Feline

Kutsuja kirjoittaessani päätin, että laitan juhlainfoon maininnan siitä, että kutsut eivät koske koko perhettä, ja päädyn sanamuotoon "huomaattehan, että kutsu koskee ainoastaan kuoreen merkittyjä henkilöitä". Yksi kaveri siinä sitten naureskeli, että turhaan tuommosta laitat, kyllähän ihmisten pitäisi tietää tuo automaattisesti. No eipä ollut yhtään ihmisten aliarviointia tuo: vielä tuon jälkeenkin tuli kysymys eräältä sukulaiselta, että "eikö kutsu tosiaan koske edes omia lapsia?". Selitin tilanteen ja monet syyt, mitkä ovat johtaneet siihen, että lapsivieraiden määrää on juhlista jouduttu rajaamaan, ja syyt ovat kyllä sellaiset, että pitää ihmisessä olla jotain vikaa, jos sellaisia selityksiä tilanteelle ei ymmärrä (rajallinen budjetti koska olemme molemmat opiskelijoita, lapsille ei mahdollisuutta järjestää ohjelmaa, juhlapaikka osin vaarallinen ja epäkäytännöllinen lapsivieraita ajatellen) . Loppuun lisäsin vielä maininnan, että meillä on kyllä tiedossa, että lapsenvahtia voi olla vaikeaa järjestää, ja ymmärrämme jos tämän takia joutuu jäämään pois. No tämän viestin jälkeen tästä vieraasta ei kuulunut sitten yhtikäs mitään ja vasta viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen saatiin tietää muilta sukulaisilta, että eivät tule, kun eivät sitä lastenvahtia saa. Eli herneet olivat varmaan nenässä aika syvällä... Toinen sukulainen ilmoitti ihan suoraan, että ei Halua osallistua, koska kutsu ei koske koko perhettä, muuten olisi voinut kyllä tulla. Tästä jäi vähän sellainen maku, että soittaja olisi puhelimessa ehkä toivonut, että en kehtaa sanoa vastaan ja pyydän lapsetkin, mutta kiitin sitten vain ilmoituksesta. Jos asia olisi esitetty jollain tavalla kauniimmin, niin olisin voinut laittaa asian mietinnän alle, mutta tuolla tavoin esitettynä... Tämän linjauksen vuoksi aika paljon sukulaisia jätti saapumatta paikalle, mutta jälkeenpäin ajateltuna ehkä olikin parempi niin. Ne, jotka oikeasti halusivat olla läsnä tärkeänä päivänämme, ymmärsivät tilanteemme ja juhlivat (useat jopa mielellään) ilman lapsia, ja ne, jotka halusivat vain helpon syyn olla tulematta, heittivät sitten pöytään lapsenvahdinsaamisvaikeus-kortin.

-

Itse maistraatista ei ole kokemusta vihkipaikkana, mutta meidät vihki juhlapaikallamme vallan ihana naisihminen S.L. Voin suositella häntä lämpimästi.

En aio laittaa heinäkuisiin häihin sen paremmin sukkahousuja kuin stay-uppejakaan. Pitkän hameen alta kun kintut eivät näy kuitenkaan, niin turhaan itseäni mokomilla kiusaisin. Jospa olisi vähän viileämpikin sitten.

Tässäpä oma tuleva yhdistelmä. Tuleva vihki on tuo kivellinen, lähempänä kämmentä. Näyttää nätimmältä noin päin, vaikka alun perin ajattelinkin, että olisivat toisinpäin. Enää kuukausi aikaa kun saan pitää tuota koko ajan

