä olin pienenä tyttönä mummoni hautajaisissa isossa kirkossa ja kun urut lähti soimaan aukesivat hanat eikä ne menneet kiinni ennen seuraavaa päivää. Mua ahdistaa kirkoissa, siksi en olekaan vieraillut niiden hautajaisten jälkeen niissä juuri ollenkaan. Meidän ei pitänyt mennä kirkossa naimisiin, mutta tiedän että molempien sukujen vanhimmat sitä takuulla arvostaisivat ja kai se on järjestelyjenkin kannalta helpoin ja halvin vaihtoehto. Pelkään, että itken silmäni tulipunaisiksi ja koska kärsin paniikkihäiriöstä, se tunne että kävelen käytävää pitkin kaikkien katsoessa ja urkujen soidessa, salpaa jo nyt hengityksen. Pitää vissiin ottaa muutama rohkaisuhuikka ennen kirkkoon menoa Viimeinen pelon aihe liittyy siihen, että koska mieheni isä on suoraan sanoen ... , eikä tullut edes poikamme ristiäisiin, kun ei jaksanut matkata autossa puoltatoista tuntia, pelkään ettei hän saavu häihin paikalle ja se taas murskaisi mieheni päivän. Heidän välinsä ei ole olleet ikinä hyvät. Itse en suoraan sanottuna ajatellut edes lähettää heille kutsua, sillä tiedän että heidän saapumisensa mahdollisuus on 50-50, mutta enkai voi miestäni kieltää sitä tekemästä. Olen todella monta vuotta seurannut tätä päätä seinään hakkaamista ja se tekee pahaa kun oma suhde isääni on täydellinen ja lämmin. Tässä kai ne päälimmäiset, katsotaanko puolen vuoden päästä uudestaan?
  10. Ihan hirmuisen ahkerasti täällä ei sulho osallistu mihinkään, ainakaan vielä toistaiseksi. Onhan tässä toki aikaa, mutta mulla alkaa työnohella opiskelu ensi kuussa ja koska aika tuppaa kulumaan niin nopeasti niin mä olen jo hyvissä ajoin itse liikkeellä suunnittelun kanssa. (Mitä aiemmin aloitan, sitä vähemmän stressiä häiden lähestyessä. Stressi ei ole mun sydäntälähellä. Menetän siitä yöuneni ja ruokahaluni.) Nyt kun yritän kysyä mielipiteitä koristelusta tai oisko hänellä visiota omasta puvustaan niin kuulen hössöttäväni aivan liikaa ja häihin on kuulemma vielä ikuisuus... Koen sitten paremmaksi olla vaan hiljaa. Inhoittavaa, tää pitäisi olla meille molemmille ikimuistoinen päivä ja tällä hetkellä tuntuu ettei toista kiinnosta ollenkaan millainen päviä siitä tulee... (Joo,joo...Niihin on vielä paljon aikaa )
  11. Kesäkuussa häiden aikaan ollaan molemmat 30v. Koska me molemmat täytetään vuosia huhtikuussa ja viikonvälein, niin eiköhän tule noi kuusikymppisetkin juhlittua sitten häissä,ettei tartte kaksia isoja juhlia järjestää
  12. Näin äkkiseltään tulee mieleen 5 häät, joista 2 häät hieman nuorempana, molempien siskojen häät. Sitten mun mieheni isä meni uusiin naimisiin ja hän järkkäsi pienimuotoiset hääjuhlat.Anoppi meni naimisiin silleen salakavalasti kutsuen meidän kaikki syömään ja yhtäkkiä pappi pöllähtikin sisään Nyt heinäkuussa olin parhaan ystäväni häissä, mulla on laaja kaveripiiri,mutta hääkutsuja ei ole oikein sadellut. Pärjään kyllä ilmankin
  13. Yläasteella tavattiin ekan kerran. Meille kävi se klassinen teinileffakohtaus . Oli vuosi 2000 ja ysiluokka meneillään. Mä olin se hiljainen,kiusattu,huomaamaton tyttö ja hän se koulun suosituin,komein,kaikkien kaveri. Taidettiin molemmat pitää pitkän aikaa ihastuksemme salassa toisiltamme ja kaikilta muiltakin,vaikka jälkikäteen ajateltuna oli se aika läpinäkyvää ysi kun loppui,vietettiin joka hetki yhdessä ja seurustelemaan alettiin virallisesti 27.6.2000. 2002 muutettiin yhteen. Siitä eteenpäin oltiin yhdessä vuoteen 2004, kunnes ylläri ylläri,armeija erotti. Tulin vahingossa kuitenkin raskaaksi vaikka muutettiin erilleen,ja palasimme yhteen huhtikuussa 2005,kuukausi ennen laskettua aikaa. Tyttö syntyi ja kaikki oli hyvin kunnes taas tuli mutkia matkaan ja pikaisesti kihlautumisen jälkeen 2008 erottiin ja lähdin paikkakunnalta. 2009 tulin takaisin ja elämää hieman nähneenä (muutama seurustelusuhde takana. Tämä suhde oli siis ensimmäiseni ennen muuttoa pois.)törmäsin toki lapseni isään säännöllisesti ja rakastin häntä aina vaan. Hän oli ensirakkauteni ja torjuttuaan minut oman eronsa jälkeen annoin asioiden mennä omalla painollaan kunnes yhteen palattiin taas 2010 maaliskuussa josta kuukausi eteenpäin olinkin taas jo raskaana poika syntyi 2011 tammikuussa,kihlat 22.12.2012 ja naimisiin 27.6.2014. Ei ihan samanlainen rakkaustarina kuin muilla,mutta ei ole ensirakkautta voittanutta,piti vain todeta se rautalangasta vääntämällä
  14. Mä puhun varmaan eniten äidilleni, musta jotenkin tuntuu että se on ainoa kuka jaksaa kuunnella Kaasoja mulla on kolme,joista yhdellä ollut itsellään juuri heinäkuussa häät,enkä viitti nyt ihan vielä pistää sitä uuteen pyöritykseen ja kahdelle muulle olen jo puhunut niin paljon että tuntuu ettei ne jaksa enää kuunnella. Siinä siis syy,miksi tännekkin tulin ja miksi aloitin oman blogin, saa purettua sitä hössötystä jonnekkin
  15. Naimisiin ollaan menossa 27.6.2014, joka on tasan 14 siitä kun ruvettiin alunperin seurustelemaan. Ollaan tässä välissä oltu pari vuotta erossa ja kihloissakin kaksi kertaa. Uudelleen rakkaus syttyi 27.3.2010 ja kihloihin mentiin 21.12.2012. Kaksi lasta, 8-vuotias tyttö ja 2v 8kk poika. Asutaan vuokralla, ei tarvitse vielä pitkiin aikoihin haaveilla omasta talosta,eikä sille oikeastaan ole hinkuakaan. Häät kustannetaan itse, joka kuukausi säästetään tunnollisesta, katsotaan millainen budjetti saadaan aikaan Olemme molemmat 29-vuotiata, ikäeroa viikko,joten kolmikymppiset taitaa jäädä juhlimatta(tai sitten ne juhlitaan häiden yhteyessä) Minä vakityössä ja aloitan nyt syksyllä työnohessa opinnot,mies on tällä hetkellä töissä,toivottavasti työt jatkuu häihin asti ja ylikin.