^ Todellakin. Itseltäni tuota kysyttiin VIELÄ senkin jälkeen, kun kutsussa oli kahden aikuisen nimet, ja juhlaohjesäännössä maininta "huomaattehan että kutsu koskee vain kuoreen merkittyjä henkilöitä". Herneitä on vedetty useampaankin nenään tässä suvussa, johtuen siitä, että rajasimme serkkujeni lapset kutsutuista pois. Syitä tähän oli monia: mm. budjetin ja tilan rajallisuus, juhlapaikan ei-lapsiystävällisyys, sekä se, että nämä lapset eivät ole meille millään tavalla läheisiä. Se vain on niin, että jos meidän pitää sulhasen kanssa valita, että kutsummeko 20 tuntematonta pikkulasta vai 20 omaa ystävää ja kaveria, valinta ei ole kovin vaikea... Yksi kutsuttu ilmoitti suoraan, että ei halua osallistua juhliin, koska koko perhettä ei kutsuttu - olisi eri asia, jos olisi kutsuttu perheen kanssa. Joka tapauksessa nernenenukkien pois jääminen ei edes liiemmin harmita, emmekä rupea myönnytyksiä tekemään. Jokainen joka on omasta persnahastaan repinyt rahat juhlien järjestämiseen, tietää kyllä varsin hyvin, että vieraslistan laatiminen ja samalla kaikkien tyytyväisinä pitäminen realiteettien huomioimisen kanssa on mahdoton yhtälö. Ehkä julmasti voisi myös ajatella näin, että tämä on myös sellainen filtteri, jonka kautta testataan oikeasti se, ketkä kokevat häihimme tulemisen itselleen tärkeäksi asiaksi. Tiedossa on kyllä myös se, että hoitopaikan järjestäminen ei ole aina ja kaikille helppoa, mutta ei myöskään mahdoton tehtävä jos aikaa on useampi kuukausi ja lapset eivät-enää-niin-pieniä, ja aitoa halua osallistumiseen on.

Oo, meillä onkin Hillerin kanssa sama hääpäivämäärä! Tässä onkin vielä reilusti aikaa nähdä kamalia painajaisia... Itse olen nähnyt ahdistavia hääunia useampaan kertaan, ja kaikille niille on yhteistä se, että häät tulevatkin aivan yllättäen, eivätkä mitkään järjestelyt ole valmiina. Viime unessa taisi puuttua sormus (nyt on hommattu sekin), ja sitä aikaisemmassa olin hääpaikalla arkivaatteissa ja vihkijä pamahti paikalle yllättäen, vaikka järjestelyt ja laittautuminen oli vielä ihan kesken. Taisipa jossain unessa sulhanenkin hävitä ja tilalle tuli joku ihan muu...

Uskaltauduin tilaamaan mittatilauspuvun Zazabellasta, ja nyt puvun saavuttua uskallan tuulettaa! Kaikki meni aivan nappiin, yhteydenpito oli vaivatonta ja puku jopa laadukkaampi kuin mitä uskalsin kuvitella. Todella mieleisen ja hyvin istuvan puvun sain

Luotan itseeni sen verran meikkaajana, että tehnen meikkini itse. Toisaalta miehen sisko aloittaa kosmetologi-opinnot nyt tulevana syksynä, joten saattaa olla, että hänkin saattaisi voida meikata minut ystävänpalveluksena. Joka tapauksessa en usko että menisin ammattimeikkaajalle.

Itse laitan piilolinssit. Se on luonteva valinta, koska käytän arkisinkin piilolinssejä, ja laseja vain kotosalla. Varmaankin silloin, jos käyttäisin vain laseja ja tykkäisin niistä, pitäisin niitä päässä myös häissä, koska ne tavallaan kuuluisivat imagoon. Joitakin ihmisiä lasit pukevat oikein hyvin, mitäpä niitä silloin piilareihin vaihtamaan häissäkään.

Minulle mitä luultavimmin käy niin, ettei isä tule häihin. Vanhempani ovat eronneet, ja isä ja äiti + äidin suku eivät ole väleissä vielä näin viidentoista vuoden jälkeenkään. Isä varmaan tulisi kirkkoon, mutta kirkkohäitä ei ole tulossa, enkä usko, että tulisi maistraattiinkaan, koska huone on varmasti liian pieni Minulla ei ole sukua isän puolelta kuin isä, ukki ja mummo. Voi hyvinkin olla, etteivät mummo ja ukkikaan tule, ehkä olisi toisin, jos sukuhaara olisi laajempi. Mutta jos ja kun näin käy, niin sillepä en mitään mahda, enkä rupea heitä juhliin kerjäämäänkään, jos tuleminen ja "vihamiesten kohtaaminen" painaa vaakakupissa enemmän kuin minun hääpäiväni.